Laulun anatomia: Kolme yleisintä laulun muotoa

Kappaleen muotoja voi olla monenlaisia – ja monet tunnetut kappaleet laativat rakenteen suhteen täysin omat sääntönsä. Tänään puhumme kuitenkin kolmesta tavallisimmasta laulumuodosta, joita nykypäivän musiikissa esiintyy: säkeistö- ja kertosäe-muodosta, refrain-muodosta ja AABA-muodosta.

Säkeistö-kertosäe-muoto

Suuri enemmistö – luultavasti ainakin 95 % – tämän päivän listoilla esiintyvistä kappaleista on säkeistö-kertosäe-muotoja, joten sinulla on todennäköisesti hyvä käsitys siitä, miten ne toimivat, mutta hypätäänpä hieman yksityiskohtaisemmin.

Leipälaji

Säkeistö-kertosäe-rakenteessa on kaksi tärkeintä osiota: säkeistö ja kertosäe. Ne vuorottelevat pareittain jotakuinkin näin:

Säkeistö | Kertosäe | Kertosäe | Kertosäe | Kertosäe

Säkeistöissä on tyypillisesti kaikissa sama melodia – muutamia pieniä eroavaisuuksia lukuun ottamatta – mutta joka kerta uudet sanat. Kertosäkeissä on tyypillisesti sama melodia ja samat sanat joka kerta. Itse asiassa ne ovat yleensä identtisiä, lukuun ottamatta ehkä muutamaa muutosta instrumentaatiossa.

Versit ja kertosäkeet toimivat pareittain: se on säkeistö-kertosäe-rakenteen keskeinen ajatus. Säkeistön tehtävänä on valmistella ja rakentaa kertosäe, jossa laulun pääidea ilmaistaan suoraan.

Tässä on Avril Lavignen ”Complicated”:

Lyhyen intron jälkeen – niistä lisää myöhemmin – rakenne menee suunnilleen näin:

– Säkeistö 1

– Kertosäe 1

– Kertosäe 2

– Kertosäe 2

– Kertosäe 3

– Kertosäe 3

– Kertosäe 4

Näissä on muutama juttu, jotka varmaan huomasit:

Lyyrisesti säkeistöt asettavat näyttämön ja antavat joitakin yksityiskohtia ja vihjeitä siitä, mistä kappaleessa on kyse. Sitten kertosäkeissä päästään todella sen ytimeen, mistä kappaleessa on kyse – ”Miksi sinun piti mennä ja tehdä asiat niin monimutkaisiksi?”

Musiikillisesti kuulet myös, kuinka säkeistöt ovat intensiteetiltään paljon matalampia kuin kertosäkeet, ja niissä on yleensä matalampi lauluääni, ohuempi rakenne, yksinkertaista kitaran soittoa soittimena ja hiljaisempaa dynamiikkaa – kun taas kertosäkeissä on taipumus rokata enemmän.

Kaikki nämä ulottuvuudet varmistavat sen, että kertosäkeet ovat tämän kappaleen päätapahtuma – se, mikä todella osuu kohdalleen ja mikä todella jää mieleen – kun taas säkeistöt tarjoavat kontrastia ja rakentavat. Tämä yksinkertainen osioiden vuorottelu (joskin lopussa on kaksinkertainen kertosäe täydentämässä rakennetta) on todella yksinkertainen mutta tehokas tapa jäsentää kolmen tai neljän minuutin mittainen kappale.

Bridging the Gap

Kahdesta keskeisestä osiosta, säkeistöstä ja kertosäkeestä, poiketen monet säkeistö-kertosäe -muodot sekoittavat tätä perusrakennetta lisäämällä siihen muita osioita pitämään asiat mielenkiintoisina.

Yksi hyvin yleinen osio on silta – jota kutsutaan joskus keskimmäiseksi kahdeksikoksi tai primäärisillaksi – joka tyypillisesti seuraa toisen kertosäkeen jälkeen, esimerkiksi näin:

Säkeistö 1 | Kertosäe 1 | Säkeistö 2 | Kertosäe 2 | Kertosäe 2 | Silta | Kertosäe 3

Katsotaanpa, miten tämä toimii esimerkkinä Katy Perryn kappaleesta ”I Kissed a Girl”:

Tässä on rakenne pähkinänkuoressa:

– Säkeistö 1

– Kertosäe 1

– Säkeistö 2

– Kertosäe 2

– Silta

– Kertosäe 3

Huomasit varmaan, että täällä pätevät samat periaatteet, jotka näimme ”Complicated”-kappaleen kohdalla: sanoitukset ja musiikki toimivat säkeistöissä ja kertosäkeistössä, ja lyyrinen pääteema ja musiikillinen voimakkuus on korkeimmillaan kertosäkeistössä.

Mutta tässä tapauksessa meillä on myös täysin uusi osio: silta. Ja kuten useimmissa silloissa, tässäkin on täysin uutta musiikkia, ja se menee jonnekin tuoreeseen paikkaan sanoituksessa: se alkaa lisäämällä lauluun laajemman näkökulman sellaisilla lauseilla kuin ”Me tytöt olemme niin viattomia”.

Lopputulos on se, että silta vie meidät jonnekin uuteen paikkaan, jonnekin, joka tuo lauluun lisäulottuvuuden, ennen kuin se palauttaa meidät takaisin kertosäkeeseen.

Before the Bang

Toinen osio, josta meidän on puhuttava, on esi-kertosäe. Jos kuuntelit todella tarkkaan sekä ”Complicatedissa” että ”I Kissed a Girlissä”, huomasit luultavasti, että jossain säkeistöjen jälkipuoliskolla instrumentaalinen tekstuuri alkoi rakentua hienovaraisesti mutta päättäväisesti. Tämä tapahtuu esimerkiksi lisäämällä ylimääräinen kitarahahmo, paksumpi rumpuisku tai laulurekisteri, joka alkaa vähitellen nousta korkeammaksi ja intensiivisemmäksi. Kuuntele vielä kerran, jos haluat nähdä, mitä tarkoitan.

Jos kertosäkeen tehtävänä on olla kappaleen päätapahtuma ja säkeistön tehtävänä on johdatella siihen, huomaat usein, että kertosäe alkaa kasvaa intensiteetiltään valmistautuessaan kertosäkeeseen.

Mutta joskus tämän kertosäkeeseen kasvamisen tehtävän hoitaa oma jakso nimeltä pre-chorus, jota kutsutaan myös nousuksi tai siirtymäsillaksi:

Verssi 1 | Pre-chorus 1 | Kertosäe 1 | Kertosäe 1 | Kertosäe 2 | Pre-chorus 2 | Kertosäe 2

Näet, mitä tarkoitan Trainin ”Drive By” -kappaleessa:

Tässä on tiivistetysti noin ensimmäisen minuutin rakenne:

– Säkeistö 1

– Esikertosäe 1

– Kertosäe 1

– Kertosäe 2

Mikä siis tekee tästä esikertosäkeen eikä vain säkeistöä, joka rakentuu loppua kohti?

Totta puhuen – usein voisi argumentoida kummin päin tahansa. Mutta ”Drive By” -kappaleessa veikkaisin, että siinä on esirehti kohdassa 0:48, koska sanoitukset ottavat äkillisen suunnanmuutoksen kohdassa ”Oh, but that one night…” – kappaleen tarina menee yhtäkkiä jonnekin uuteen suuntaan. Samaan aikaan musiikki hyppää intensiteetiltään ylöspäin, kun rummut yhtäkkiä voimistuvat.

Yleisesti ajatus siitä, että kappaleen säkeistö rakentuu kertosäkeistöön, on yleispätevä. Mutta joissakin kappaleissa, joissa säveltäjä haluaa erityisen osion, joka tekee tästä rakentumisesta suuremman numeron, hän käyttää pre-chorusta saadakseen kaikki innostumaan tulevasta kertosäkeestä.

Starting (and Ending) Strong

Ja lopuksi, kaksi muuta osiota, jotka meidän pitäisi käsitellä: intro ja outro.

Luultavasti kuulit ”Drive By” -kappaleessa, kuinka instrumentaalinen groove käynnistyy neljää tahtia ennen kuin vokaalit tulevat. Se on todella yleinen tapa aloittaa kappale, ja se antaa meille kaikille muutaman sekunnin aikaa päästä sisään kappaleen maailmaan ennen kuin sanoitukset käynnistyvät.

Kappaleen lopettamiseen on kourallinen erilaisia tapoja. Joskus saadaan outro, joka on vain muutama tahti groovea uudestaan ja uudestaan. Joskus outro on vain kertosäe, joka toistetaan ja häivytetään.

Se on siis lyhyt katsaus säkeistö-kertosäe-muotoihin. Kuten olemme nähneet, säkeistö- ja kertosäe-muodolle ei ole yhtä ainoaa mallia – on vain eri osia, joita voi yhdistellä eri tavoin riippuen siitä, millaiselle matkalle haluaa kappaleen vievän kuulijan.

Siirrymme nyt eteenpäin ja tarkastelemme kahta muuta tavallista kappalerakennetta, joita nykyaikaisessa musiikissa esiintyy.

Refrainimuoto

Refrainimuodot ovat kuin tiivistettyjä säkeistö- ja kertosäkeistömuotoja: erillisen säkeistön ja kertosäkeen sijasta on yksi toistuva jakso (jota kutsutaan hämmentävästi usein myös säkeistöksi), joka päättyy joka kerta yhteen tai kahteen identtiseen riviin, jota kutsutaan refrainiksi – ikään kuin minikuoroksi.

Tässä on tunnettu esimerkki:

Pitkän johdannon jälkeen kuulet, kuinka jokaisessa säkeistössä on joka kerta sama melodia, mutta eri sanat, kunnes päädytään viimeiseen ”hallelujaan”, joka toistuu yhä uudelleen ja uudelleen:

Verssi:

Nyt olen kuullut, että oli salainen sointu…

Refrain:

Hallelujah, Hallelujah,
Hallelujah, Hallelujah

Verssi:

Nyt uskonne oli vahva, mutta tarvitsitte todisteita…

Refrain:

Ref:

Hallelujah, Hallelujah,
Hallelujah, Hallelujah

Kuulee myös, että refrain ei musiikillisesti eroa muusta säkeistöstä kovinkaan paljon (ja useimmissa tapauksissa se on vähemmän intensiivinen kuin säkeistön loppuosa), joten vaikka sanoituksen toistaminen saattaisikin saada refrain näyttämään paperilla kertosäkeistöltä, käytännössä se toimii päinvastoin.

Refrainimuodot toimivat loistavasti kappaleissa, joissa tarina on erityisen tärkeä – joissa halutaan välttää sitä, että kertosäe tekisi itsestään suuren numeron osana rakennetta, ja sen sijaan halutaan, että taka-alalla oleva välisoitto lisää kiinnostavuutta samalla, kun keskitytään säkeistöihin.

AABA-muoto

Viimeinen muoto, jota tarkastelemme, on AABA-muoto. Tämä rakenne tekee kutakuinkin sen, mitä siinä lukee: kaksi vastakkaista jaksoa on järjestetty AABA-muotoon. Tässä hyvin tunnettu esimerkki, The Beatlesin ”Yesterday”:

Tässä kappaleessa AABA-muodon ydin menee näin:

– A

– A

– B

– A

Sitten, kuten usein tapahtuu, se jatkuu ylimääräisellä B:llä ja sitten A:lla. Lopuksi on vielä lyhyt outro:

– B

– A

– Outro

Tässä sanoitukset sopivat AABA-kaavioon:

A: Eilen kaikki murheeni…
A: Yhtäkkiä en ole puoletkaan miehestä…
B: Miksi hänen piti lähteä?
A: Eilen, rakkaus oli sellaista…
B: Miksi hänen piti lähteä?
A: Eilen, rakkaus oli sellaista…

Tässä on muutama muukin hienovarainen asia mainittava. Nämä kaksi jaksoa eivät vie meitä suurelle nousujen ja laskujen matkalle, kuten säe-kuoro-muoto tekee, mutta tässä muodossa luodaan silti jonkin verran kontrastia.

A-osat ovat asiallisempia ja itsenäisempiä. Kuten kertosäe säe-kertosäe-muodossa, siinä on laulun sanoman suorin ilmaisu. B-osat sen sijaan ovat ilmaisuvoimaisempia ja hieman seikkailullisempia – melodia on monimutkaisempi ja harmonia on yleensä rikkaampaa.

Samankaltainen kuin silta säkeistö-kuororakenteessa, B-osaa AABA-muodossa kutsutaan joskus myös sillaksi – B-osassa puhutaan jostain hieman erilaisesta ja siinä on selvä tunne siitä, että se vie meidät jonnekin uuteen paikkaan, ennen kuin se palaa takaisin A-osaan, kotipesään.

Kappaleen anatomia

Tässä on siis kolme suosituinta lauluntekomuotoa.

Kuten aina, mikään sanomastani ei ole sääntö tai kaava. On olemassa valtavasti erilaisia tapoja soveltaa ideoita, joihin nämä muodot perustuvat.

Tapa, jolla todella hallitset ideat, joista olen tässä puhunut, on analysoida mahdollisimman monta kappaletta, jotta ymmärrät niiden muodon ja rakenteen. Näin saat selville paljon hienovaraisuuksia siitä, miten nämä muodot toimivat, mitä ne antavat laululle ja miten voit luoda uusia muotoja omassa laulunkirjoituksessasi.

Hyvä on tutustua suosikkikappaleidesi anatomiaan!

Ed Bell on suositun The Art of Songwriting -kirjan kirjoittaja ja The Song Foundryn, lauluntekijöille suunnatun resurssien kultakaivoksen, luoja. Hän on kirjoittanut artikkeleita Making Music Magazineen ja Songwriting Magazineen.