”Vaikeasti tavoiteltavan onnenpotkun jahtaamisessa on glamouria, mutta tiimityöskentelyllä ja sinnikkyydellä voi silti voittaa päivän”, Rowling twiittasi. ”Jokainen on haavoittuvainen kohtalon iskuille ja esteellisille ihmisille, ja menestys tarkoittaa niiden yläpuolelle nousemista. Quidditch on inhimillinen olotila.”
Virkistystä kaipaaville Quidditch on ”Harry Potter”-sarjassa esitelty urheilulaji, jossa monien urheilulajien tapaan kaksi joukkuetta yrittää kerätä eniten pisteitä tietyn ajan kuluessa. Paitsi että toisin kuin useimmissa muukalaisurheilulajeissa, pelin kesto määräytyy sen mukaan, kuinka kauan Etsijällä kestää napata kultainen vasikka.
Niin, tässä kohtaa asiat muuttuvat hieman monimutkaisemmiksi.
Kvidditch-joukkue koostuu seitsemästä henkilöstä – kolmesta takaa-ajajasta, kahdesta lyöjästä, yhdestä maalivahdista ja yhdestä Etsijästä – ja neljästä pelattavasta pallosta (Quaffle, kahdesta Bludgerista ja Kultaisesta Snitchistä).
Vastaajat keskittyvät ensisijaisesti maalintekoon heittämällä Quafflea yhden vastajoukkueen kolmesta maalirenkaasta läpi. Heidän on kuitenkin pidettävä silmällä myös Bludgereita, jotka ovat kaksi lumottua palloa, joita joukkueen hakkaajat yrittävät lyödä mailoillaan toisen joukkueen pelaajiin. Hakkaajien tehtävänä on myös suojella joukkuetovereitaan Bludgersilta.
Vahdin tehtävänä on estää Quafflea pääsemästä minkään joukkueen kolmesta maalitolpasta läpi, kun taas Etsijän tavoitteena on napata Snitch. Koko peliä pelataan luudanvarsien varassa lentäen.
Jokainen maali on 10 pisteen arvoinen, ja joukkue, jonka Etsijä nappaa Kultaisen Sniitin, saa 150 lisäpistettä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos joukkue on yli 15 maalia edellä, se voi silti voittaa, vaikka sen Etsijä ei saisikaan Snitchiä kiinni.
Jos jotakuta kiinnostaa, lajista on olemassa myös muggelimuunnelma, johon voit tutustua täällä.
Twitter: @tracycbrown