ToistoEdit
Toisto on olennainen komediallinen keino, ja sitä käytetään usein yhdessä muiden keinojen kanssa vahvistamaan niitä. Komediankirjoituksessa käytetty ”takaisinsoitto” – jossa lausahdus tai teema palautetaan mieleen iskulauseena tai kohtauksen päätteeksi – on klassinen esimerkki jännitteestä ja purkautumisesta, jotka ovat mahdollisia toiston avulla. Se on myös perusta ”englantilainen, irlantilainen ja skotti”-vitseille, joissa toistoa käytetään toimintatavan luomiseen ja jännitteen rakentamiseen ennen kuin irlantilainen (jonka yleensä oletetaan olevan tyhmä) tarjoaa ratkaisevan vastakkainasettelun.
Hyperbole eli liioitteluEdit
Hyperbole eli liioittelu on kielikuva, jossa väitteet ovat liioiteltuja tai liioiteltuja. Sitä voidaan käyttää heijastamaan tai vaikuttamaan voimakkaisiin tunteisiin tai voimakkaaseen vaikutelmaan.
VähättelyKäsittele
Vähättely on kielikuva, jossa lausumia vähätellään tarkoituksella. Sitä voidaan käyttää osoittamaan puhujan välinpitämättömyyttä (tai tietämättömyyttä) usein tärkeän tai muuten merkittävän tilanteen suhteen. Se johtaa usein ironiaan, kun esimerkiksi puhujan reaktio johonkin tapahtumaan ei vastaa sitä, miten katsoja odottaa puhujan reagoivan.
Double entendreEdit
Double entendre on puhuttu lause, joka voidaan ymmärtää kahdella eri tavalla. Ensimmäinen, kirjaimellinen merkitys on viaton, kun taas toinen, kuvaannollinen merkitys on usein ironinen tai riskaabeli ja vaatii kuulijoilta jonkinlaista lisätietoa vitsin ymmärtämiseksi.
SanaleikkiEdit
Sanaleikki koostuu samankaltaisten sanojen tai sanontojen tarkoituksellisesta sekoittamisesta humoristisen vaikutuksen aikaansaamiseksi, oli se sitten humoristista tai vakavaa. Sanaleikki voi perustua useiden samankaltaisten sanojen oletettuun vastaavuuteen (homonymia), yhden sanan eri merkityssävyihin (polysemia) tai kirjaimellisen merkityksen ja metaforan oletettuun vastaavuuteen.
JuxtapositionEdit
Juxtaposition on kirjallisuuden tekniikka, joka saa yleisön vertailemaan kahta elementtiä pelkästään siksi, että ne on sijoitettu vierekkäin. Kun vertailu on odottamatonta, se luo ironiaa. Joissakin tapauksissa tämä voidaan luoda kieliopillisella epäselvyydellä. Esimerkiksi menestys ja epäonnistuminen.
Virheellinen identiteettiEdit
Epäselvä identiteetti (usein yhden kaksikon erehtyminen toisesta) on vuosisatoja vanha koominen keino, jota Shakespeare käyttää useissa teoksissaan. Erehdys voi olla joko tarkoituksellinen petos tai vahinko. Nykyaikaisia esimerkkejä ovat muun muassa The Parent Trap, Totuus kissoista ja koirista, Sisko, sisko sekä Mary-Kate ja Ashley Olsenin elokuvat
TabuEdit
On vapauttavaa sanoa jotain, mitä kukaan muu ei sanoisi sivistyneessä ympäristössä. Se, että on inhottava tai poliittisesti väärässä yleisön edessä, voi yllättää ja järkyttää yleisöä (esim. vitsit pedofiileistä).
Koominen ajoitusEdit
Koominen ajoitus on tahdin ja esitystavan käyttöä komiikan tehokkuuden lisäämiseksi. Usein komedian käsikirjoittajat ja esiintyjät lisäävät dramaattisen tauon tai tahdin, jotta yleisö voi hahmottaa koomisen tilanteen tai vitsin alatekstin. Lisäksi koomikot voivat saada naurun aikaan nopean ja hitaan ajoituksen nopealla vastakkainasettelulla, kuten esimerkiksi George Carlinin toimitus rutiinissaan ”Seven Words You Can’t Say On Television”.
SlapstickEdit
Slapstick on komiikan laji, johon liittyy liioiteltua fyysistä väkivaltaa. Slapstickia käyttivät paljon Buster Keaton, Charlie Chaplin, Laurel ja Hardy, Keystone Kops, Three Stooges. Slapstick on yleistä myös animaatioissa, kuten Tom ja Jerryssä ja Looney Tunesissa.
StereotypiaEdit
Huumorissa käytetään stereotypioita silloin, kun liioiteltua ja yksinkertaistettua versiota jostakin henkilöstä tai ihmisryhmästä käytetään pilkkaamaan alkuperäistä.