Käsi- ja yläraajakirurgiaan erikoistuneen ortopedikirurgin Alan W. Christensenin tuore potilas Pamela sanoo, että SLAP-repeämän hoito on yksi parhaista asioista, joita hän on koskaan tehnyt.
Alan W. Christensen, M.D., SLAP-repeämä
”Se on ollut uskomatonta”, sanoo Pamela, jolle on tehty kaksi olkapääleikkausta kymmenen vuoden välein tohtori Christensenin hoidossa. ”Lääkitystä on tarvittu hyvin vähän, toipumisaika on ollut käytännössä olematon, ja kaikki on sujunut loistavasti.”
Vuonna 2004 Pamela leikattiin SLAP-repeämän korjaamiseksi. Ajan myötä hän alkoi taas kärsiä kivuista ja palasi tohtori Christensenin vastaanotolle jatkohoitoa varten. Toimenpiteiden välillä on kulunut vuosikymmen lääketieteellistä kehitystä, ja hän sanoo, että kokemus ja toipuminen olivat tällä kertaa paljon parempia kuin edellisessä leikkauksessa.
Mitkä ovat SLAP-repeämän oireet?
Kuvittele kokkaavasi keittiössä, meneväsi kurkottamaan jotakin kaapista etkä pysty tarttumaan siihen olkapäässäsi tuntuvan sietämättömän kivun vuoksi. Tämän kanssa joutuvat elämään päivittäin potilaat, joilla on SLAP-repeämä (superior labrum anterior and posterior).
”Kun SLAP-repeämä syntyy, labrumin yläosa muuttuu epävakaaksi ja voi johtaa olkapään epävakauteen”, tohtori Christensen sanoo. ”Vamma repeää sekä etu- että takapuolelta kohdasta, jossa hauis kohtaa labrumin, mikä voi aiheuttaa potilaalle paljon kipua, vaikka olkapää ei muuttuisikaan epävakaaksi, se voi heikentää päivittäisiä toimintoja.”
SLAP-repeämän oireita ovat muun muassa:
- Lukkiutumisen, poksahtelun, tarttumisen tai hiomisen tunne
- Kipu esineitä nostettaessa
- Liikkumavara on heikentynyt
- Tunne kuin olkapää poksahtaisi nivelestä
Pamela kertoo, ettei pystynyt liikuttamaan käsivarttaan ilman kipua ennen leikkausta, mutta nyt hänellä on täysi liikelaajuus palautunut vain kuuden viikon kuluessa.
Mitkä ovat SLAP-repeämän hoitovaihtoehdot?
Pamelalle on tehty kaksi olkapääleikkausta kymmenen vuoden välein tohtori Christensenin hoidossa, ja hän sanoo, että hän on palannut takaisin täyteen toimintakykyyn ja tuntee olonsa uskomattomaksi viimeisimmän SLAP-repeämäleikkauksen jälkeen.
Laajentumissolmukkeen repeämiä hoidetaan aluksi konservatiivisesti, eli leikkaus ei ole ensimmäinen vaihtoehto. Potilaat ja lääkärit laativat yhdessä suunnitelman, johon kuuluu lääkitystä ja fysioterapiaa vamman vakavuudesta riippuen. Kun nämä konservatiiviset toimenpiteet epäonnistuvat, leikkaus on ainoa tapa korjata repeämä.
Pamelalle on tehty kaksi olkapääleikkausta kymmenen vuoden välein tohtori Christensenin hoidossa, ja hän sanoo, että hän on palannut täyteen toimintakykyyn ja tuntee olonsa hämmästyttävän hyväksi viimeisimmän toimenpiteen jälkeen.
Miten artroskopia voi auttaa SLAP-repeämän hoidossa?
Laparikierukan repeämän hoidossa kirurgi todennäköisimmin käyttää kirurgista toimenpidettä, eli tähystystä. Artroskopian aikana kirurgi asettaa pienen kameran, jota kutsutaan artroskoopiksi, olkaniveleen nähdäkseen, mitä vaurioita olkapäähän on aiheutunut. Sieltä käsin kirurgit voivat diagnosoida ja korjata nivelen ongelmat.
”Artroskooppi tarjoaa meille minimaalisesti invasiivisen, uusinta tekniikkaa edustavan menetelmän nähdä nivelen sisälle”, tohtori Christensen sanoo. ”Kun olemme päässeet nivelen sisään, voimme korjata tai poistaa revenneen labrumin osan.”
Pamelan tapauksessa tohtori Christensen käytti artroskooppia korjatakseen labrumin ja poistaakseen kolme luupiikkiä, jotka olivat kehittyneet samaan olkapäähän vuonna 2004 tehdyn leikkauksen seurauksena.
Tohtori Christensen käytti hermosalpausta Pamelan kivun hallitsemiseksi leikkauksen aikana ja sen jälkeen. ”Käytämme tätä lyhytaikaista salpaajaa, joka kestää yleensä useita päiviä, vaimentamaan potilaiden kipua leikkauksen jälkeen. Tämä minimoi epämukavuutta ja antaa heille mahdollisuuden aloittaa kuntoutus nopeammin”, sanoo tohtori Christensen.
”Ei edes sattunut, kun hän laittoi blokin”, Pamela sanoo. ”En edes tiennyt, että hän oli jo valmis.”
Millainen on SLAP-repeämän korjauksen toipumisprosessi?
Kun kipu ja leikkauksen aiheuttama turvotus ovat vähentyneet, kirurgi määrää fysioterapiaohjelman. Toipumisaika on vamman vakavuudesta riippuen kahdesta 12 viikkoon.
”Viimeisimmällä kerralla, kun se tehtiin vuonna 2004, en pystynyt edes aloittamaan käteni liikuttamista ainakaan kahdeksaan viikkoon”, Pamela kertoo. ”Tällä kertaa, ensimmäisellä käynnilläni takaisin viikon kuluttua, aloitin terapian tekemällä käsivarteni vahvistusta, liikkumalla ja tekemällä kaikkia toimintoja kotona.”
Kuuden viikon jälkeen Pamela on saanut takaisin täyden liikelaajuuden ja hän sanoo, ettei voisi olla tyytyväisempi tuloksiin. ”Se on todella yksinkertaista. En menisi minnekään muualle. Siksi tulin takaisin kymmenen vuotta myöhemmin”, hän sanoo. ”Olen kokenut sen kahdesti ja voin sanoa, että älä odota sitä – älä ole kivuissa.”