Isidor Straus (6. helmikuuta 1845 – 15. huhtikuuta 1912) oli saksalaissyntyinen juutalainen yhdysvaltalainen liikemies, poliitikko ja Macy’s-tavaratalon toinen omistaja yhdessä veljensä Nathanin kanssa. Hän oli myös hieman yli vuoden ajan Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen. Hän kuoli vaimonsa Idan kanssa matkustajalaiva RMS Titanicin uppoamisessa.
Sisällissodan jälkeen Strausit muuttivat New Yorkiin, jossa Isidorin isä Lazarus vakuutti Macy’sin perustajan Rowland Hussey Macyn sallimaan L. Straus & Sons avata astiaosaston liikkeensä kellariin.
Isidor Straus työskenteli L. Straus & Sonsilla, josta tuli Macy’sin lasi- ja posliiniosasto. Vuonna 1888 hänestä ja veljestään Nathan Strausista tuli Macy’sin osakkaita. Vuoteen 1896 mennessä Isidor ja hänen veljensä Nathan olivat saaneet täyden omistusoikeuden R. H. Macy & Co:ssa.
Matkalla takaisin talvelta Euroopasta, jonka hän oli viettänyt enimmäkseen Cape Martinissa Etelä-Ranskassa, Isidor ja hänen vaimonsa olivat matkustajina RMS Titanicin laivalla, kun se törmäsi jäävuoreen 14.4.1912 kello 23.40 aikaan. Kun oli selvää, että Titanic oli uppoamassa, Ida kieltäytyi jättämästä Isidoria eikä suostunut nousemaan pelastusveneeseen ilman häntä. Vaikka Isidorille tarjottiin paikkaa pelastusveneessä Idan seuraksi, hän kieltäytyi istumapaikasta, kun aluksella oli vielä naisia ja lapsia, ja kieltäytyi tekemästä poikkeusta. Ystävänsä ja Titanicista eloonjääneen eversti Archibald Gracie IV:n mukaan nähdessään, että Ida kieltäytyi jättämästä miestään, hän tarjoutui kysymään kansiupseerilta, voisivatko Isidor ja Ida mennä pelastusveneeseen yhdessä. Isidorin kerrotaan sanoneen eversti Gracielle tiukkaan sävyyn: ”En mene ennen muita miehiä”. Ida vaati, että hänen äskettäin palkattu englantilainen kotiapulaisensa Ellen Bird pääsisi pelastusveneeseen nro 8. Hän antoi Ellenille turkkinsa todeten, ettei hän tarvitsisi sitä. 
Idan kerrotaan sanoneen: ”Minua ei eroteta miehestäni. Niin kuin olemme eläneet, niin kuolemme, yhdessä”. Isidor ja Ida nähtiin viimeksi kannella käsi kädessä. Silminnäkijät kuvailivat kohtausta ”mitä merkillisimmäksi rakkauden ja omistautumisen näytökseksi”. Molemmat kuolivat 15. huhtikuuta, kun laiva upposi kello 2.20. Kaapelilaiva Mackay-Bennett löysi Isidor Strausin ruumiin ja vei sen Halifaxiin, Nova Scotiaan, jossa se tunnistettiin ennen kuin se lähetettiin New Yorkiin. Hänet haudattiin ensin Straus-Kohnsin mausoleumiin Beth-Elin hautausmaalla Brooklynissa. Hänen ruumiinsa siirrettiin Straus Mausoleumiin Woodlawn Cemeteryyn Bronxissa vuonna 1928. Idan ruumista ei koskaan löydetty, joten perhe keräsi vettä hylkypaikalta ja laittoi sen uurnaan mausoleumiin. Isidorin ja Idan muistomerkkinä mausoleumin ulkopuolella olevalla kenotafilla on lainaus Salomonin lauluista (8:7): ”
Jos pidit tästä tarinasta, haluat tarkistaa, mitä Titanicin toiselle upseerille tapahtui tässä Titanicin sankaritarinassa.
Jos pidit tästä tarinasta, haluat tarkistaa, mitä Titanicin toiselle upseerille tapahtui tässä Titanicin sankaritarinassa.