Museoesine: Original Lincoln Logs Set 1C, 1950s
Made By: Lincoln Logs, 1750 N. Lawndale Ave., Chicago, IL
Yksi 1900-luvun menestyneimmistä leluista oli myös yksi nerokkaimmista valmistuksen kannalta. Miksi huolehtia monimutkaisista kokoonpanolinjoista ja yksityiskohtaisesta käsityötaidosta, kun voi vain myydä lapselle laatikollisen raaka-aineita ja antaa hänen tehdä työnsä valmiiksi?! Teollisuudessa, jota tyypillisesti hallitsevat trendikäs uusi teknologia ja kiiltävät esineet, jotka ”tekevät asioita”, Lincolnin tukit olivat vain sitä, mitä niiden väitettiin olevan – tukkeja. Silti mielikuvituksen, nostalgian ja isänmaallisuuden maagisen yhtymäkohdan ansiosta niistä tuli jotenkin ”Amerikan kansallinen lelu”.
”Tiedätte kaikki tarinat, joita ihmiset kertovat pioneereista, jotka asuttivat maamme”, luki vuoden 1934 Lincoln Logs -mainoksessa. ”Kuinka he raivasivat maata, rakensivat hirsitaloja ja taistelivat intiaaneja vastaan. He rakensivat myös suuren linnoituksen nimeltä Fort Dearborn ja tekivät sen kokonaan hirsistä. Nykyään meidän ei tarvitse tehdä niitä asioita, joita pioneerit tekivät, mutta te pojat ja tytöt voitte rakentaa samanlaisia pieniä taloja, latoja, linnoituksia ja kyliä kuin pioneerit tekivät, jos käytätte LINCOLN LOGSia.”
Sattumanvaraisen Fort Dearborn -huudahduksen lisäksi (Chicagon rajaseutu edustaa Chicagoa!), yllä olevasta kopiosta on keskeisintä ottaa huomioon sanonta ”pojat ja tytöt”. Sukupuoleen perustuva lelujen erottelu määräsi yleensä nukkekotien myynnin tytöille ja junasarjojen myynnin pojille, mutta Lincoln Logs oli tarkoitettu kaikille. Siinä on jopa ovela viittaus ”pienten talojen” rakentamiseen aikana, jolloin Laura Ingalls Wilderin ”Little House” -kirjasarja oli suosiossa herrasväen keskuudessa.
Vuosien mittaan monet jäljittelijät yrittivät varastaa Lincoln Logsin markkinarakoa, muun muassa naapurikilpailija Halsam Toysin ”Frontier Logs”. Mutta Lincoln Logsin pysyvä vetovoima oli jo sisäänrakennettu – täydellinen tuote ja täydellinen markkinointikampanja.
A Log, Log Time Ago …
Lincoln Logsin chicagolainen tehdas sijaitsi 1940-luvulta 1960-luvulle asti osoitteessa 1750 N. Lawndale Avenue Humboldt Parkissa, tiloissa, jotka aiemmin olivat Harmony Instrument Companyn käytössä. Näin se sijaitsi kätevästi saman Bloomingdalen junaradan varrella kuin monet muutkin aikakauden teollisuuden tähdet, kuten Ludwig Drum Co. ja Schwinn Bicycles. Rakennuksen omisti ja sitä käytti Playskool MFG Co., joka osti Lincoln Logsin 40-luvun alussa ja auttoi nostamaan sen yhdeksi sodanjälkeisen esikaupungin kaikkialle levinneistä leluista.
1980-luvulle tultaessa käytännöllisesti katsoen kaikki tämän kaistaleen varrella sijainnut teollisuus oli jo kadonnut, ja Bloomingdale Line -junaradan korotettu rata oli hylätty ja kasvanut umpeen. Jonkinlaisena onnellisena loppuna tarinamme tähän osaan kaupunki kuitenkin käytti kymmenen vuotta ja 95 miljoonaa dollaria vanhan radan elvyttämiseen ainutlaatuiseksi 2,5 mailin pyöräilyreitiksi ja julkiseksi tilaksi, joka avattiin virallisesti vuonna 2015. Sen nimi on nyt Bloomingdale Trail, tai paikallisille ”The 606.”
Osana The 606:lta näkyvää rustalgista maisemaa voi yhä nähdä vanhan Lincoln Logs -tehtaan, jota – toisin kuin useimpia aikakautensa tehtaita – ei ole purettu eikä muutettu osakehuoneistoiksi. Itse asiassa se näyttää siltä, ettei se ole muuttunut tippaakaan niistä päivistä, jolloin työläiset pyörittivät pieniä puutavaroita päivät pitkät.
Lawndalen tehtaalla työskennelleillä miehillä ja naisilla ei ehkä ollut maailman palkitsevinta keikkaa. Vaikka lovien työstäminen pieniin puusylintereihin saattoi maksaa laskut, kaikki hauskuus valmiin tuotteen – mökkien, linnoitusten, kylien ja kaiken muun – näkemisestä jäi näkymättömälle asiakkaalle. Tiesivätpä he sitä tai eivät, Lincoln Loggersit kuitenkin jatkoivat sellaisen miehen taiteellista visiota, joka uskalsi unelmoida isosti ajattelemalla pienesti. Tämä mies ei ollut pelkkä leluntekijä; hän oli arkkitehti! Ja vaikkei hän ollutkaan kuuluisa, hänen isänsä oli.
ProLOGue: The Daddy Issues of John Lloyd Wright
Kumpikin Michael Jordanin pojista pelasi koripalloa, mutta kumpikaan ei päässyt NBA:han. John Lennonin pojista tuli muusikoita, mutta he saavuttivat vain vähäistä kaupallista menestystä. Ernest Hemingwayn pojista kaksi päätyi kirjoittamaan erillisiä omaelämäkertoja otsikolla Papa: A Personal Memoir ja My Life With and Without Papa.
Kaikista niistä oletetuista eduista, joita legendaarisen henkilön jälkeläisenä oleminen tuo mukanaan – varallisuutta, nepotismia, kirjasopimuksia ja niin edelleen – on myös melkein väistämätön pettymys, kun joutuu huomaamaan omat rajoituksensa. Tämän dynamiikan John Lloyd Wright sai varmasti ymmärtää Amerikan tunnetuimman arkkitehdin poikana. Kuten niin monet muutkin hänen veneessään, hän yritti ensin kapinoida odotuksia vastaan – ”Imma menen omaa tietäni!”. Tätä seurasi väistämätön yritys seurata isänsä jalanjälkiä, mikä puolestaan johti kertovien muistelmien kirjoittamiseen, jotka ovat täynnä viittauksia ”isääni”. Samalla kun Wright kulki tuota perinteistä polkua, hän teki kuitenkin myös odottamattoman kiertotien, joka itse asiassa antoi hänelle merkittävän oman perinnön – vaikka useimmat ihmiset eivät siitä tiedä.
Joo, John Lloyd Wright – Frank Lloyd Wrightin poika – keksi kaikkien toiseksi tai kolmanneksi suosituimman pinottavan rakennuspelin, Lincolnin hirret.
Olemme itse asiassa juuri viettäneet 100-vuotisjuhlaa siitä hetkestä vuonna 1916, kun 24-vuotias John Wright – erään monista vieraantumisistaan isästään – päätti toteuttaa idean, joka oli kytenyt hänen mielessään jo jonkin aikaa. Tässä vaiheessa hän oli työskennellyt arkkitehtuurin parissa vasta muutaman vuoden, ja hän oli vastahakoisesti alistunut oman nimensä painovoimaan. Mutta kun tuo ura horjui hieman porttien ulkopuolella, sivutoiminen keikka lelusuunnittelijana oli alkamassa.
Logging On
Johan John Wright oli työskennellyt suuren osan vuodesta 1916 isänsä rinnalla Japanissa auttaen hahmottelemaan Tokion uuden Imperial-hotellin rakennussuunnitelmaa. Näin monimutkaisen hankkeen kehitysprosessin seuraaminen oli erittäin opettavaista ja palkitsevaa. Se, että hänen oma lievästi häiriintynyt isänsä jätti hänet ilman palkkaa ja lopulta antoi hänelle potkut – verrattuna siihen – oli ikävää.
Vapaana agenttina Chicagossa John palasi jälleen kirjaimellisen ja sananmukaisen piirustuspöydän ääreen. Hän tarkkaili TinkerToysin (jonka Charles Pajeau oli keksinyt läheisessä Evanstonissa) ja erector-sarjojen hiljattaista menestystä ja ryhtyi yhdistämään orastavaa halpojen pienoismallirakennuslelujen trendiä joihinkin Japanissa hankkimiinsa konsepteihin.
Jotkut sanovat, että hän valitsi nimen ”Lincoln” kunnioittaakseen isänsä alkuperäistä keskimmäistä nimeä: Frank Lincoln Wrightia (hän muutti sen nimeksi Lloyd, koska… en tiedä, tämä ei koske häntä). Yleisemmin vuosikymmeniä vallalla ollut uskomus – jota tuotteen omat markkinointimateriaalit tukivat – oli kuitenkin se, että Lincoln Logs oli selvä viittaus 16. presidentillemme; tuolle tunnetulle hirsitalonrakentajalle itselleen, Honest Abelle.
Kummassakin tapauksessa John Lloyd Wright oli muokannut menneen ajan vanhanaikaiset hirsitalon leikkikalut selvästi nykyaikaiseksi rakennusleluksi. Ja se perustui pitkälti yhteen yksinkertaiseen suunnitteluvalintaan: noihin litteisiin loviin, jotka oli työstetty jokaisen pienoispuupalkin päihin. Nyt lapsen oli paljon helpompi lukita useita tukkeja toisiinsa ilman, että ne romahtivat Jenga-tyyliin. Yleisö reagoi vastaavasti.
Kun muut leluvalmistajat hidastivat tuotantoaan ensimmäisen maailmansodan aikana auttaakseen sotatarvikkeiden rakentamisessa, Wright ja liikekumppani Walter Pratt Beachy perustivat Chicagossa Red Square Toy Companyn, joka valmisti massatuotantona Lincoln Logs -leluja maalle, joka kaipasi kouriintuntuvaa, epämääräisen nostalgista ajanvietettä. ”Red Square” oli viittaus punaiseen neliön muotoiseen logoon, jota Papa Frank käytti monissa virallisissa asiakirjoissaan. Mutta kun kommunisminvastaiset tunteet lisääntyivät, John muutti viisaasti kurssia ja alkoi myydä tuotteitaan omalla nimellään, John Lloyd Wright, Inc. nimellä, parin vuoden kuluessa.
Wright patentoi ihmeelliset leluhirsinsä virallisesti vuonna 1920 ja kuvasi ne seuraavasti:
”Keksinnön tarkoituksena on tuottaa uudenlainen lelu, joka koostuu lukuisista hirrenmuotoisista jäsenistä tai osista, jotka on muotoiltu ja käsitelty siten, että niistä saadaan materiaalia pienikokoisten hirsitalojen ja muiden vastaavien rakennelmien rakentamiseen.”.”
Vaikka hän asui nyt Long Beachissa Indianassa, Wrightilla oli virallinen toimisto Chicagossa, jossa hoidettiin kaikki Lincoln Logsiin ja hänen toiseen uuteen omaisuuteensa, Allied Toysiin, liittyvät liiketoimet. Tuo toimisto kellui oudosti koko 1920-luvun ajan jatkuvasti, mutta harvoin kauempana kuin hissimatkan tai lyhyen kävelymatkan päässä-224 E. Erie Street (huone 179), 232 E. Erie Street (huone 127, sitten huone 136, sitten huone 37), 332 E. Erie Street (huone 72). Kuulostaa vähän siltä, että häntä kohdeltiin kuin Miltonia Office Spacesta, mutta siitä huolimatta John Wrightin toinen ura lelumiehenä oli alkanut – vaikka hänen sydämensä olikin edelleen omistautunut täysimittaiselle talonrakentamiselle.
Leikkihuone
”Juuri ’Amerikan henkeä’ kuvaavat LINCOLN LOGSin luovat mahdollisuudet”, kuulutettiin vuoden 1926 lehtimainoksessa, jossa kuvailtiin rakennussarjoja edelleen ”leikkihuoneen käytetyimmäksi leluksi.”
Sanalla leikkihuone oli kiinnostavalla tavalla painavia mielleyhtymiä John Wrightille. Ehkä enemmän kuin Imperial Hotel, Tinker Toys tai Abraham Lincoln, muistot hänen omasta ylellisestä lapsuuden leikkihuoneestaan – jonka hänen isänsä oli suunnitellut heidän Oak Parkin kotiinsa – tekivät ajatuksen lelujen valmistamisesta todella houkuttelevaksi.
”Ensivaikutelmani tullessani leikkihuoneeseen kapeasta, pitkästä, matalakaarisesta, hämärästi valaistusta käytävästä, joka johti sinne, oli sen suuri korkeus ja loistava valo”, Wright kirjoitti vuonna 1946 ilmestyneissä muistelmissaan Isäni, joka on maan päällä. ”Kahdenkymmenen jalan korkuinen katto muodosti täydellisen kaaren, joka kumpusi roomalaiseen tiiliseinään upotettujen ryhmäikkunoiden päistä. Tammilattia, joka oli merkitty lastentarha-asetelmalla ympyröistä ja neliöistä, oli aina täynnä omituisia nukkeja, rakennuspalikoita, hassuja mekaanisia leluja, eläimiä, jotka liikkuivat ja heiluttivat outoja päitään.”
…”. Tässä huoneessa olivat virstanpylväät aikuisuuteen; aarteita, ystäviä, tovereita, kunnianhimoa; ja vuosien mittaan olen unelmoinut tämän leikkihuoneen innoittamana.”
Ja niinpä jopa John Wrightin näennäinenkin irtautuminen isänsä vaikutuksesta ja uuden yrityksen omaksuminen ei ollut – näyttää siltä – oikeastaan lainkaan sitä. Lincoln Logs, kuten nuo vanhan leikkihuoneen ”rakennuspalikat”, olivat kurkistus menneisyyteen, eivät tulevaisuuteen. John etsi yhä isänsä hyväksyntää.
EpiLOGue
Egoistin vilpittömän kunnioituksen ansaitseminen ei valitettavasti ollut helppo tehtävä. Kaikista Johnin rakkaista muistoista leikkihuoneesta huolimatta hänellä oli myös arvet siitä, että hän oli nähnyt isänsä hylkäävän hänet ja muun perheen vuonna 1909 ja karanneen erään asiakkaansa vaimon kanssa skandaalimaisessa, julkisessa suhteessa. Sen jälkeen, kun hullu palvelija murhasi saman rakastajattaren, Frank Lloyd Wright ajautui yhä oudompaan ja oudompaan käytökseen, meni naimisiin useiden ”mystikkojen” kanssa ja johti arkkitehtuurikouluaan kuin hippikommuunia. Kaiken tämän aikana hän oli yhä vakuuttuneempi omasta suuruudestaan ja yhä epävarmempi muiden suuruudesta.
”Minun oli valittava rehellisen ylimielisyyden ja tekopyhän nöyryyden välillä”, hän sanoi kerran. ”Valitsin rehellisen ylimielisyyden.”
John Wright puolestaan kuvasi nousu- ja laskusuhdettaan nerokkaaseen isäänsä ”elinikäiseksi kamppailuksi tuhoutumisen välttämiseksi.”
Poika teki kuitenkin useimmilla inhimillisillä mittareilla mitattuna isästään ylpeyden aiheen, vaikkakin vain kuvaannollisessa mielessä. John Lloyd Wright pyöritti leluliiketoimintaansa 20 vuotta ennen kuin myi sen Playskoolille (jotkut sanovat, että hän myi Lincoln Logs -patentin vain 800 dollarilla – huijausta – mutta todennäköisesti tämä oli vain hieno osa paljon, paljon suurempaa kauppaa, joka koski koko hänen chicagolaista liiketoimintaansa).
Laman aikana John työskenteli kaksin verroin jatkaen lelujen suunnittelua ja rakentamista sekä varsinaisia ihmiskokoisia asuintaloja, enimmäkseen Indianassa. Mielenkiintoista on, että isänsä tavoin hän rakastui vuonna 1939 erään asiakkaansa vaimoon, karkasi tämän kanssa ja jätti perheensä muuttaakseen Del Mariin, Kaliforniaan. Siellä hän rakensi lisää oikeita taloja (hienoja taloja, joskaan ei varsinaisia turistinähtävyyksiä), kehitti lisää rakentelulelujaan (”Wright Blocks” ja ”Timber Toys” saivat kulttimaineeseen nousseet kannattajat) ja eli kultaiset vuotensa loppuun – ei koskaan päästä eroon vanhoista Oak Parkin riivaajista.
Loppuhuomautuksena vielä, että Lincoln Logs -lelut, joita valmistettiin Kiinassa suurimman osan parista viime vuosikymmenestä – palasivat Yhdysvaltoihin vuonna 2014, ja kaikki valmistus tapahtuu yhdessä ainoassa tehtaassa Burnhamissa, Mainessa. Tuotemerkin omistaa nyt pennsylvanialainen K’NEX-niminen yritys, joka omistaa myös videopelien ikonit, kuten Pac Manin ja Angry Birdsin, sekä – sopivasti – Lincoln Logsin vanhan illinoisilaisen kilpailijan, Tinker Toysin.
Yhtään Abraham Lincolnin pojista ei muuten koskaan tullut Yhdysvaltain presidentiksi, enkä ole varma, että yksikään heistä olisi koskaan rakennuttanut hirsitaloa.
Lähteet:
My Father Who Is On On Earth, John Lloyd Wright, 1946
KNEX: (Nykyinen Lincoln Logs sivusto)
IncredibleArt.org: ”John Lloyd Wright”
Independent.co.uk: ”
The 606 – Bloomingdale Trail
Arkistoituja lukijakommentteja:
”Satoja ihania tunteja tekemässä erilaisia taloja, linnoituksia jne. Oli niin jännittävää luoda erilaisia rakennustarvikkeita.” -Dave, 2020
”just picked up the square box $3 set at Goodwill for $2 Missing the lid and 2 1/2 pieces out of 129 pieces, great patina, love it!”” -pt, 2019
”Hieno tarina. Hyvin kirjoitettu. Humboldt Parkin ja Logan Squaren rajalla 60-luvulla kasvaneena muistan monia pyöräretkiä Bloomingdale Avenueta pitkin. Kävin koulua Yatesin ala-asteella Bloomingdalen ja Mozartin kulmassa. Kasvoin myös kiinnostuneena arkkitehtuurista, mihin epäilemättä vaikutti osittain se, että leikin lapsena Lincolnin palikoilla. En tiennyt, että FLW:n poika oli keksijä. Kiitos ponnisteluistanne Chicagon valmistusteollisuuden muistoksi.” -Jeff Curran, 2019