Agorafobia, ahdistuneisuushäiriö, jolle on ominaista voimakkaan pelon ja paniikin aiheuttavien tilanteiden välttely. Termi on johdettu kreikan sanasta agora, joka tarkoittaa ”kokoontumispaikkaa”, ”avointa tilaa” tai ”markkinapaikkaa”, ja englannin sanasta phobia, joka tarkoittaa ”pelkoa”. Monet agorafobiaa sairastavat potilaat tuntevat olonsa epämukavaksi tuntemattomissa paikoissa tai ruuhkaisilla tai avoimilla alueilla, kuten kaupoissa, toreilla, ravintoloissa ja teattereissa, joissa he saattavat joutua tahattomasti tilanteisiin, jotka he kokevat hallitsemattomiksi. Vaikka agorafobian ja paniikkihäiriön välinen suhde on epäselvä, monet agorafobiapotilaat kokevat myös paniikkikohtauksia. Nämä henkilöt pelkäävät usein saada paniikkikohtauksen julkisella paikalla, jonka he kokevat kiusalliseksi, tai saada paniikkikohtauksen paikassa, joka on kaukana lääkäristä tai sairaalasta tai jossa lääketieteellisen hoidon saaminen voisi olla vaikeaa. Tämän vuoksi monilla on vaikeuksia ajaa pitkiä matkoja, ylittää siltoja ja ajaa tunneleissa. Vakavimmillaan agorafobia voi aiheuttaa sairastuneelle kotiutumisen.
Agorafobiaa hoidetaan yleensä erityislääkityksen ja yksilöllisen psykoterapian yhdistelmällä. Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT), eräs yksilöllisen psykoterapian muoto, vaikuttaa myös tehokkaalta paniikkihäiriön hoidossa; sen yhdistelmä lääkityksen kanssa voi olla vielä tehokkaampi. CBT:hen kuuluu yleensä häiriötekijöitä ja hengitysharjoituksia sekä koulutusta, joka auttaa potilasta tekemään asianmukaisempia syytöksiä ahdistavista somaattisista oireista. Altistaminen, jolla potilaita desensibilisoidaan heidän peloilleen, on tehokkain interventio, ja yksinkertaisimmillaan se voi koostua potilaiden lempeästä rohkaisusta mennä pelättyihin tilanteisiin, kuten ostoksille ruokakauppaan.