Indometasiiniin reagoivat päänsärkyoireyhtymät

Tämä artikkeli sisältää keskustelua indometasiiniin reagoivista päänsärkyoireyhtymistä, indometasiinista, yskänpäänsärystä, klusteripäänsärystä, hemicrania continua, paroksysmaalisesta hemikraniasta ja hypnisestä päänsärystä. Edellä mainittuihin termeihin voi sisältyä synonyymejä, samankaltaisia häiriöitä, käyttövariaatioita ja lyhenteitä.

Yleiskatsaus

Indometasiiniin reagoivat päänsärkyoireyhtymät edustavat ainutlaatuista primaaristen päänsärkysairauksien ryhmää, jolle on ominaista välitön ja usein täydellinen vaste indometasiinille. Indometasiiniin reagoivat päänsärkyoireyhtymät jaetaan kansainvälisessä päänsärkyhäiriöiden kolmannessa painoksessa (International Classification of Headache Disorders, 3. painos, ICHD-3 beta) kahteen erilliseen luokkaan: kolmoishermon alueen autonomiset kefalgiat (paroksismaalinen hemikrania ja hemikrania continua) ja muut primaariset päänsäryt, mukaan lukien primaarinen pistävä päänsärky ja Valsalvan aiheuttamat päänsäryt (primaarinen yskänpäänsärky, primaarinen liikuntapäänsärky, primaarinen seksuaaliseen aktiivisuuteen liittyvä primaarinen päänsärky). Lisäksi klusteripäänsärky ja hypninen päänsärky on kuvattu 2 muuksi primaariseksi päänsärkyhäiriöksi, jotka voivat reagoida indometasiiniin. Indometasiinia ja päänsärkyä koskevien julkaisujen määrä on vähentynyt viime vuosina. Useimmat julkaisut ovat olleet indometasiiniin ja kolmoishermon autonomisiin kefalgiasairauksiin liittyviä spesifisiä (Bordini ym. 2016).

Kärkikohdat

Historiallinen huomautus ja terminologia

Indometasiini on ainutlaatuinen lääkeaine, joka otettiin kliiniseen käyttöön vuonna 1963. Se on ei-steroidinen indolihappolääke, jolla on anti-inflammatorisia ja antipyreettis-analgeettisia ominaisuuksia. Se on ainoa tähän luokkaan kuuluva aine, jolla on enemmän tulehdusta ehkäisevää vaikutusta kuin aspiriinilla (Insel 1990). Sitä käytetään moniin sairauksiin, kuten avoinna olevaan ductus arteriosukseen, tokolyysiin, nivelreumaan, nivelrikkoon, selkärankareumaan ja kihtiin. Indometasiinia käytetään silmälääketieteessä uveiittiin ja postoperatiiviseen tulehdukseen.

Indometasiinin mekanismit, joilla on erinomainen vaikutus joihinkin päänsärkyihin, eivät ole selvillä. Joillakin indometasiinin erityisominaisuuksilla voi kuitenkin olla tärkeä rooli vaikutuksessa. Indometasiini läpäisee veri-aivoesteen parhaiten naprokseeniin ja ibuprofeeniin verrattuna. Eläinkokeessa indometasiini pystyi estämään NO:n aiheuttamaa duraalista vasodilataatiota, mutta vaikutusta ei havaittu naprokseeni- ja ibuprofeeniryhmissä (Summ ym. 2010). Näyttää siltä, että indometasiinilla on voimakkaampi vasokonstriktiivinen aktiivisuus ja ainutlaatuinen suora neuronaalinen tai typpioksidista riippuvainen estoreitin aktiivisuus (Lucas 2016). Lisäksi indometasiinilla havaittiin kokeissa akineettinen profiili, jossa se sitoutuu ajasta riippuvaisesti tiukasti; naprokseenilla on ajasta riippuvainen heikko sitoutuminen, ja ibuprofeeni toimii COX1:n ja COX2:n kilpailevan eston kautta (Gierse ym. 1999). Jotkin tutkimukset osoittivat myös, että indometasiini voi alentaa kallonsisäistä painetta (Forderreuther ja Straube 2000; Godoy ym. 2014). Indometasiinia käytetään myös erotusdiagnostiikan välineenä päänsärkyklinikoilla.

Ns. indometasiiniin reagoivat päänsäryt jaetaan kansainvälisessä päänsärkyhäiriöiden luokittelussa, 3. painos (International Classification of Headache Disorders, 3. painos, ICHD-3, beta-versio) kahteen ryhmään, jotka ovat: (1) kolmoishermosärkyiset autonomiset päänsärkyoireet (paroksysmaalinen hemikrania, koodin 3.2 ja hemicrania continua, koodi 3.4) ja (2) muut primaariset päänsäryt, mukaan lukien Valsalvan aiheuttamat päänsäryt (primaarinen yskäpäänsärky, primaarinen liikuntapäänsärky, primaarinen seksuaaliseen aktiivisuuteen liittyvä päänsärky, koodit 4.1-4.3,) ja primaarinen pistävä päänsärky (koodi 4.7). Indometasiiniin reagoivaa päänsärkyä voi esiintyä myös lapsiväestössä (Moorjani ja Rothner 2001). Koska suuria kliinisiä tutkimuksia, joissa keskityttäisiin hoidon tehoon, ei kuitenkaan ole saatavilla, useimmat näistä suosituksista perustuvat pieniin tutkimuksiin tai kliinisiin havaintoihin.

Taulukko 1. Hoitosuositukset. Indometasiiniin reagoivat päänsäryt (Koodi perustuu ICHD-3:een, beta-versioon)

Muutakin indometasiiniin reagoivaa päänsärkyhäiriötä on raportoitu. Moncada ja Graff-Radford raportoivat 8 potilasta, joilla oli indometasiiniin reagoiva kasvokipu (Moncada ja Graff-Radford 1995). Joidenkin hypnistä päänsärkyä sairastavien potilaiden on myös raportoitu reagoivan indometasiinihoitoon (Dodick ym. 2000; Buzzi ym. 2005; Prakash ja Dabhi 2008; Holle ym. 2010). Kroonisen paroksismaalisen hemikrania-ticin, kroonisen paroksismaalisen hemikranian ja kolmoishermon neuralgian yhdistelmän, on raportoitu reagoivan indometasiiniin (Zukerman ym. 2000). Rozen raportoi toisesta uudesta indometasiiniin reagoivasta päänsärkyoireyhtymästä, joka on ainutlaatuinen, stereotyyppinen, episodinen päänsärkyhäiriö, jolle on ominaista pitkäkestoiset autonomiset oireet ja niihin liittyvä hemikrania (LASH) (Rozen 2000). Kuitenkin vain 3 tapausta on raportoitu 15 vuoden aikana (Rozen 2002). Buzzi ja kollegat raportoivat potilaasta, jolla oli ilman auraa esiintyvä migreeni ja Chiari-tyypin I epämuodostuman aiheuttama sekundaarinen päänsärky ja jonka päänsärky reagoi propranololi- ja indometasiinihoitoon (Buzzi ym. 2003).

Monista tapausselostuksista käy ilmi, että jotkut klusteripäänsärkypotilaat reagoivat indometasiinihoitoon (Mathew 1981; Geaney 1983; Klimek 1984; Watson ja Evans 1987; D Cruz 1994; D Amico ym. 1996; Isik ja D Cruz 2002; Rozen 2002; Buzzi ja Formisano 2003; Anghileri ym. 2006; Gotkine ym. 2006; Prakash ym. 2008; Prakash ym. 2010a). Yhden potilaan, jolla oli Valsalvan aiheuttama klusteripäänsärky, raportoitiin parantuneen, kun häntä hoidettiin indometasiinilla (Ko ja Rozen 2002). Lapsuudesta alkavan klusteripäänsäryn todettiin reagoivan indometasiinihoitoon (Arruda ym. 2011). Prakash ja kollegat tekivät erinomaisen kirjallisuuskatsauksen ja totesivat, että joillakin potilailla, joilla on klusteripäänsärky, saatetaan virheellisesti diagnosoida paroksismaalinen hemikrania, koska he näennäisesti reagoivat indometasiiniin (Prakash ym. 2010b). He tulivat myös siihen tulokseen, että vaste indometasiinille ei välttämättä ole klusteripäänsärkypotilailla yhtä välitön kuin muissa indometasiiniin reagoivissa päänsäryissä, ja potilaat saattavat tarvita paljon suurempia annoksia kuin mitä tavallisesti käytetään paroksismaalisen hemikranian hoitoon. He totesivat, että potilailla, joilla oli samanaikaisesti klusteripäänsärkyä ja paroksismaalista hemikraniaa, lääkärit pyrkivät diagnosoimaan potilaille paroksismaalisen hemikranian, jos potilaat reagoivat indometasiiniin, vaikka heidän kliininen profiilinsa sopi klusteripäänsärkyyn. Lisäksi 15 prosentilla potilaista, joilla oli hemicrania continua, jonka alatyyppi oli remittoiva, voitiin diagnosoida klusteripäänsärky (Prakash ja Rawat 2019). Jotkin vihjeet viittaavat siihen, että klusteripäänsäryllä, paroksysmaalisella hemikranialla ja hemicrania continualla on yhteinen patofysiologia. Kaikki kolme päänsärkyhäiriötä osoittivat samanlaisia kliinisiä piirteitä ja neurokuvantamislöydöksiä (Leone ja Bussone 2009). Eräässä raportissa osoitettiin myös, että hemicrania continua -potilaat saattavat kehittyä klusteripäänsärystä. Näiden häiriöiden erilainen päänsäryn kesto ja esiintymistiheys saattavat johtua hypotalamuksen eritasoisesta säätelystä (Wang ja Fuh 2010).

Kolmen potilaan, joilla oli molemminpuolinen krooninen jännitystyyppinen päänsärky, on raportoitu reagoivan täysin indometasiiniin (Hannerz 2000). Vaikka migreeni ei reagoinut 75 mg:aan indometasiinia päivässä (Anthony ja Lance 1968), siitä oli hyötyä, kun sitä annettiin suurempana annoksena (150-200 mg) (Sicuteri ym. 1964). Baldacci ja kollegat raportoivat yhden nummulaarista päänsärkyä sairastavan potilaan tulleen kivuttomaksi indometasiinihoidon jälkeen (Baldacci ym. 2010).

On tärkeää, että kliinikot tunnistavat indometasiiniin reagoivan päänsäryn, koska asianmukainen indometasiinihoito voi olla paitsi paras hoito, joissakin tapauksissa se on myös ainoa tehokas hoitovaihtoehto. Kaikille potilaille, joilla on tiukasti yksipuolinen päänsärky, tulisi tehdä indometasiinikokeilu.