20-luvun jälkipuoliskolle tultaessa sairaalasynnytyksestä oli tullut normi useimmissa länsimaissa. Sairaalasynnytys tarjoaa seurantaa ja toimenpiteitä, joista monet pelastivat äitien ja vauvojen hengen. Samaan aikaan synnytykset medikalisoituivat yhä enemmän – ja joidenkin mielestä tarpeettomasti.
Monet väittävät myös, että interventioiden heiluri on heilahtanut liian pitkälle. Esimerkiksi vuodesta 1970 vuoteen 2010 Yhdysvalloissa keisarinleikkausten määrä kaksinkertaistui – mutta (vaikka molemmat ovat alhaisia) vauvan riski kuolla synnytyksen aikana pysyi ennallaan ja äidin riski kuolla hieman kasvoi. Pyrkiessään välttämään näennäisen tarpeettomia toimenpiteitä ja etsiessään vaihtoehtoa sairaalaosaston ympäristölle ei ole yllättävää, että jotkut naiset ovat jälleen kääntyneet kotisynnytyksen puoleen.
Onko kotisynnytys turvallinen?
Meillä ei ole parhaita tietoja tähän kysymykseen vastaamiseksi. Ihanteellinen tapa vastata olisi satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Mutta satunnaistettu osuus (synnytyspaikka olisi käytännössä päätettävä kolikonheitolla) ei olisi hyväksyttävissä useimmille naisille. Sen sijaan naiset ja heidän lääkärinsä ovat joutuneet turvautumaan suurten hallinnollisten tietokokonaisuuksien (esim. syntymätodistuksiin kirjattujen tietojen) jälkikäteisanalyyseihin.
Tällaiseen analyysiin liittyy muutamia ongelmia.
Kotona synnyttävien ja sairaalassa synnyttävien naisten välillä voi olla eroja, joita ei oteta huomioon johtopäätöksiä tehtäessä. Nainen saattaa esimerkiksi päättää synnyttää kotona, koska hänellä ei ole mahdollisuutta saada hoitoa, ja näin ollen hänellä saattaa olla suurempi todennäköisyys komplikaatioihin. Toisaalta kotisynnytyksen valinnut nainen saattaa korostaa elämäntapojaan, joiden tarkoituksena on välttää terveysongelmia ja toimenpiteitä yleensä (terveellinen ruokavalio, tupakoimattomuus jne.). Kun arvioidaan kotisynnytyksen tuloksia, on siis mahdollista, että tulokset johtuvat niin naisen itsensä kuin synnytyspaikkansa tekijöistä. Tietojen selvittämistä vaikeuttaa muun muassa se, että viime aikoihin asti ei ollut mahdollista erottaa toisistaan suunniteltuja kotisynnytyksiä ja suunnittelemattomia kotisynnytyksiä. Suunnittelemattomiin kotisynnytyksiin voi sisältyä tekijöitä, jotka saavat kotisynnytyksen näyttämään riskialttiimmalta kuin se todellisuudessa on (esimerkiksi odottamattomien hätätilanteiden aiheuttamat synnytykset tai synnytykset naisilla, jotka eivät ole saaneet säännöllistä raskaudenaikaista hoitoa). Toisaalta monimutkaisten synnytysten laskeminen ”sairaalasynnytyksiksi”, jotka alkavat kotona mutta joita ei voida saattaa siellä loppuun, saattaa kätkeä kotisynnytysriskin.
Naiset ja ne, jotka huolehtivat heidän terveydestään ja heidän terveydestään, ovat kipeästi kaivanneet parempia tietoja ja analyysejä.
Ainutlaatuinen tietokokonaisuus tarjoaa jonkin verran tietoa
The New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistussa hiljattain ilmestyneessä artikkelissa kuvataan tutkimusta, jossa tutkijat Oregonissa kykenivät ratkaisemaan joitakin näistä tiedonsaantiongelmista. Oregonin syntymätodistuksiin merkitään nyt, aikoiko äiti synnyttää kotona vai sairaalassa. Tutkijat saivat myös tietoja äidin terveydentilasta (esimerkiksi diabeteksesta tai korkeasta verenpaineesta), joka lisää äidin riskiä synnytyksen ja synnytyksen aikana ilmeneviin ongelmiin. Tutkimusta varten tutkijat jättivät pois suunnittelemattomat kotisynnytykset ja ottivat mukaan vain ne, jotka vaikuttivat terveiltä yksisikiöisiltä synnytyksiltä (ei kaksosilta tai useammilta).
Tutkijoiden analyysissä vauvan kuoleman riski oli pieni kummassakin ympäristössä, mutta suurempi ryhmässä, joka aikoi synnyttää kotona: 1,8 promillea 1 000:ta suunniteltua sairaalassa tapahtuvaa synnytystä kohden verrattuna 3,9 promillea 1 000:ta suunniteltua synnytystä sairaalan ulkopuolella. Suunniteltuun sairaalan ulkopuoliseen synnytykseen liittyi myös alhaisemmat Apgar-pisteet sekä suurempi todennäköisyys sille, että vauva sai kouristuskohtauksen tai tarvitsi hengityskoneen ja että äiti tarvitsi verensiirron. Kotisynnytyksen suunnitteluun liittyi kuitenkin myös pienempi määrä vauvan joutumista teho-osastolle ja pienempi määrä synnytystoimenpiteitä, mukaan lukien lääkkeiden tai muiden keinojen käyttö synnytyksen käynnistämiseksi (käynnistämiseksi) tai voimistamiseksi (voimistamiseksi), synnytyksen käynnistäminen väkisin tai tyhjiöimetyksellä, keisarinleikkaus ja vakavat repeämät emättimessä.
Mitä tämä merkitsee naisille ja heidän lääkäreilleen?
Nämä tulokset ovat yhdenmukaisia muiden tutkimusten tulosten kanssa, ja ne ovat minusta järkeviä, kuten ne ovat järkeviä monille synnytyslääkäreille. Joskus sattuu hätätilanteita, ja välineillä, lääkkeillä ja tiloilla, joilla voidaan reagoida nopeasti, voi olla merkitystä. Mutta se, että kaikki nämä asiat ovat käsillä, tarkoittaa, että niitä käytetään myös tapauksissa, joissa ei-mitään tekemättä jättäminen olisi ollut ihan hyvä.”
On tärkeää tunnustaa, että vaikka vauvojen ongelmien riski oli ”suurempi” kotisynnytysryhmässä, se ei ole ”suuri” kummassakaan ryhmässä. Absoluuttisesti arvioituna ero oli suuruusluokkaa 0,5-2 vastasyntyneiden kuolemaa 1000 synnytystä kohden. Tämä riski on samankaltainen kuin muilla hyväksytyillä synnytysten hoitovaihtoehdoilla, kuten synnytyskokeilulla aikaisemman keisarileikkauksen jälkeen. Kotisynnytysryhmässä keisarinleikkausten ja muiden äidin terveyteen vaikuttavien komplikaatioiden määrä oli pienempi.
Kunkin vaihtoehdon riskit, jotka on otettava huomioon, ovat hyvin erilaiset, mutta nämä tiedot voivat auttaa naisia tekemään valintoja sen perusteella, mitä he arvostavat eniten.
Loppujen lopuksi noin 15 prosenttia kotisynnytystä suunnittelevista naisista joutuu siirtymään sairaalaan. Kannattaa muistaa, että tällä hetkellä Yhdysvalloissa ei ole olemassa kansallisia standardeja kotisynnytyksen integroimiseksi jatkohoitoon. Ei ole sovittuja kriteerejä, jotka auttaisivat tunnistamaan hyviä ehdokkaita kotisynnytykseen, eikä standardeja, joilla varmistettaisiin kotisynnytyksiä hoitavien henkilöiden riittävä koulutus. Tarvitsemme näitä järjestelmiä ja kriteerejä, ennen kuin USA:n tulisi harkita Britanniassa hiljattain esitetyn kehotuksen mukaantuloa kotisynnytysten kannustamiseen ja tukemiseen.
Seuraavaa tietoa: Harvard Women’s Health Watch
Print