Varhaiselämä
Degas syntyi Hilaire-Germain-Edgar de Gasina 19. heinäkuuta 1834 Pariisissa, Ranskassa. (Aikuisena Degas palautti sukunimensä takaisin alkuperäiseen kirjoitusasuun.) Hänen isänsä Auguste oli pankkiiri ja äitinsä Celestine oli amerikkalainen New Orleansista. Heidän perheensä kuului keskiluokkaan, jolla oli jalompia pyrkimyksiä. Monien vuosien ajan Degasin perhe kirjoitti nimensä ”de Gas”; prepositio ”de” viittasi maanomistajataustaan, jota heillä ei todellisuudessa ollut.
Degas tuli hyvin musikaalisesta taloudesta – hänen äitinsä oli oopperalaulajan harrastaja, ja hänen isänsä järjesti ajoittain muusikoita pitämään konsertteja heidän kotiinsa. Degas kävi Lycée Louis-le-Grandia, arvostettua ja tiukkaa poikien lukiota, jossa hän sai klassisen koulutuksen.
Degas osoitti jo lapsena myös huomattavaa piirustus- ja maalaustaitoa, johon hänen isänsä, joka oli asiantunteva taiteen ystävä, kannusti häntä. Vuonna 1853, 18-vuotiaana, hän sai luvan ”kopioida” Pariisin Louvressa. (1800-luvulla aloittelevat taiteilijat kehittivät tekniikkaansa yrittämällä jäljitellä mestareiden teoksia.) Hän valmisti myös useita vaikuttavia Rafaelin kopioita ja opiskeli Ingresin ja Delacroix’n kaltaisten aikalaismaalareiden töitä.
Vuonna 1855 Degas pääsi Pariisin École des Beaux-Artsiin (entinen Académie des Beaux-Arts). Vain yhden opiskeluvuoden jälkeen Degas kuitenkin jätti koulun kesken viettääkseen kolme vuotta matkustellen, maalaten ja opiskellen Italiassa. Hän maalasi pikkutarkkoja kopioita suurten italialaisten renessanssimaalareiden Michelangelon ja da Vincin töistä ja kehitti klassisen lineaarisuuden kunnioituksen, joka säilyi tunnusomaisena piirteenä myös hänen moderneimmissa maalauksissaan.
Varhaiset teokset
Palattuaan Pariisiin vuonna 1859 Degas ryhtyi tekemään itselleen nimeä taidemaalarina. Perinteistä lähestymistapaa noudattaen hän maalasi suuria muotokuvia perheenjäsenistä ja suuria historiallisia kohtauksia, kuten ”Jeftan tytär”, ”Babylonia rakentava Semiramis” ja ”Keskiajan sotakuvaus”. Degas toimitti nämä teokset kaikkivoipaan Saloniin, ranskalaisten taiteilijoiden ja opettajien ryhmään, joka johti julkisia näyttelyitä. Salonilla oli hyvin jäykät ja konventionaaliset käsitykset kauneudesta ja oikeasta taiteellisesta muodosta, ja se otti Degasin maalaukset vastaan maltillisella välinpitämättömyydellä.
Vuonna 1862 Degas tapasi Louvressa taidemaalarikollegansa Edouard Manet’n, ja kaksikon välille kehittyi nopeasti ystävällinen kilpailu. Degas alkoi jakaa Manet’n halveksunnan vallitsevaa taide-elämää kohtaan sekä hänen uskonsa siihen, että taiteilijoiden oli käännyttävä nykyaikaisempien tekniikoiden ja aiheiden puoleen.
Vuoteen 1868 mennessä Degasista oli tullut merkittävä jäsen avantgardetaiteilijoiden ryhmässä, johon kuuluivat muun muassa Manet’n, Pierre-Auguste Renoirin, Claude Monet’n ja Alfred Sisleyn kaltaiset kuvataiteilijat, jotka kokoontuivat usein Café Guerbois’ssa keskustelemaan keinoista, joilla taiteilijat voisivat sitoutua moderniin maailmaan. Heidän tapaamisensa osuivat samaan aikaan Ranskan historian myrskyisien aikojen kanssa. Heinäkuussa 1870 syttyi Ranskan ja Preussin sota, ja erittäin kansallismielinen Degas ilmoittautui vapaaehtoiseksi Ranskan kansalliskaartiin. Sodan päätyttyä vuonna 1871 pahamaineinen Pariisin kommuuni valtasi pääkaupungin kahdeksi kauhistuttavaksi kuukaudeksi, ennen kuin Adolphe Thiers perusti kolmannen tasavallan uudelleen verisessä sisällissodassa. Degas vältti suurelta osin Pariisin kommuunin myllerryksen tekemällä pidemmän matkan sukulaisten luo New Orleansiin.