Eräällä ulkomaanmatkalla osallistuin lääketieteelliseen symposiumiin, jossa pidettiin lyhyitä, peräkkäisiä esityksiä. Se, mitä istuin läpi, oli paljon parempi unilääke kuin Ambien (laskin huoneessa itse asiassa 7 nukkuvaa osallistujaa!). Näin ei tarvitse olla.
Jos sinulla on 20 minuuttia tai 15 minuuttia tai edes 5 minuuttia aikaa esittää asiasi, sinun ei tarvitse tunkea kaikkea koskaan oppimaasi tuohon arvokkaaseen aikaan. Se ei saa sinua näyttämään fiksummalta.
Katsotaanpa, mikä on mahdollista. Alla on kolme TED-puhetta, jotka ovat mielestäni hämmästyttäviä esimerkkejä lyhyistä esityksistä.
1) William Kamkwamba: How I Harnessed The Wind
(6 minuutin esimerkki)
2) Marla Spivak: Why Bees Are Disappearing
(16 minuutin esimerkki)
3) Jane McGonigal: The Game That Can Give You 10 Extra Years Of Life
(20 minuutin esimerkki)
How to Give a 20 Minute Presentation
Miten voit jäljitellä näitä esityksiä seuraavan kerran, kun sinua pyydetään pitämään lyhyt esitys – henkilökunnan kokouksessa tai julkisessa symposiumissa? Kokeile sisällyttää seuraavat elementit:
- Otsikko:
- Koukku: Ensimmäisen minuutin aikana minulla on syy kiinnittää huomiota – olipa kyse sitten tyhjän ruokakaupan kuvien katselusta tai siitä, miten voin lisätä elinikääni. Näissä esityksissä on jotain minulle.
- Fyysiset esteet poistettu: Puhujan ja yleisön välissä ei ole koroketta. Puhuja tuntuu vain helpommin lähestyttävältä.
- Houkuttelevat visuaaliset apuvälineet: Vaikka PowerPointia käytetäänkin, siinä ei ole yhtä mallia. Ei ole bullet pointteja. Dioissa on eläviä, dramaattisia kuvia ja vähän sanoja. Jopa tilastot ja tieteelliset todisteet on helppo sulattaa.
- Kannustaa aktiiviseen kuunteluun: Jane McGonigalin esityksessä käytetään erityisesti tätä strategiaa antamalla yleisölle alussa tehtävä (”Haluan, että mietitte, miten käytätte ylimääräiset minuutit ja tunnit elämästänne”). Hän myös sirottaa väliin kysymyksiä ja kehottaa kuulijoita miettimään hetken, ennen kuin hän jatkaa.
- Konkreettisia, tosielämän esimerkkejä: Olisimme voineet tutustua Malawissa ilman sähköä olevien ihmisten lukumäärään tai tylsistyttäviin kaavioihin pelaamisen taustalla olevasta tieteestä, mutta esittelijät valitsivat sen sijaan tarinoiden jakamisen ja emotionaalisen yhteyden luomisen. Koska elämme todellisessa maailmassa (emmekä teoriassa tai kirjoissa), esitykset ovat mukaansatempaavampia, kun ne kertovat siitä, mitä me teemme ja miten luvut tai teoriat todella vaikuttavat meihin.
- Usko: Jokainen esitelmöitsijä jakoi intohimonsa ilmeisen valmistautumisensa, äänensävynsä kautta ja antoi persoonallisuutensa näkyä. He eivät ole vain älykkäitä, vaan he välittävät sekä aiheestaan että yleisöstään.
- Kaiken sitominen yhteen: Puhujat eivät päättäneet puhettaan vain sanomalla ”kiitos”. He kiittivät yleisöä lyhyellä yhteenvedolla, yhteenvedolla ja kehotuksella toimia.
Kun seuraavan kerran sinulla on tilaisuus pitää esitelmä, älä tee vain sitä, mikä on helppoa. Käytä joitakin näistä elementeistä ja tee sitä, mikä on merkityksellistä!
Mitä inspiraatiota olet saanut TED-puheista? Oletko käyttänyt tätä kaavaa terävöittääksesi 20 minuutin esitystäsi?