Pizza Hut vs. Domino’s jää Magic Johnsonin vs. Larry Birdin, Iggy Azalean vs. Azealia Banksin ja Delta Airlinesin vs. Ann Coulterin rinnalle yhdeksi historian kaikkien aikojen suurimmista kilpailuista.
Vuonna 2016 nämä kaksi ketjua tekivät 69 % (mukavaa) kymmenen suurimman pizzayhtiön yhteenlasketusta bruttomyynnistä. Voit tuhlata henkeäsi Papa John’sin tai Little Caesar’sin tai Blazen nostamiseen niin paljon kuin haluat, mutta tämä oli ja tulee aina olemaan kahden hevosen kilpailu.
Kun uhkaava ydinholokausti vihdoin tapahtuu ja kaikki maapallon luonnonvarat siirtyvät pikaruokaketjujen hallintaan proto-feodalistisessa yhteiskunnassa, sinun on valittava puoli, jonka puolesta taistelet. Niin minäkin.
Tulen tähän juttuun täysin neutraalisti – täysin keinotekoisten pizzaketjujen kusetuskilpailujen Sveitsi. Ainoa asia, josta välitän halpaa toimituspizzaa tilatessani, on se, kenen kuponkeja postilaatikossani oli viimeksi. Mikään ei sumentaisi arvostelukykyäni.
Vertailussa on pari perussääntöä. Halusin tehdä pizza-analyysini mahdollisimman luonnollisessa ympäristössä, mikä tarkoitti, että pizza piti toimittaa. Arvostan sitä, että Pizza Hut oli pikaruokapizzabuffetin uranuurtaja, mutta vain sosiopaatti söisi Pizza Hutissa istuma-aterian vuonna 2017. Toimitus- ja noutoruokien osuus pizzan kokonaismarkkinoista on syystä yli 76 %.
”Kun uhkaava ydinholokausti vihdoin tapahtuu ja kaikki maapallon luonnonvarat ovat pikaruokaketjujen hallinnassa proto-feodalistisessa yhteiskunnassa, sinun on valittava puoli, jonka puolesta taistelet. Niin minäkin.”
Ennemmin kuin tilasin pizzan suoraan, menin molempien paikkojen nettikuponkiosastolle ja selvitin parhaat tarjoukset, jotka olisivat vielä helposti vertailukelpoisia. Pikaruokapizzasta ei kannata koskaan maksaa täyttä hintaa. Domino’silla oli kaksi isoa kaksikerroksista pizzaa yhteensä 19,99 dollarilla ja Pizza Hutilla kaksi isoa kaksikerroksista pizzaa 7,99 dollarilla. Molemmat ovat hyviä tarjouksia.
Pohjan valitseminen oli hankalaa, mutta mielestäni tein oikean päätöksen. Valitsin Pizza Hutin kohdalla pannupizzan ja Dominon kohdalla käsin täytetyn pizzan, koska ne olivat kummankin ketjun verkkosivujen oletusvalinnat, ja ne ovat kummankin ketjun ydinosaamista. Kun menet Taco Belliin, saat rapean tacon; kun menet Pizza Hutiin, saat pannupizzan. Kaikki tietävät sen. Lisäksi Domino’s lisäsi pannupizzan valikoimaansa vasta vuonna 2012, ja sitä saa vain keskikokoisena, ja keskikokoisen pizzan tilaaminen on typerää. Se on 80% kuoresta siinä vaiheessa.
Mitä tulee täytteisiin, päävertailun piti olla suora pepperoni vs. pepperoni. Tätä ei pitäisi joutua selittelemään tai puolustelemaan. En edes pidä pepperonista kovinkaan paljon – makkarajengi tai kuole – mutta eiköhän se ole pizza.
Emmehän me yritä keksiä pyörää uudestaan, mutta olisi myös huono tapa jättää huomiotta uudemmat, foodie-lähtöisemmät innovaatiot. Joten, toista pizzaa varten, joka täyttäisi kupongin, päätin valita kastikkeet ja täytteet käyttäen tätä super radom Random Thing Pickeriä. Internetin satunnaisuuden jumala valitsi kinkun ja jalapenon BBQ-kastikkeella. Pizza Hutin tarjonta tarjoillaan pretzel-kuorrutteella, koska ilmeisesti sellainen on nyt olemassa. Villi korttipizza toimii tasoittajana, jos sellainen tilanne tulee eteen.
Mennään oudoksi ja analysoidaan muutama kahdeksan dollarin pizza enemmän kuin mitään kahdeksan dollarin pizzaa pitäisi koskaan oikeutetusti analysoida.