Tästä on nyt kaksikymmentä vuotta siitä, kun American Pie nousi kesän 1999 unihitiksi ja elvytti räväkän teiniseksikomedian sekä hyvässä että pahassa. Porky’sin ja Revenge of the Nörttien äpärälapsi, elokuva synnytti franchising-sarjan, joka tuotti yli puoli miljardia dollaria lipputuloja. Elokuvan soundtrack, kuten itse elokuva, ei ole vanhentunut erityisen hyvin, mutta se on edelleen puhdas, koskematon aikakapseli vaihtoehtorockin tilasta 90-luvun lopulla. Juhlistaaksemme tätä outoa, kaunista jäännöstä vuosituhatta edeltävistä teinijameista, katsotaanpa, miten jokainen albumin kappale kestää nykyään.
- ”Summertime” – Bachelor No. 1
- 12. ”Glory” – Sugar Ray
- 11. ”Wishen” – The Loose Nuts
- 10. ”Man with the Hex” – The Atomic Fireballs
- 9. ”Vintage Queen” – Goldfinger
- 8. ”Stranger by the Day” – Shades Apart
- 7. ”Find Your Way Back Home” – Dishwalla
- 6. ”You Wanted More” – Tonic
- 5. ”Super Down” – Super TransAtlantic
- 4. ”Good Morning Baby” – Dan Wilson of Semisonic & Bic Runga
- 3. ”New Girl” – Third Eye Blind
- 2.”Sway” – Bic Runga
- 1.”Mutt” – Blink-182
”Summertime” – Bachelor No. 1
On niin monia mielenkiintoisia 90-luvun bändejä, joiden kappaleet esiintyivät American Pie -elokuvassa, mutta eivät koskaan päässeet soundtrackille. Harvey Danger, Hole ja The Brian Jonestown Massacre jäivät oletettavasti pois, jotta vähemmän kuin yhden hitin ihmeelle Bachelor No. 1 saatiin tilaa. Korni, nasaalinen alkusäe (”Hello to your mother, your brother, significant other / I am the summertime”) riittää saamaan meidät kaikki kollektiivisesti miettimään kaikkea sitä roskamusiikkia, jota pidimme nuoruudessamme siistinä. Tätä valkoisen miehen tekorantapseudoräppiä on lähes mahdotonta kuunnella alusta loppuun. Ja silti se aloittaa elokuvan lopputekstit, ja se toimii kamalana makuna suussasi, kun poistut elokuvateatterista.
12. ”Glory” – Sugar Ray
Jopa Sugar Rayn mittapuulla ärsyttävä ”Glory” on loistava esimerkki ’sinun oli pakko olla siellä’ trendikkäästä poprockista. Kun se pisteyttää hetken pakotetun seksuaalisesta tutkimisesta ja sitä seuraavasta ällöttävästä gagista, on pakko miettiä, oliko musiikkivalvoja todella valinnut sen, vai laitettiinko se vain täytteeksi ja unohdettiin lisätä biisi, jolla olisi todellista katu-uskottavuutta. Sugar Ray pääsi mukaan, koska he painoivat rahaa 90-luvun lopulla, mutta tämän kappaleen takia tekee mieli mennä suihkuun.
11. ”Wishen” – The Loose Nuts
Jälleen yksi kappale, jonka on tarkoitus toimia alaikäisten juomisen ja huonojen päätösten pätkänimikkeenä, ”Wishen” on geneerinen kolmannen aallon ska-heittokappale, joka jostain syystä aukeaa ponnistelevalla Ricky Ricardo-imitaatiolla. Ilmeisesti The Mighty Mighty Bosstones kieltäytyi soundtrackista, ja joku pihalla oleva studiopäällikkö oli sitä mieltä, että The Loose Nuts oli tarpeeksi lähellä.
10. ”Man with the Hex” – The Atomic Fireballs
90-luvun loppupuolisko tuntui saavan kaikki esiintyjät katsomaan menneeseen, mutta yksi hämmentävimpiä nostalgia-trendejä oli swingin herääminen. The Atomic Fireballsin kaltaiset bändit ryhtyivät pukemaan isäsi levykokoelmaa Beavis ja Butt-Head -sukupolvea varten ja toivomaan, etteivät teinit huomaa sitä. Eivätkä he huomanneetkaan, ainakaan pariin vuoteen. ”Man with the Hex” on todella jäänne unohdetulta ajalta.
9. ”Vintage Queen” – Goldfinger
”Vintage Queen” oli tarpeeksi helppo teinien heittää päälle ja luulla olevansa kovanaama odottaessaan kappaleen ainoaa rumaa sanaa. Pahamaineinen soundtrack-pläjäys, se vain tuntuu ruokavalion Blink-182:lta. Tämä Tony Hawk’s Pro Skaterin faneille suunnattu koiranpilli palveli tarkoitustaan, kun se oli piilotettu bilekohtauksen taustalle. Ainakaan American Pie ei valinnut yhtä Goldfingerin monista ska-kappaleista.
8. ”Stranger by the Day” – Shades Apart
Post-grunge-angstissa nautiskeleva Shades Apart käytti mykistettyjä power-akordeja, jotka tekivät ”Stranger by the Daystä” juuri tarpeeksi raskaan skeittarikakaroille, jotka eivät pystyneet käsittelemään punkia tai metallia. Kappale on täynnä typeriä, tekosyvällisiä repliikkejä, kuten ”Alarm goes off without a sound / The silence is so loud”, eikä se silti ole vailla vetovoimaa. Siitä huolimatta se tuntuu sopivan 90-luvun teiniseksikomediaan.
7. ”Find Your Way Back Home” – Dishwalla
Dishwalla yritti vieläkin saada takaisin sen selittämättömän taikuuden, joka lennätti ”Counting Blue Carsin” kohti listojen kärkeä kolme vuotta aiemmin, ja Dishwalla antoi oman panoksensa soundtrackille kappaleella ”Find Your Way Back Home”. Parhaimmillaan kappale karkottaa collegeradion ahdistusta, mutta pahimmillaan se on vaarallisen lähellä Creed-biisiä. Oli miten oli, se on hyvin omana aikanaan. Jos tämä ei ilmestynyt Dawson’s Creekiin, sen olisi ehdottomasti pitänyt ilmestyä.
mainos
6. ”You Wanted More” – Tonic
Oudosti sanottuna kaikista soundtrackille päässeistä biiseistä ”You Wanted More” on luultavasti saanut pisimmän säilyvyysajan, jo pelkästään sen takia, että se putkahtaa vielä nykyäänkin rutiininomaisesti esiin sporttibaareissa ympäri keskilänttä. Vielä ”If You Could Only See” -biisin menestyksen siivittämänä Tonic leikitteli rapeiden kitaroiden ja surkuhupaisien sanoitusten oudolla vastakohdalla, joka kiteyttää aikakauden oudosti. Kappale on täysin käyttökelpoinen 90-luvun lopun rockballadi, joskaan ei erityisen mieleenpainuva. Puhumattakaan siitä, että se auttoi kehystämään elokuvan siteeratuinta repliikkiä (kyllä, sitä huilua).