By Matthew J. Lautman
Asiakas vaikeuksissa
Kuvittele seuraava skenaario: Yksi asiakkaistasi on jäänyt maksujensa kanssa jälkeen. Alat soitella puheluita. Pari viikkoa myöhemmin asiakas lähettää sinulle shekin kaikesta velastaan. Lunastat shekin ja – huh! – se on maksettu. Pian tämän jälkeen asiakas lopettaa tilaukset eikä pidä enää yhteyttä sinuun. Myöhemmin kuulet kuulopuheiden kautta, että asiakas on tehnyt konkurssin. Tämän kaupan pysyvä menetys sattuu, mutta lohdutat itseäsi sillä, että ainakin yrityksesi sai maksun.
Joitakin aikoja myöhemmin saat kirjeen asianajajalta, joka edustaa tuon nyt konkurssissa olevan asiakkaan kuolinpesää. Kirjeessä vaaditaan yritystäsi palauttamaan rahat, jotka konkurssiin mennyt asiakas maksoi sinulle erääntyneestä tilistään. Se uhkaa oikeudenkäynnillä, jos kieltäydytte siitä. Tuomioistuin, jossa kanne saatetaan nostaa, sijaitsee asiakkaan kotikaupungissa – toisella puolella maata. Onko sinun maksettava rahat takaisin?
Preferential-Payment Rule
Konkurssilain 547 §:ää kutsutaan yleisesti preferential-payment-säännöksi. Tässä säännöksessä säädetään, että kun velallinen suorittaa maksun velkojalle ja velallinen hakee konkurssia 90 päivän kuluessa kyseisestä maksusta, konkurssituomioistuin voi pakottaa velkojan maksamaan kyseiset rahat takaisin velalliselle jaettavaksi kaikille velkojille.
Pykälän 547 taustalla on ajatus siitä, että ei ole oikeudenmukaista, kun vaikeuksissa oleva yritys valikoivasti suosii maksamaan vain tietyille velkojille liukumäessä kohti konkurssia. Jotkut velkojat saattavat saada suurimman osan tai kaiken siitä, mitä heille kuuluu, kun taas toiset velkojat eivät saa mitään. Pykälän 547 tarkoituksena on kaksi asiaa: (1) se estää aggressiivisia velkojia ryntäämästä oikeustalolle haastamaan vaikeuksissa olevaa velallista oikeuteen; ja (2) se edistää oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta tasoittamalla jäljellä olevien varojen jakamista konkurssituomioistuimen valvonnassa.
Pykälässä 547 ennakkomaksu määritellään seuraavasti:
- Maksu, joka on suoritettu aikaisemmasta velasta (eli velasta, joka on syntynyt ennen maksun suorittamisajankohtaa);
- Maksu, joka on suoritettu velallisen ollessa maksukyvytön (yritys voi olla maksukyvytön jo ennen konkurssihakemusta);
- Maksu, joka on suoritettu muulle kuin sisäpiiriin kuuluvalle velkojalle 90 päivän kuluessa konkurssihakemuksen jättämisestä (kun velkoja on velallisen ”sisäpiiriin” kuuluva – velallisen omistajat, sukulaiset, toimihenkilöt, johtajat ja muut vastaavat henkilöt ja yhteisöt – aika pitenee 90 päivästä yhteen vuoteen);
- Maksu, joka on suoritettu siten, että velkoja voi saada enemmän kuin mitä se olisi saanut, jos maksua ei olisi suoritettu ennen konkurssimenettelyn alkamista vaan se olisi maksettu konkurssimenettelyn aikana.
Voidakseen periä etuoikeutetun maksun takaisin velallisen konkurssipesän pesänhoitajan tai velallisen konkurssipesän edunvalvojan on osoitettava kaikki nämä seikat. Jos se pystyy, maksu on ”vältetty” ja se on palautettava, ellei siihen liity puolustusta. Etuoikeutettu maksu on vältettävissä, vaikka myydyistä tavaroista tai suoritetuista palveluista ei olisikaan erimielisyyttä. Rahat voidaan vaatia palautettavaksi, vaikka etuusmaksun suorittaminen tai hyväksyminen ei olisi koskaan ollut tarkoituskaan.
Konkurssipesälain mukaan DIP:llä tai velallisen konkurssipesän pesänhoitajalla on tavallisesti kaksi vuotta aikaa konkurssihakemuksen jättämisestä etuusmaksua koskevan kanteen nostamiseen. Etuoikeudenkäynnit käsitellään samassa paikassa, jossa velallinen jätti konkurssihakemuksen, mikä voi olla kaukana sijaitseva tuomioistuin.
Säännön puolustukset
Pykälä 547 sisältää useita lakisääteisiä puolustuksia etuoikeudenkäyntiä vastaan. Kolme näistä puolustautumisperusteista soveltuu erityisesti liiketoimiin.
Ensiksi, velallisen ”samanaikaisessa vaihdossa uutta arvoa vastaan” maksamia rahoja ei voida välttää etuoikeutena. Jos maksu koskee jotain uutta eikä vanhaa velkaa, velkojan ei välttämättä tarvitse maksaa sitä takaisin. Jos asiakas esimerkiksi tilaa 1 000 vekottia ja maksaa ne paikan päällä, maksu on uutta arvoa.
Toiseksi ”tavanomaisessa liiketoiminnassa” ja ”tavanomaisten liiketoimintaehtojen mukaisesti” suoritettuja maksuja ei voida välttää. Jos asiakas tilaa 1 000 vekottia joka kuukausi ja maksaa aina 30 päivän kuluessa ja nämä ehdot ovat toimialalle tyypillisiä, kaikki tämäntyyppiset maksut 90 päivän etuoikeusjakson aikana ovat luultavasti puolustettavissa.
Kolmanneksi, ”myöhempi uuden arvon siirto” voi kumota tai mitätöidä velvollisuuden maksaa takaisin jo suoritettu etuoikeusmaksu. Esimerkiksi: Asiakas suorittaa velkojalle 10 000 dollarin maksun vanhasta velasta, joka ei kuulu tavanomaiseen liiketoimintaan – selvä etuoikeusmaksu. Tämän maksun jälkeen velkoja on kuitenkin toimittanut velalliselle 5 000 dollarin arvosta vekottimia. Velallinen menee konkurssiin maksamatta uusista vekottimista. Velkoja voi kuitata vekottimien 5 000 dollarin arvon koko 10 000 dollarin palautusvaatimusta vastaan.
Riskin vähentäminen
Yritys voi ryhtyä toimenpiteisiin vähentääkseen etuoikeusvaatimusten riskiä. Esimerkiksi käyttämällä vakiintunutta perintäkäytäntöä ja -aikataulua voidaan pitää maksut ”tavanomaisen kulun” puolustuksen piirissä. Samoin on jatkettava maksujen vaatimista ja hyväksymistä sopimusehtojen mukaisesti ja kyseisen asiakkaan maksuhistorian mukaisesti. Maksusyklin lyhentäminen tai ”jälkimaksujen” vaatiminen voi myöhemmin johtaa etuoikeusvaatimuksiin, ellei siihen ole sopimuksen mukaista lupaa.
Erikoismaksuvaatimukset voivat vaikuttaa ilmeisen epäoikeudenmukaisilta. Tämä sääntö voi olla ongelmallinen yrityksille, jotka ovat saaneet maksun, maksaneet sen omille velkojilleen ja joilla ei nyt ole enää varoja maksaa konkurssipesälle. Yritys on saattanut lopettaa toimintansa ja on edelleen velkaa sinulle, ja nyt – vuosia myöhemmin – konkurssituomioistuin haluaa saada takaisin ne rahat, jotka se maksoi sinulle. Voit ryhtyä toimiin suojellaksesi etujasi ja vähentääkseen riskejä näitä vaatimuksia vastaan. Valmistautuminen on paras puolustus.