Tässä on muutamia keskeisiä päivämääriä ja tapahtumia, jotka muodostavat niin sanotun arabikevään, vanhojen autoritaaristen johtajien kaatumisesta kapinoiden tukahduttamiseen.
Tunisian kipinä
17. joulukuuta 2010 nuori tunisialainen, joka myi vihanneksia kottikärrystä, sytytti itsensä tuleen osoittaakseen mieltään poliisin häirintää vastaan.
Mohamed Bouazizi kuoli 4. tammikuuta 2011, mutta ei ennen kuin hänen eleensä levisi laajalle levittäytyäkseen, mikä synnytti mielenosoituksia elinkustannuksia ja maan autoritaarista presidenttiä Zine El Abidine Ben Alia vastaan.
Ben Alin 23-vuotinen hallinto päättyi 10 päivää myöhemmin, kun hän pakeni Saudi-Arabiaan, ja hänestä tuli ensimmäinen arabivaltion johtaja, jonka kansan mielenosoitukset syrjäyttivät.
Mielenosoitukset innoittivat kapinoiden aaltoa kaikkialla arabimaailmassa, kun ihmiset nousivat vastustamaan autoritaarista hallintoa, korruptiota ja köyhyyttä.
”Mubarak ulos!”
Tammikuun 25. päivänä 2011 tuhannet egyptiläiset marssivat Kairossa, Aleksandriassa ja muissa kaupungeissa vaatien 30 vuotta vallassa olleen presidentin Hosni Mubarakin lähtöä.
Helmikuun 11. päivänä, kun yli miljoona ihmistä oli lähtenyt kaduille, Mubarak erosi ja luovutti vallan armeijalle.
Mohammed Mursin Muslimiveljeskuntaan kytköksissä oleva hallitus valittiin vuonna 2012, mutta armeija kaatoi sen seuraavana vuonna kenraalin, nykyisen presidentin Abdel Fattah el-Sisin johdolla.
Bahrainin ”Tahrir”
Mielenosoittajat valtasivat 15. helmikuuta pääkaupungissa sijaitsevan Helmi-aukion liikenneympyrän, jonka he nimesivät uudelleen ”Tahrir-aukioksi”, ja vaativat muiden uudistusten ohella perustuslaillista monarkiaa.
Mutta mellakkapoliisi tunkeutui heidän leiriinsä kolme päivää myöhemmin tappaen kolme ihmistä ja haavoittaen monia.
Libya räjähtää
Samana päivänä, jona Bahrainin mielenosoitukset alkoivat, Libyan poliisi käytti voimakeinoja hajottaakseen hallituksen vastaisen istumakokouksen toisessa kaupungissa, Benghazissa.
Maan johtaja Muammar Gaddafi lupasi metsästää häntä vastustavat ”rotat”.
Kapina muuttui sisällissodaksi, jossa Ranskan, Britannian ja Yhdysvaltain ilmavoimat puuttuivat Gaddafin toimintaan.
20. lokakuuta 2011 kapinalliset ottivat Gaddafin kiinni ja tappoivat hänet kotiseudullaan Sirtessä, kun kapinalliset löysivät hänet piilossa sadevesiviemärissä.
Maa on nyt jakautunut kilpailevien itä- ja länsipohjaisten hallintojen kesken.
Syyria seuraa
Maaliskuun 6. päivänä kymmenkunta teini-ikäistä kirjoitti eteläisessä Syyriassa sijaitsevan koulunsa seinään tekstin ”Sinun vuorosi, tohtori”, jolla he viittasivat koulutettuun silmätautien erikoislääkäriksi opiskelevaan presidenttiin presidentti Bašar al-ASSADiin.
Nuorten kidutus herätti aluksi pääosin rauhanomaisia mielenosoituksia ja vaatimuksia demokraattisista uudistuksista.
Mutta hallituksen väkivaltaisten tukahduttamistoimien myötä kapina muuttui sisällissodaksi.
Syyrian sota edesauttoi myös ISIL (ISIS) -ryhmän nousua ja konfliktin uudelleen syttymistä naapurimaassa Irakissa, mikä huipentui kansanmurhiin, joka hyökkäsi kansanmurhaa aiheuttavaan hyökkäykseen vähemmistöjä vastaan maan pohjoisosassa.
Tunisian ensimmäiset vaalit
23. lokakuuta 2011 tunisialaiset virtasivat äänestyspaikoille ensimmäisiin vapaisiin vaaleihinsa, joissa Ennahdha-liikkeen jäsenet voittivat.
Jemenin Saleh lähtee
27. helmikuuta 2012 Jemeniä 33 vuotta hallinnut Ali Abdullah Saleh luovutti vallan sijaiselleen Abdrabuh Mansur Hadille vuoden kestäneiden mielenosoitusten jälkeen.
Alustavien mielenosoitusten jälkeen myös arabimaailman köyhimmässä maassa, Jemenissä, syntyi väkivaltaisuuksia.
Moskova pelastaa al-Assadin
Venäjä, joka Iranin ohella on al-Assadin suurin liittolainen, aloitti 30. syyskuuta 2015 ilmahyökkäykset Syyrian kapinallisia vastaan muuttaen sodan kulun.
Kymmenen vuotta kestäneiden, 380 000 kuolonuhria vaatineiden taistelujen jälkeen al-Assad pystyi kertomaan merkittävistä voitoista.
