Exxon Valdez lähti Valdezin satamasta Alaskassa 23.3.1989 kello 21.12 mukanaan 53 miljoonaa gallonaa raakaöljyä Kaliforniaan. Satamaluotsi ohjasi aluksen Valdezin kapeikon läpi ennen kuin hän poistui aluksesta ja palautti aluksen hallinnan aluksen päällikölle Hazelwoodille. Alus manööveröi ulosmenokaistalta liikenteen erottelujärjestelmässä (TSS) välttääkseen jäävuoria. Manööverin jälkeen ja joskus kello 23:n jälkeen Hazelwood poistui komentosillalta ja oli onnettomuushetkellä hytissään.
Hän jätti kolmannen perämiehen Gregory Cousinsin komentosillan johtoon ja apumerimies Robert Kaganin ruoriin ja sai kolmannelta perämieheltä ohjeet palata etelään menevälle liikennekaistalle TSS:ssä ennalta sovitussa pisteessä. Exxon Valdez ei onnistunut palaamaan liikenneväylille ja törmäsi Bligh Reefiin noin kello 12.04 24. maaliskuuta 1989. Onnettomuuden seurauksena Prince William Soundiin pääsi noin 11 miljoonaa gallonaa öljyä, 20 prosenttia lastista.
Kahden vuonna 1987 Massachusettsin merenkulkuakatemiasta valmistuneen, onnettomuushetkellä aluksella työskennelleiden John Peacockin ja Kevin Poyantin, joilla kummallakin oli merikuljetusalan kandidaatin tutkinto ja Yhdysvaltain rannikkovartioston 3. perämiehen lupakirjat, tiedetään katsoneen aluksen kyljen yli sen ajettua karille ja nähneen, kuinka paljon raakaöljyä aluksesta tuolloin valui.
Exxon erotti Hazelwoodin onnettomuuden jälkeen.
Hazelwoodin oikeudenkäynnin aikana Alaskan osavaltion syyttäjät eivät onnistuneet vakuuttamaan valamiehistöä siitä, että Hazelwood oli päihtynyt karilleajon aikaan. Hazelwood oli omien sanojensa mukaan juonut ”kaksi tai kolme vodkaa” kello 16.30 ja 18.30 välisenä aikana samana iltana ennen kuin hän nousi Exxon Valdez -alukseen kello 20.25. Hänen veren alkoholipitoisuudekseen todettiin 0,061. Puolustus kuitenkin väitti, että verinäytteet otettiin lähes kymmenen tuntia tapahtuman jälkeen ja että niitä oli käsitelty väärin.
Useimmissa osavaltioissa, myös Alaskassa, näytteet eivät ole sallittuja kolmen tunnin jälkeen, eikä näytteeseen ollut lisätty käymisen pysäyttämiseksi tarvittavaa säilöntäainetta. Käyminen olisi voinut lisätä näytteen alkoholipitoisuutta, jolloin tulos ei olisi ollut pätevä. Maaliskuussa 1990 hänet vapautettiin syytteestä toisen asteen rikosvahingosta, aluksen käyttämisestä päihtyneenä ja holtittomasta vaarantamisesta; hänet kuitenkin tuomittiin huolimattomuudesta öljyn päästämisestä, 50 000 dollarin sakkoihin ja 1 000 tunnin yhdyskuntapalveluun. Kahdeksan vuotta kestäneiden, lopulta tuloksettomien valitusten jälkeen hän aloitti yhdyskuntapalvelun vuonna 1999.
Yhdysvaltojen rannikkovartiosto peruutti vuonna 1991 onnettomuuden seurauksena hänen päällikön lupakirjansa yhdeksäksi kuukaudeksi.
Kahdeksan vuotta kestäneiden, lopulta tuloksettomien valitusten jälkeen hän aloitti yhdyskuntapalvelun vuonna 1999.