Relatiivinen sävelkorkeus Korvakuuloharjoitukset
Korvakuuloharjoitusten avulla harjoittelevien muusikoiden tärkeimpiä osa-alueita on suhteellinen sävelkorkeus: aistimus, jonka avulla pystyt vertailemaan, kuinka korkealla tai matalalla kaksi nuottia on. Tämä on taustalla oleva musiikillinen aisti, joka antaa voiman intervallien tunnistamiseen sekä auttaa sinua tunnistamaan kolmisoinnut ja muut soinnut, sointukulkusoinnut ja erilaiset asteikot.
Keskitymme tässä suhteelliseen sävelkorkeuteen, mutta sinun on syytä olla tietoinen siitä, että on olemassa monia muitakin korvanharjoitteluharjoitustyyppejä, joissa ei ole kyse suhteellisesta sävelkorkeudesta. Voit esimerkiksi käyttää harjoituksia rytmitajun ja musiikin tahdin seuraamisen parantamiseksi. Voit myös treenata korvaa äänitaajuuksien ja äänitehosteiden havaitsemista siihen tarkoitetuilla harjoituksilla.
Katsotaanpa tarkemmin joitakin suhteellista sävelkorkeutta koskevia harjoituksia, joita voit tehdä.
Suhteellisen sävelkorkeuden kuuloharjoitteluharjoitukset
Kuten nimestä voi päätellä, suhteellista sävelkorkeutta koskevissa harjoituksissa harjaannutetaan tunnistamaan nuottien sävelkorkeus musiikissa: se, kuinka korkealla tai matalalla sävelkorkeus on. Tämä tarkoittaa sitä, että sävelkorvan harjoitteluharjoituksissa keskitytään usein viritystuntemukseesi eli siihen, onko nuotin sävelkorkeus juuri sellainen kuin sen pitäisi olla, vai onko se hieman liian korkea tai matala. Joskus kyse on virheiden tunnistamisesta (esimerkiksi jos kitaran jouset ovat väärin viritettyinä) ja joskus musiikillisesta ilmaisusta (esimerkiksi jos laulaja käyttää sävelkorkeuden liukuja ja vibratoa tarkoituksenmukaisen emotionaalisen vaikutuksen aikaansaamiseksi).
Minkälaista sävelkorkeuskuulumistaitoa sitten haluatkin hioa, sävelkorkeuskuulumisen herkkyyden – eli kyvyn arvioida sävelkorkeus täsmällisesti ja luotettavasti – kehittyminen on avaintekijä, jotta voit kehittää muita suhteellisia sävelkorkeuskuulumistaitoja, kuten intervallien, sointujen sointujen sointuja ja etenemisen taitoja. Se on myös elintärkeää, jotta pystyt laulamaan sävelen mukaan – ja pääsemään yli pelosta, että saatat olla sävelkuuro!
Intervallikorvaharjoitteluharjoituksia
Intervalli on yksinkertaisesti kahden nuotin välinen äänenkorkeusero, joten intervallikorvaharjoitteluharjoituksissa on kyse siitä, että opit tunnistamaan nuottien väliset erilaiset etäisyydet. Sävelkorkeusetäisyydestä riippuen annamme intervalleille erilaisia nimiä. Vaikka et olisikaan aiemmin tehnyt intervallien kuuloharjoituksia, olet luultavasti kuullut intervalleista, kuten kolmasosista, neljäsosista, viidesosista, oktaaveista ja niin edelleen.
Tyypin lisäksi kullakin intervallilla on myös laatu: duuri, molli tai perfekti. Joissakin edistyneemmissä musiikinteorian harjoituksissa saattaa esiintyä myös augmentoituja tai diminoituja intervalleja. Intervallit voivat olla nousevia (sävelkorkeus nousee ylöspäin), laskevia (sävelkorkeus laskee alaspäin) tai harmonisia (molemmat sävelet soitetaan yhdessä).
Intervallien kuulonharjoitteluharjoitukset koostuvat yleensä sarjasta soitettuja intervalleja joko korvan harjaannuttamiseksi tai testatakseen kykyäsi tunnistaa intervallien tyyppi. Tehokkaimpiin intervalliharjoituksiin kuuluu myös laulaminen tai intervallien toistaminen soittimellasi.
Erillisinä intervallit ovat abstrakteja ja hyödyttömiä. On tärkeää yhdistää intervallien tunnistamistaidot muuhun musiikkiharjoitteluun. Käytä esimerkiksi intervallien kuuloharjoitteluharjoituksia apunasi:
- Oppiessasi improvisoimaan soittimellasi
- Osaamaan musiikillisia merkityksiä kitarasi koskettimistokuvioille
- Ymmärtämään eri nuottien roolia kappaleen asteikossa
- Laulamaan helpommin kuuntelemalla päässäsi, miltä sävelkorkeuden hyppäykset kuulostavat ennen kuin laulat ne
Tässä on esimerkki intervallien kuunteluharjoittelusta. Kuuntele ensin muutamia esimerkkejä duuri- ja mollikolmanneksista. Käytä sitten testikappaletta kokeillaksesi, pystytkö erottamaan eron.
Vihje: Duurikolmannekset kuulostavat kirkkailta ja iloisilta verrattuna mollikolmannesten tummempaan, surullisempaan sävyyn.
Nämä intervallit ovat erityisen hyödyllisiä perehdytettäviä, sillä niistä muodostetaan kolmisointuisia sointuja, jotka ovat yleisimpiä sointutyyppejä. Suurten ja pienten kolmasosien opetteleminen auttaa sinua tunnistamaan erityyppiset kolmisoinnut ja vahvistaa kykyäsi kuulla ja tunnistaa nämä soinnut musiikissa. Jo pelkkä esimerkkien säännöllinen laulaminen kolmansista saa sinut hyvään alkuun ja terävöittää korvasi kolmisoinnuille.
Kun harjoittelet intervallikorvan harjoittelua, laajennat käyttämiäsi harjoituksia siten, että ne kattavat kaikentyyppiset intervallit (kuudesosat, seitsemäsosat ja jopa yhdyssointuiset intervallit, kuten yhdeksäsosat ja yhdestoistaosat) niiden nousevissa/laskevissa/harmonisissa muodoissa, joiden perussävel on useilla eri äänenkorkeusasteikoilla ja eri soittimilla. Laajennat myös taitojasi siitä, että tunnistat intervallit oikein yksittäisissä esimerkeissä, siihen, että tunnistat ne luotettavasti, kun niitä käytetään oikeassa kuuntelemassasi musiikissa.
→ Lue lisää intervallien kuulonharjoittelusta
→ Kokeile intervallien kuulonharjoitteluharjoituksia
Harjoituksia sointujen kuulonharjoitteluun
>
>
Kun yhdistät kolme tai useampia nuotteja, se muodostaa soinnun. Sointukorvan harjoitteluharjoitukset harjaannuttavat korvaasi tunnistamaan erilaisia sointutyyppejä.
Yksi tapa analysoida sointutyyppejä on niiden nuottien välisten intervallien suhteen, joten voit nähdä, miten tämä aihe liittyy läheisesti intervallikorvan harjoitteluun. Molemmat kuuloharjoitustyypit edistävät yleistä harmonista tietoisuuttasi ja suhteellisten sävelkorkeuksien tuntemustasi.
Sointu rakentuu perussävelistä, ja tavallisimmassa sointutyypissä, kolmisoinnussa, on perussävelen lisäksi kaksi lisäsäveliä, jotka muodostavat kolmen sävelen soinnun. Sointujen kuuloharjoitukset alkavat usein sillä, että opit tunnistamaan neljä erilaista kolmisointutyyppiä: duuri, molli, augmentoitu ja diminisoitu sointu.
Tästä eteenpäin sointujen kuuloharjoitukset voivat laajentua seuraaviin aiheisiin:
- Näiden kolmisointujen eri muodot
e.esim. inversiot, joissa perussävel ei ole enää alin sävel - Nelisäveliset soinnut
e.g. jazz- ja blues-musiikissa yleiset sekvenssisoinnut - Erilaiset tavat soittaa sointuja
e.g. arpeggiot ja murretut soinnut
Oppiaksesi tunnistamaan nämä sointutyypit, kun kuulet ne, ja lopulta laulamaan ne tai soittamaan ne soittimellasi, on sointujen kuulonharjoittelun päätavoite.
Tässä on esimerkki sointujen kuulonharjoitteluharjoitusraidoista, jotka ensin opettavat ja sen jälkeen testaavat duuri- ja mollikolmisointuja: loistava paikka aloittaa!
→ Opi lisää sointujen kuulonharjoittelusta
→ Kokeile sointujen kuulonharjoitteluharjoituksia
Soittokulkujen kuulonharjoitteluharjoituksia
Kun kuulet useamman kuin yhden soinnun peräkkäin, sitä sanotaan sointukuluksi. Sointuprogressioiden kuuloharjoittelussa on kyse siitä, että opit tunnistamaan yleisesti käytettyjä progressioita, minkä jälkeen voit soittaa kappaleita korvakuulolta tai käyttää näitä progressioita omassa musisoinnissasi. Sointuprogressioiden kuuloharjoitteluharjoituksissa esitellään vähitellen erilaisia yleisesti käytettyjä progressioita, jolloin harmoninen tietoisuutesi ja kykysi tunnistaa nämä progressiot, kun niitä käytetään oikeassa musiikissa.
Yksinkertaisimmassa progressiossa on vain kaksi sointua, joita joskus kutsutaan kadenssiksi, joten yksinkertaisimmissa progressioharjoitteluharjoituksissa keskitytään usein näiden kahden soinnun progressioiden tunnistamiseen. Siitä eteenpäin opit tunnistamaan eri soinnut avaimessa sen mukaan, mikä on niiden asteaste asteikossa. Esimerkiksi sointuprogressioharjoitukset opettavat sinut tunnistamaan ”nelisoinnun” (eli subdominanttisoinnun) ja ”viisisoinnun” (eli dominantin), jotka perustuvat asteikon neljänteen ja viidenteen nuottiin.
Oppiaksesi tunnistamaan soinnut, joita käytetään tuhansissa niin sanotuissa ”kolmisointuisissa” kappaleissa, tarvitset vain vähän harjoittelua sointuprogressioharjoitusten avulla, joten sointuprogressioharjoitukset ovat usein ensisijainen prioriteetti musiikintekijöillä, jotka haluavat soittaa kuulonvaraisesti.
Koska kaikki suhteelliset sävelkorvataidot rakentavat toisiaan hyvin täydentävällä tavalla, huomaat, että kolmisointuisten sävelten kuuloharjoittelu itse asiassa auttaa sinua tunnistamaan soinnut etenemisissä, ja intervallien kuuloharjoittelu auttaa sinua seuraamaan perusnuotin liikettä etenemisissä. Näiden kolmen kuuloharjoitustyypin yhdistäminen on siis erityisen tehokas tapa parantaa kuuloasi!
Tässä on esimerkki sointujatkumoiden kuuloharjoitteluharjoituksesta, jossa esitellään I-, IV- ja V-sointujen erilaisia sekvenssejä kolmisointujen avulla:
→ Lue lisää sointujatkumoiden kuuloharjoittelusta
→ Kokeile sointujatkumoiden kuuloharjoitteluharjoituksia
Asteikkojen kuuloharjoitteluharjoituksia
Kaikkien suhteellisten sävelkorkeuksien taitojen taustalla ovat asteikot. Useimmat muusikot tuntevat asteikot vain loputtomasti soitettavina nuottikuvioina, joita käytetään kokeiden läpäisemiseen ja ehkä nuotinvarsi-improvisaation ohjaamiseen. Mutta asteikkojen kuuloharjoittelu paljastaa asteikkojen todellisen merkityksen musiikissa ja tuo uudenlaista arvostusta niiden voimasta.
Asteikkojen kuuloharjoittelu opettaa sinua:
- Tunnistamaan eri asteikkotyypit ja moodit
esim. duurin, melodisen mollin, dorianin, frygianin jne. - Tunnistamaan asteikkojen eri asteet (nuotit)
esim. juuresta, viidennestä, seitsemännestä jne.
Juuri tämä jälkimmäinen taito on luultavasti tärkein, sillä harjaannuttamalla korvaa arvostamaan asteikon jokaisen nuotin musiikillista ”roolia” on paljon helpompi transkriboida musiikkia ja soittaa sitä korvakuulolta, ymmärtää, miten melodiat on koottu, ja keksiä helposti musiikillisesti tehokkaita improvisaatioita.
Asteikkokorvakuuloharjoitukset laiminlyödään usein, lukuunottamatta muusikoita, jotka harjoittelevat solfègea. Useimmat muusikot pitävät tätä ”do, re, mi” -järjestelmää hämäränä tekniikkana tai lasten juttuna, mutta todellisuudessa se on vahva tapa yhdistää asteikon nuottien äänet käyttökelpoiseen nimeen ja siten pystyä tunnistamaan nuotit, kun niitä kuulee käytettävän. Se myös yhdistää korvasi ja äänesi, mikä auttaa sinua laulamaan musiikin kohtia, jotka muuten olisivat hyvin haastavia.
Huomautus: Itse asiassa tämä lähestymistapa, jossa lauletaan terävöittääksesi korvasi, ei ole mikään solfègen erikoisuus! Oma äänesi on yksi tehokkaimmista välineistä, joita voit käyttää musiikillisen korvan harjoitteluun, ja korvanharjoittelun harjoittelu laulamalla esimerkkejä ja yrittämällä laulaa kuulemasi musiikilliset elementit takaisin ennen kuin tunnistat ne, on loistava tapa varmistaa nopea edistyminen.
Jos haluat todella antaa merkityksen kitarasi koskettimiston boksereille tai jokaiselle näppäimelle pianosi näppäimistöllä tai jokaiselle sormitukselle millä tahansa soittimella soitatkin: asteikkokorvanharjoitteluharjoitukset voivat olla juuri sitä, mitä tarvitset.