Kysymyksiä Emily Dickinsonista riittää! Alla on lyhyitä vastauksia joihinkin Emily Dickinson -museossa useimmin kysyttyihin kysymyksiin. Lisätietoa on saatavilla aiheeseen liittyvistä linkeistä.
- K: Miksi Dickinson ei julkaissut elämänsä aikana muuta kuin nimettömänä?
- K: Miten Dickinsonin runous eroaa aikalaistensa runoudesta?
- K: Menikö hän koskaan naimisiin tai saiko hän lapsia?
- K: Miksi Emily Dickinson oli erakko?
- K: Onko totta, että Emily Dickinson pukeutui aina valkoiseen?
- K: Miten Emily Dickinson kuoli ja mihin hänet on haudattu?
- K: Miten hänen veljensä Austinin suhde Mabel Loomis Toddiin vaikutti Dickinsonin runouden julkaisemiseen?
- Q: Missä Emily Dickinsonin käsikirjoitukset ovat?
- K: Mitä ”Fr” ja ”L” tarkoittavat?
K: Miksi Dickinson ei julkaissut elämänsä aikana muuta kuin nimettömänä?
V: Kuten niin moniin Emily Dickinsonia koskeviin kysymyksiin, vastausta ei tiedetä. Hänen kommenttinsa julkaisemisesta ovat yleensä kielteisiä (”Julkaiseminen on mielen huutokauppaa”), mutta hän ei kuitenkaan ilmaissut mitään vakavaa vastalausetta siitä, että muutama hänen runoistaan julkaistiin sanomalehdissä. Dickinsonin erakoituneen luonteen vuoksi ajatus kuuluisaksi tulemisesta saattoi olla vastenmielinen. Ks. kohta Julkaisukysymys.
K: Miten Dickinsonin runous eroaa aikalaistensa runoudesta?
V: Emily Dickinsonin runoudessa on piirteitä aikalaistensa kanssa, mutta hänen teoksensa poikkeaa muillakin tavoin tuon ajan runoudesta. Hän kirjoitti aiheista (hengellisyys, luonto, taide), jotka kiinnostivat hänen aikalaisiaan, ja hänen runojensa rakenne jäljittelee usein yleistä virsimittaa, jota käytettiin usein sekä uskonnollisessa että ei-uskonnollisessa musiikissa. Dickinsonin näiden aiheiden käsittely ja hänen laaja sanavarastonsa johtivat kuitenkin runoihin, jotka ovat tiiviimpiä, vähemmän sentimentaalisia ja kerroksellisempia kuin hänen aikalaistensa runot: ”Rafter of Satin and Roof of Stone” (Fr 124) kuvaamaan hautaa, ”Zero at the Bone” kuvaamaan pelkoa (Fr 1096) ja ”Faith slips – and laughs, and rallies” (Fr 373) kuvaamaan inhimillistä ponnistelua uskoa johonkin tässä ja nyt tapahtuvan ulkopuolella. Lue lisää aiheesta Dickinsonin runouden pääpiirteet.
K: Menikö hän koskaan naimisiin tai saiko hän lapsia?
V: Emily Dickinson ei koskaan mennyt naimisiin eikä hänellä ollut lapsia. Tutkijat jatkavat Dickinsonin romanttisen elämän tutkimista, erityisesti siltä osin kuin se liittyy hänen ”Mestarikirjeisiinsä”, kolmeen luonnokseen intohimoisista kirjeistä, jotka on kirjoitettu vielä tuntemattomalle henkilölle, jonka osoite on ”Mestari”. Lue lisää Emily Dickinsonin rakkauselämästä.
Lavinia Dickinson, runoilijan sisar, ei myöskään koskaan mennyt naimisiin eikä saanut lapsia. Emilyn veljellä Austinilla oli kolme lasta (Ned, Martha ja Gib), mutta kenelläkään heistä ei ollut omia lapsia.
K: Miksi Emily Dickinson oli erakko?
V: Kukaan ei tiedä, miksi Emily Dickinson asui myöhemmällä iällään erakkoelämää perheensä kotitilalla. Nuorena tyttönä hän kävi usein seurapiiritapahtumissa, viihtyi koulussa ja hänellä oli paljon ystäviä. Iän karttuessa hän tapasi ihmisiä yhä harvemmin, mutta oli edelleen avoin läheisten ystävien ja perheenjäsenten vierailuille. Ei tiedetä, oliko hänellä jokin sairaus, joka sai hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi ihmisten seurassa, vai oliko hän päättänyt eristäytyä yhteiskunnasta. Lue lisää Emily Dickinsonin terveydestä.
K: Onko totta, että Emily Dickinson pukeutui aina valkoiseen?
V: Legendan mukaan Dickinson pukeutui myöhemmin elämässään aina valkoiseen. Kun Thomas Higginson tapasi hänet vuonna 1870, hän oli pukeutunut valkoiseen; hänen ainoa säilynyt mekkonsa on valkoinen; ja hänet haudattiin valkoisena. Dickinsonin elinaikana kaupunkilaiset, jotka eivät olleet koskaan nähneet häntä, levittivät myyttiä, samoin kuin Dickinsonin perhe hänen kuolemansa jälkeen. Vaikka Dickinsonin oletetusta mieltymyksestä valkoiseen on olemassa monia teorioita, hän ei itse maininnut missään kirjeenvaihdossaan käyttävänsä tätä väriä. Lue lisää Emily Dickinsonin valkoisesta mekosta.
K: Miten Emily Dickinson kuoli ja mihin hänet on haudattu?
V: Vaikka Dickinsonin kuolintodistuksessa lukee Brightin tauti (yleinen nimitys munuaissairaudelle), viimeaikaiset tutkimukset, jotka koskevat hänen oireitaan ja lääkitystään, viittaavat siihen, että hän saattoi itse asiassa kärsiä vakavasta primaarisesta hypertensiosta (korkeasta verenpaineesta), joka olisi saattanut johtaa sydämen vajaatoimintaan tai aivoverenvuotoon. Emily Dickinson on haudattu West Cemeteryyn, joka sijaitsee Amherstin keskustassa. Pääsisäänkäynti hautausmaalle, jonka omistaa Amherstin kaupunki, on Triangle Streetillä. Dickinsonin hauta on hautausmaan keskellä, ja sitä ympäröi rauta-aita. Hänet on haudattu sinne sisarensa, vanhempiensa ja isänpuoleisten isovanhempiensa kanssa. Hänen veljensä ja hänen perheensä on haudattu Wildwoodin hautausmaalle Strong Streetillä Amherstissa.
K: Miten hänen veljensä Austinin suhde Mabel Loomis Toddiin vaikutti Dickinsonin runouden julkaisemiseen?
A: On mahdotonta kuvitella, millaista tietä Emily Dickinsonin runous olisi kulkenut, jos Mabel Loomis Todd ei olisi ollut mukana sen julkaisemisessa. Todd tuli läheisesti kosketuksiin Austin Dickinsonin kanssa vuonna 1883, pian tämän nuoren pojan Gilbertin kuoleman jälkeen. Todd ei koskaan tavannut Emily Dickinsonia, mutta oli Austinin ja Emilyn nuoremman sisaren Lavinian ystävä. Runoilijan kuoltua vuonna 1886 Lavinia lähestyi ensin Austinin vaimoa Susania ja pyysi häntä valmistelemaan Emilyn teoksia julkaistavaksi. Kun Susan, joka oli ollut yksi runoilijan läheisimmistä ystävistä, ei hoitanut tehtävää Lavinian toivomalla tavalla, hän kääntyi Mabel Toddin puoleen. Se oli ehkä hyvä valinta Toddin taiteellisen ja kirjallisen herkkyyden kannalta, mutta huono valinta perhesuhteiden kannalta. Vaikka Austin Dickinsonilla ei ollut juurikaan tekemistä itse editointihankkeen kanssa, sekä hän että Lavinia pitivät Susanin pimennossa Toddin osallistumisesta julkaisutyöhön; Susan, joka oli tietoinen rakkaussuhteesta, sai tietää Toddin työskentelystä Dickinsonin runojen parissa vasta sen jälkeen, kun ensimmäinen painos oli ilmestynyt vuonna 1890. Suhteen aiheuttamat varjot vaikuttivat seuraavien 65 vuoden ajan paitsi Dickinsonin runojen julkaisemiseen myös hänen käsikirjoitustensa käsittelyyn. Lue lisää aiheesta The Posthumous Discovery of Dickinson’s Poems.
Q: Missä Emily Dickinsonin käsikirjoitukset ovat?
A: Emily Dickinsonin käsikirjoitukset sijaitsevat pääasiassa kahdessa arkistossa: Amherst Collegen arkistoissa ja erityiskokoelmissa Amherstissa, Massachusettsissa, ja Harvardin yliopiston Houghton-kirjastossa Cambridgessa, Massachusettsissa. Muita Dickinsoniin liittyviä kirjastoja on Brownin yliopistossa Providencessa, Rhode Islandissa, Yalen yliopistossa New Havenissa, Connecticutissa, ja Jonesin kirjastossa Amherstissa, Massachusettsissa. Katso lisätietoja kohdasta Lähteet & Bibliografia.
K: Mitä ”Fr” ja ”L” tarkoittavat?
V: Tällä sivustolla Emily Dickinsonin runojen ja kirjeiden sitaattien jälkeen lukee joko ”Fr” tai ”L”, jota seuraa numero. Nämä lyhenteet viittaavat Emily Dickinsonin runojen ja kirjeiden tiettyihin painoksiin.
Tällä verkkosivustolla siteerataan Dickinsonin runoja sellaisina kuin ne on julkaistu teoksessa The Poems of Emily Dickinson (1998), jonka on toimittanut R. W. Franklin. Koska Emily Dickinson otsikoi vain harvoja runojaan, ne tunnetaan yleensä niiden ensimmäisten rivien perusteella tai toimittajien niille antamien numeroiden perusteella. Franklin, kuten edeltäjänsä Thomas Johnson, järjesteli Dickinsonin runot kronologisesti ja antoi sitten jokaiselle runolle numeron. Viittaukset Franklinin painoksessa oleviin runoihin merkitään ”Fr”-merkillä, jota seuraa runon numero. Lue lisää Emily Dickinsonin runojen postuumisti löytymisestä.
”L”, jota seuraa numero, viittaa Emily Dickinsonin kirjeeseen sellaisena kuin se esiintyy Thomas Johnsonin toimittamassa teoksessa The Letters of Emily Dickinson (1958). Thomas Johnsonin Theodora Van Wagenen Wardin avustuksella kokoamaa painosta pidetään täydellisimpänä Dickinsonin säilyneen kirjeenvaihdon painoksena, ja se sisältää noin 1000 kirjettä. Lue lisää Emily Dickinsonin kirjeistä.