Lycaon, kreikkalaisessa mytologiassa Arkadian legendaarinen kuningas. Perinteisesti hän oli jumalaton ja julma kuningas, joka yritti huijata jumalten kuningasta Zeusta syömään ihmislihaa. Jumala ei pettänyt ja raivoissaan tuhosi maan Deukalian tulvalla, Ovidiuksen Metamorfoosien kirjan I mukaan. Lykaon itse muuttui sudeksi.
Tarina Lykaonista kerrottiin ilmeisesti selittääksemme erikoista seremoniaa, Lykaeaa, joka pidettiin Zeus Lykaeuksen kunniaksi Lykaeuksen vuorella. Platonin mukaan (Tasavalta, kirja VIII) tähän seremoniaan uskottiin kuuluvan ihmisuhri ja lykantropia (suden muodon ottaminen). Kreikkalainen matkamies Pausanias antaa ymmärtää, että riittiä harjoitettiin vielä 2. vuosisadalla jKr.
Toinen Lycaon oli Priamoksen poika, jonka Akhilleus tappoi yhdessä Homeroksen Iliaanin ikimuistoisimmista kohtauksista (kirja XXI, rivit 34 ja seuraavat). Kolmas Lycaon oli Areksen poika, jonka Herakles tappoi.