”Miten lopetan murehtimisen keskenmenon mahdollisuudesta?”. Olen 13 viikolla raskaana, ja kaikki on toistaiseksi hyvin, mutta olen silti jatkuvassa paniikissa.” ~ WTE-käyttäjä Donna K
Voi kunpa voisin heilauttaa taikasauvaa ”ei huolta” sinulle ja kaikille muille tuleville äideille, jotka ovat juuttuneet raskauspaniikkitilaan raskauden alkuvaiheessa ja stressaavat jokaisesta oireesta… tai yhtä todennäköisesti oireettomuudesta. Ajattelevat liikaa ja analysoivat liikaa jokaista nipistelyä, jokaista vuotopisaraa.
Ollaanpa nyt ihan rehellisiä: murehtiminen on sitä, mitä me äidit harrastamme, ja jotkut meistä ovat erityisen hyviä siinä, mitä me harrastamme – loistavat stressissä, etenkin ensimmäisen raskauskolmanneksen ensimmäisellä raskauskerralla. Tiedän, että itse olin huolen ylisuorittaja (itse asiassa oma ympärivuorokautinen ensimmäisen raskauden huolenaiheeni oli itse asiassa se, mikä motivoi minua kirjoittamaan kirjan, jonka toivoin auttavan vanhempia murehtimaan vähemmän: What To Expect When You’re Expecting).
Eikä ole ihme, että murehdimme. Tässä sitä ollaan, kasvatamme vauvaa – prosessia, joka tuntuu olevan täysin hallitsemattomissa (mutta ei olekaan, siitä lisää myöhemmin), ja joka tapahtuu syvällä sisällämme ilman konkreettisia, vauvapankkiin vietäviä todisteita siitä, että kaikki on hyvin sisällä, ainakaan ultraäänitapaamisten tai sydämenlyöntitarkistusten välissä ja varmasti ennen kuin vauvan pienet liikkeiden värähdykset pakkaavat tarpeeksi voimaa, jotta ne voi tuntea. Silloinkin olemme huolissamme… Oliko tuo liikettä? Vai kaasuja? Miksi tunsin potkuja eilen, mutta en tänään? Toki kuulin vauvan sydämenlyönnit viimeisimmällä neuvolakäynnillä – mutta siitä on jo viikko!
On vaikea olla murehtimatta keskenmenoa, vaikka siihen ei olisikaan mitään syytä – ja totuus on, että stressiin on yhä vähemmän syytä ja rentoutumiseen on yhä enemmän syytä, kun varhaisraskaus (jolloin valtaosa keskenmenoista tapahtuu) jää taakse. Sitä suuremmalla syyllä voit hengittää helpommin (tai vain jatkaa normaalia hengittämistä!): tiedät, että kaikki on edennyt normaalisti. Olet todennäköisesti nähnyt ja kuullut vauvasi sykkivän sydämen, lääkärisi tai kätilösi on tyytyväinen kohtusi kasvuun. Kaikki hyviä (ei, loistavia!) merkkejä siitä, että raskautesi on hyvässä vauhdissa ja vauvasi on turvallisesti asettunut pitkälle, noin 40 viikon mittaiselle matkalle.
Ensimmäisen raskauskolmanneksen oppaasi
Välillä, koska vauva on asettunut paikoilleen, sinunkin kannattaa yrittää. Voi auttaa miettimään kaikkia niitä myönteisiä toimia, joita voit tehdä, jotta vauvan oleskelu kohdussasi olisi entistäkin terveellisempää. Positiivinen ”tekeminen” auttaa sinua ajattelemaan positiivisesti, mikä puolestaan kannustaa positiivisempaan toimintaan ja positiivisempaan ajatteluun, kierre, johon voit hyvillä mielin jäädä kiinni. Jos et ole vielä syönyt, syö niin hyvin kuin pystyt ja haasta itsesi ottamaan joka päivä uusi terveellinen ruoka (jos jaksat vielä syödä niitä): saksanpähkinöitä, kurpitsansiemeniä, villiä lohta, lehtikaalia, kiiviä, vauvaparsakaalia, mangoa, farroa, linssejä, violetteja porkkanoita, edamamea, uunissa paistettuja bataattiranskalaisia ranskalaisia perunoita, talvikurpitsaa joka lajikkeesta, kreikkalaista jogurttia, raejuustoa, kokoviljapizzaa. Aloita lääkärin hyväksymä liikuntarutiini (painava sana: rutiini), joka ei ainoastaan auta pitämään raskautesi mutkattomana (puhutaan positiivisesta!), vaan sillä on myös etuja vauvallesi (mukaan lukien ehkä, kuten tutkimukset osoittavat, lisääntynyt aivovoima).
Toivottavasti olet siis sitoutunut yrittämään stressin vähentämistä (ja olen pystynyt puhumaan sinut ainakin pari tasoa alemmas, jos en jopa kokonaan alaspäin huolen kynnykseltä pienellä äidiltä äidille -rauhoituksella). Mutta älä lopeta siihen. Nyt on myös todella hyvä aika oppia hallitsemaan paremmin sitä stressiä, jota sinulla on – uuden äidin stressi on loppujen lopuksi aivan nurkan takana. Käy synnytystä edeltävällä joogatunnilla rentouttamassa keho, mieli ja sielu ja löytämässä sisäinen rauhallisuutesi (se on siellä..todella!). Lataa meditaatiosovelluksia sekä rauhoittavia äänisovelluksia, jotta voit hiljentää huolen taustamelun. Toinen syy tehdä treenirutiini: liikunnasta vapautuu hyväntuulisia endorfiineja, jotka voivat kohottaa mielialaa ja kääntää murheenkryyni ylösalaisin. Älä myöskään unohda purkaa stressiäsi… puhu siitä kumppanillesi, lääkärillesi tai kätilöllesi, parhaalle ystävällesi, äidillesi, muille WhatToExpect-viestipalstalla oleville äideille (jotka lähes varmasti osaavat samaistua!) ja tietenkin minulle (löydät minut aina Facebook-sivultani, Instagramista tai Twitteristä nimellä @HeidiMurkoff).
Tässä yksi asia, joka on hyvä pitää mielessä: tietty määrä stressiä on normaalia raskauden aikana. Mutta stressi, joka on kaiken kuluttavaa, joka häiritsee jokapäiväistä elämää, työtäsi ja ihmissuhteitasi, unta, syömistä, itsestäsi parhaan mahdollisen huolenpidon pitämistä, ei ole normaalia, ja se voi olla merkki raskausajan ahdistuneisuushäiriöstä tai jostain muusta raskausajan mielialahäiriöstä, joka vaatii – ja voi hyötyä siitä suuresti – hoitoa. Varmista siis, että otat heti yhteyttä lääkäriisi liiallisesta stressistä, jota rauhoittelu ei auta lievittämään.
Muista, että What To Expect -perhe on aina tukenasi, ja niin olen minäkin!
Tervetuloa murehtimaan vähemmän ja nauttimaan raskaudesta enemmän.
Halauksia,
Heidi
Helpaa minua, Heidi! on viikoittainen neuvontapalsta, jossa What to Expectin luoja Heidi Murkoff vastaa kiireellisimpiin raskaus- ja vanhemmuuskysymyksiisi. Hän tarttuu asioihin, jotka haluat epätoivoisesti tietää juuri nyt – joten jos sinulla on kysymys, kysy Heidiltä täällä tai Facebookissa, ja hän saattaa vastata tulevassa kolumnissa. (Etkö ole varma, onko Heidi vastannut johonkin kysymykseesi? Tutustu muihin kolumneihin täällä.)