Koripallon historia (13 sääntöä + ensimmäinen koripallopeli koskaan)

Kuka keksi koripallon? Tämä on kysymys, jonka saan valmentajana usein.

Valmentajina ja pelin ystävinä on tärkeää (ja hauskaa!) tuntea hieman koripallon historiaa ja sen pelin alkuperää, jota me kaikki pidämme niin lähellä sydäntämme.

Kuka keksi koripallon?

Koripallopeli sai alkunsa joulukuussa 1891 kanadalaissyntyisen James Naismithin toimesta.

Naismith oli opettajana YMCA:n harjoittelukoulussa Springfieldissä, Massachusettsissa. Hänen piti kouluttaa nuoria miehiä ohjaajiksi vastikään avattuihin YMCA-keskuksiin.

Dr. James Naismith

Kylmän sään pitäessä luokan sisätiloissa joulukuussa 1891 Naismithia pyysi koulujen liikuntakasvatuksen ylitarkastaja, tri Luther. H. Gulickia luomaan sisäpelin, joka pitäisi nuoret miehet aktiivisina kylminä talvikuukausina.

Pyynnön saatuaan Naismith ryhtyi hermostuneena luomaan peliä, josta hänen luokkansa nauttisi. Monta vuotta myöhemmin löytyneeseen päiväkirjaan hän oli kirjoittanut…

”Tunsin, että tämä oli ratkaiseva hetki elämässäni, sillä se merkitsi onnistumista tai epäonnistumista yrityksessäni pitää luokan mielenkiinto yllä ja keksiä uusi peli.”

Vaimonsa avustuksella ja muistojensa perusteella, jotka hänellä oli lapsuudestaan leikkimästä ”ankkaa kivellä”, Naismith oli päättänyt, että hän loisi pelin, jossa keskityttäisiin ennemminkin taitoon kuin voimaan.

Jotka ovat uteliaita… ’Duck on a Rock’ oli peli, jossa pelaajat heittivät kiviä tiettyyn kohteeseen, joka oli sijoitettu suuren lohkareen tai puun kannon päälle.

Peli, jonka hän lopulta keksi, on peli, jonka me kaikki tunnemme ja rakastamme nykyään – koripallo.

Miten koripalloa pelattiin ensimmäisen kerran

Koripalloa pelatessa tarvittiin hyvin vähän välineitä… kaksi persikkakoria, jotka roikkuivat 10 jalkaa maanpinnan yläpuolella, ja jalkapallo.

Pelin tarkoituksena on työskennellä joukkueena heittää tai lyödä jalkapalloa vastustajajoukkueen persikkakoriin ja samalla puolustaa omassa persikkakorissa olevaa pistettä vastustajajoukkueelta.

Kuten voitte kuvitella, pallon saaminen pois persikkakorista, kun joukkue vihdoin onnistui maalinteossa, oli suurta tuskaa. Jotkut sanovat, että he käyttivät pitkää gallupia työntääkseen pallon ulos, toiset taas sanovat, että jonkun piti kiivetä tikkaita pitkin noutamaan se…

Kummassakin tapauksessa alkuperäiset pelaajat eivät olleet hyviä heittäjiä, joten heidän ei tarvinnut huolehtia tästä liikaa! Hitto, ensimmäisessä koskaan pelatussa pelissä oli vain yksi maali koko pelin aikana! Mutta selitän siitä pelistä lisää myöhemmin tässä artikkelissa.

Alun perin pelissä oli yhdeksän pelaajaa kummassakin joukkueessa… Mitä! Miksi yhdeksän pelaajaa? Koska Naismithin luokassa oli 18 ihmistä.

Hän kehitti myös pelisäännöt, jotka tunnetaan nimellä ”Koripallon 13 sääntöä”.

Koripallon 13 sääntöä

1. Palloa saa heittää mihin tahansa suuntaan yhdellä tai molemmilla käsillä.
2. Palloa saa lyödä mihin tahansa suuntaan yhdellä tai molemmilla käsillä, mutta ei koskaan nyrkillä.
3. Pelaaja ei saa juosta pallon kanssa. Pelaajan on heitettävä pallo siitä kohdasta, josta hän ottaa sen kiinni, hyvitys on tehtävä hyvällä vauhdilla juoksevalle miehelle.
4. Palloa on pidettävä kädestä kiinni. Käsiä tai vartaloa ei saa käyttää sen pitämiseen.
5. Ei vastustajan olkapäähän ottamista, pitämistä, työntämistä, lyömistä tai kompastumista millään tavalla. Kenen tahansa henkilön ensimmäinen tämän säännön rikkominen lasketaan rikkeeksi; toinen rikkomisesta seuraa pelikielto seuraavaan maaliin asti tai, jos loukkaamistarkoitus oli ilmeinen, koko pelin ajaksi. Vaihtaminen ei ole sallittua.
6. Rikkomuksena pidetään pallon lyömistä nyrkillä, sääntöjen 3 ja 4 rikkomista sekä säännössä 5 kuvattuja rikkomuksia.
7. Jos jompikumpi osapuoli tekee kolme peräkkäistä virhettä, se lasketaan vastustajan maaliksi (peräkkäisellä tarkoitetaan sitä, että vastustaja ei ole tällä välin tehnyt virhettä).
8. Maali on tehty, kun pallo heitetään tai lyödään kentältä koriin ja se pysyy siellä, edellyttäen, että maalia puolustavat pelaajat eivät koske tai häiritse maalia. Jos pallo jää reunoille ja vastustaja siirtää koria, se lasketaan maaliksi.
9. Kun pallo menee ulos kentältä, se heitetään kentälle ja sitä pelaa se, joka ensimmäisenä koskettaa sitä. Kiistatilanteessa erotuomari heittää sen suoraan kentälle. Heittäjälle annetaan viisi sekuntia aikaa. Jos hän pitää palloa pidempään, se menee vastustajalle. Jos jompikumpi osapuoli jatkaa pelin viivyttämistä, erotuomarin on tuomittava hänelle rike.
10. Erotuomari on miesten tuomari ja hänen on kirjattava rikkeet ylös ja ilmoitettava erotuomarille, kun on tehty kolme peräkkäistä rikettä. Hänellä on valtuudet hylätä miehet säännön 5 mukaisesti.
11. Erotuomari on pallon tuomari ja päättää, milloin pallo on pelissä, rajalla, kummalle puolelle se kuuluu, ja pitää ajan. Hän päättää, milloin maali on tehty, ja pitää kirjaa maaleista sekä hoitaa muut tehtävät, joita erotuomari tavallisesti suorittaa.
12. Aika on kaksi viidentoista minuutin puoliaikaa, joiden välissä on viisi minuuttia lepoaikaa.
13. Voittajaksi julistetaan se osapuoli, joka tekee eniten maaleja tässä ajassa.

Ensimmäinen koskaan pelattu koripallo-ottelu

Ensimmäinen koskaan pelattu koripallo-ottelu pelattiin 21. joulukuuta 1891 YMCA:n harjoittelukoulussa Springfieldissä, Massachusettsissa.

Sali oli uskomattoman pieni. Vain 50 jalkaa x 35 jalkaa, verrattuna nykyisiin kenttiin, jotka ovat 94 jalkaa x 53 jalkaa.

Naismith saapui aikaisin sinä päivänä. Hän ei tiennyt, että hän oli luomassa koripallohistoriaa…

Kirjoitettuaan ”13 koripallosääntöä” liikuntasalin ilmoitustaululle hän naulasi persikkakorin parvekkeen alakaiteeseen liikuntasalin molemmissa päissä.

Pelaajien saapuessa paikalle Naismith jakoi kahdeksantoista oppilastaan kahteen yhdeksän pelaajan joukkueeseen ja teki parhaansa opettaakseen heille koripallon 13 sääntöä.

He olivat nyt valmiita aloittamaan pelin, jonka kohtalona oli muuttaa urheilu ikuisesti…

James Naismith tai kukaan hänen pelaajistaan ei osannut aavistaa, kuinka suureksi tästä uudesta pelistä tulisi hyvin lyhyessä ajassa.

Ensimmäiseen koripallopeliin osallistuneet pelaajat olivat;

joukkue 2:
George Weller, Wilbert Carey, Ernest Hildner, Raymond Kaighn, Genzabaro Ishikawa, Benjamin S. French, Franklin Barnes, George Day ja Henry Gelan.