Kun pikkulapset jättävät taakseen pikkulapsuuden, he alkavat myös kypsyä kyvyiltään olla sosiaalisesti vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Kuten pikkulasten sensomotorista kehitystä käsittelevässä artikkelissa käsiteltiin, vauvan tärkein sosiaalinen tarve ja kehitystehtävä on sitoutuminen ja yhteyden luominen ensisijaisiin hoitajiin. Sen sijaan pienet lapset alkavat haarautua ja luoda muita sosiaalisia suhteita.
Vuorovaikutuksessa muiden ikäistensä lasten, kuten päiväkodissa tai esikoulussa olevien ikätovereiden, kanssa sensomotoriset lapset osallistuvat rinnakkaisleikkeihin. Rinnakkaisleikissä lapset leikkivät toistensa vieressä ilman todellista vuorovaikutusta toistensa kanssa. Esimerkiksi Jimmy leikkii palikoillaan ja rakentaa rakennelmaansa itsenäisesti samalla, kun hän istuu Janen vieressä, joka rakentaa omaa palikkatorniaan.
Preoperatiivisen vaiheen aikana pienet lapset alkavat leikkiä enemmän yhteistyössä. Yhteistoiminnallisessa leikissä pienet lapset osallistuvat samaan toimintaan pienessä ryhmässä. Näihin ensimmäisiin yhteistoiminnallisen leikin muotoihin kuuluu usein teeskentelyä tai symbolista leikkiä. Jane ja Jackie saattavat esimerkiksi ”leikkiä taloa” yhdessä ja antaa toisen lapsen olla äiti ja toisen vauva. Teeskentelyleikit alkavat jo pikkulapsiaikana ja huipentuvat suurimmalla osalla pienistä lapsista 4 ja 5 vuoden iässä.
Kun pienet lapset jatkavat sosiaalista kehitystään ikätovereidensa kanssa, he siirtyvät usein karkean leikin vaiheeseen, johon kuuluu juoksemista, kilpailemista, kiipeilyä tai kilpailuleikkejä. Usein tässä vaiheessa harjoitellaan sosiaalisia taitoja, kuten vuorottelun oppimista ja yksinkertaisten ryhmäsääntöjen ja normien noudattamista.
Preoperatiivisessa vaiheessa olevat nuoret lapset tunnistavat usein ystäviä puistossa tai päiväkodissa; ”ystävyys” on kuitenkin vielä hyvin konkreettinen perussuhde. Tässä sosiaalisen kehityksen vaiheessa ystävyys tarkoittaa yleensä lelujen jakamista ja hauskaa yhdessä leikkimistä. Ystävyyteen ei tässä iässä liity empatian ja tuen ominaisuuksia, joita vanhemmat lapset, nuoret ja aikuiset kehittävät.
Preoperatiivisen vaiheen aikana pienet lapset kehittyvät sosiaalisesti myös perheen sisällä. Perheet antavat pienille lapsille tyypillisesti mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa rooleissa. Nykypäivän perheet ovat monessa eri muodossa. Pieniä lapsia voidaan kasvattaa ydinperheissä, joissa on kaksi eri sukupuolta olevaa biologista vanhempaa ja joskus yksi tai useampi sisarus. Lapset kasvavat usein myös ”sekaperheissä”, joissa he viettävät aikaa molempien vanhempien kanssa eri kodeissa, kenties vanhempapuolien ja puoli- tai sisarpuolien kanssa. Jotkut pienet lapset kasvavat suurperheessä, jossa he asuvat isovanhempien, tätien, setien, serkkujen jne. kanssa tai viettävät paljon aikaa heidän kanssaan. Toiset taas kasvavat pienissä ryhmissä ja viettävät suurimman osan ajasta yhden vanhemman ja ehkä yhden tai useamman sisaruksen kanssa. Jotkut lapset voidaan adoptoida ydin-, seka- tai suurperheisiin. Toiset taas kasvavat kahden homoseksuaalisen vanhemman kanssa yksin tai muiden biologisten tai adoptoitujen sisarusten kanssa.