Miten arvostelemme toisiamme: Joskus on paha olla ystävällinen ja pätevä

Olin ennen huolissani siitä, että ihmiset tuomitsivat minut aina. Lakkasin murehtimasta vasta kun tajusin, että se oli väistämätöntä. Otamme jatkuvasti vastaan tietoa sosiaalisesta maailmastamme, ja siihen voi kuulua ihmisten tuomitseminen. Nämä tuomiot voivat olla supernopeita ja automaattisia. Jotkut tutkimukset ovat jopa osoittaneet, että pystymme muodostamaan melko tarkan käsityksen ihmisistä vain muutamassa sekunnissa.

Millaisia tuomioita me kuitenkin teemme? Saatat ajatella, että on olemassa biljoona tapaa arvioida ihmistä (mutta vain 50 tapaa jättää rakastaja). Psykologit ovat kuitenkin jo jonkin aikaa olleet melko vakuuttuneita siitä, että nämä arviot tiivistyvät vain muutamaan keskeiseen. Uusi tutkimus on mennyt askeleen pidemmälle. Näissä tutkimuksissa testattiin, riippuvatko myönteiset ja kielteiset yleisvaikutelmamme ihmisistä näiden keskeisten tuomioiden erityisestä yhdistelmästä.

Kolme keskeistä tuomiota

Pitkän aikaa yksimielisyys näytti olevan siitä, että teemme ihmisistä kaksi keskeistä tuomiota: kuinka lämminhenkisiä he ovat ja kuinka päteviä he ovat. Kirjoitin aiemmin tässä blogissa siitä, miten näitä avainarviointeja sovelletaan jopa muihin kuin ihmisiin. Erityisesti niitä sovelletaan ihmisten käsityksiin voittoa tavoittelemattomista ja voittoa tavoittelevista organisaatioista. Viime aikoina psykologit ovat kuitenkin laajentaneet tätä. Uudet todisteet viittaavat siihen, että tekemämme ”lämpöä” koskevat arviot ovat oikeastaan kaksi eri arviota – moraalisuus ja sosiaalisuus. Marco Brambilla ja Colin Leach antavat hyvän yleiskatsauksen vuonna 2014 Social Cognition -lehdessä julkaistussa artikkelissaan.

Moraalisuus: Kun arvioimme jonkun moraalisuutta, arvioimme häntä sen perusteella, miten hyvin hän kohtelee muita ihmisiä. Konkreettisesti tämä tuomio koskee kuitenkin sitä, kohtelevatko he muita ”oikein” ja ”periaatteellisesti”. Esimerkiksi rehellisyys, luotettavuus ja vilpittömyys ovat moraalin tuomioita.

Sosiaalisuus: Kun arvioimme jonkun henkilön sosiaalisuutta, arvioimme häntä sen perusteella, kuinka paljon hän kohtelee muita ihmisiä kiintymyssuhteita edistävillä tavoilla. Esimerkkejä tämäntyyppisestä arvostelusta olisi se, kuinka ystävälliseltä, sympaattiselta ja kiltiltä henkilö vaikuttaa.

Kompetenssi: Kun arvostelemme jonkun henkilön kompetenssia, arvioimme häntä sen perusteella, kuinka kyvykkäänä pidämme henkilöä saavuttamaan tavoitteensa. Aina kun arvioit jonkun älykkyyttä, taitavuutta ja itseluottamusta, teet kompetenssiarvion.

Moraalilla on eniten merkitystä ihmisten arvioinnissa

Vaikka muodostammekin vaikutelman ihmisistä kaikkien näiden kolmen keskeisen arvion perusteella, tutkimukset osoittavat, että moraalinen arvionti on tärkein. Eräässä tutkimuksessa kysyttiin yksinkertaisesti ihmisiltä, mitkä ovat tärkeimmät tiedot, joiden perusteella he muodostavat vaikutelman tuntemattomasta ihmisestä. Kun annettiin vaihtoehtoja, ihmiset olivat paljon kiinnostuneempia saamaan tietoa henkilön moraalisesta luonteesta kuin muista ominaisuuksista.

Ei ole kyse vain siitä, että ihmiset haluavat tietää henkilön moraalisesta luonteesta. Kun saamme tietoa henkilön rehellisyydestä ja luotettavuudesta, se vaikuttaa mielipiteisiimme hänestä enemmän kuin muut tiedot. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että näin on.

Mikä on sosiaalisuus ja pätevyys?

Suuri osa siitä, miten arvioimme muita ihmisiä, perustuu siis heidän moraaliseen luonteeseensa, ja on käynyt ilmi, että tämä vaikuttaa siihen, miten arvioimme ihmisten sosiaalisuutta ja pätevyyttä. Uusi tutkimus osoittaa, että se, pidämmekö sosiaalisuutta tai pätevyyttä myönteisinä ominaisuuksina, riippuu siitä, pidämmekö henkilöä moraalisena vai ei.

Se, onko henkilö sosiaalinen tai pätevä, kertoo meille siitä, miten hyvin hän pystyy saavuttamaan tavoitteensa. Se, onko henkilö moraalinen vai ei, kertoo meille, mitä nämä tavoitteet ovat. Jos siis henkilöllä on hyvät (moraaliset) tavoitteet, pidämme hänestä, jos hän on sosiaalinen ja pätevä, koska uskomme, että hän voi saavuttaa nuo tavoitteet. Mutta jos henkilöllä on huonoja (moraalittomia) tavoitteita, emme pidä hänestä, jos hän on sosiaalinen ja pätevä. Tällöin nämä piirteet antavat meille vihjeen siitä, että tämä henkilö pystyy saavuttamaan nuo moraalittomat tavoitteet.

Tässä tapauksessa nämä piirteet antavat meille vihjeen siitä, että tämä henkilö pystyy saavuttamaan nuo moraalittomat tavoitteet.

Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa ihmiset pitivät kompetenssia suotavana ominaisuutena ystävissään, mutta vihamiehissään he näkivät sen ei-toivottavana ominaisuutena.

Uudessa tutkimuksessa Justin Landy kollegoineen testasivat tätä ajatusta vieläkin tarkemmin. Yhdessä tutkimuksessa he pyysivät ihmisiä muodostamaan mielikuvia koko joukosta keksittyjä hahmoja. Jokainen näistä hahmoista määriteltiin yksinkertaisesti kahdella adjektiivilla. Toinen adjektiivi kuvasi henkilön moraalista luonnetta (esim. ”rehellinen” tai ”moraaliton”). Toinen adjektiivi kuvasi joko henkilön sosiaalisuutta (esim. ”ystävällinen” tai ”sisäänpäinkääntynyt”) tai pätevyyttä (esim. ”taitava” tai ”taitamaton”). Näiden tietojen perusteella ihmiset arvioivat sitten myönteistä tai kielteistä yleisvaikutelmaansa.

Kaiken kaikkiaan ihmiset pitivät moraalisista hahmoista enemmän kuin moraalittomista hahmoista. Tämä ei ole kovin yllättävää, varsinkin kun otetaan huomioon, kuinka paljon välitämme ihmisen moraalisesta luonteesta.

Mielenkiintoisempaa on kuitenkin se, että ihmiset saivat myönteisen vaikutelman seurallisista ja pätevistä hahmoista vain, jos nämä hahmot olivat myös moraalisia. Ihmisillä oli negatiivisia mielikuvia seurallisista ja pätevistä hahmoista, kun heitä kuvattiin moraalittomiksi. Toisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että kun he olivat moraalittomia, pätevistä ja seurallisista hahmoista ei pidetty yhtä paljon kuin epäpätevistä ja epäsosiaalisista hahmoista. Myönnettäköön, että ensimmäisessä näistä tutkimuksista (Landyn ym. toinen tutkimus kaiken kaikkiaan) ihmisillä oli edelleen enemmän kielteisiä mielikuvia moraalittomista ja epäpätevistä/seurattomista hahmoista kuin moraalittomista ja pätevistä/seurallisista hahmoista.

Jos tuntuu oudolta, että kaikki tämä perustuu ihmisten vaikutelmiin keksityistä hahmoista, joilla on kahden sanan kuvaukset, voitte olla varmoja – eräässä toisessa tutkimuksessa havaittiin samat kuviot, kun osallistujat saivat tietää toisesta henkilöstä lukemalla täydellisemmän selostuksen tuon henkilön käytöksestä.

Olemme kaikki niin arvostelukykyisiä

Tämän kaiken pointti ei ole pelkkä tieteen keino sanoa, että ihmiset ovat todella arvostelukykyisiä. Se voi olla totta Se on totta. mutta tärkeämpi ote siihen, miten ymmärrämme psykologiaa, on se, että vaikutelmamme toisista ihmisistä saattavat muodostua kolmesta yksinkertaisesta tuomiosta: heidän moraalistaan, sosiaalisuudestaan ja pätevyydestään. Näistä kolmesta näyttää siltä, että arviomme ihmisten moraalista hallitsevat vaikutelmaamme. Ennen kaikkea pidämme luotettavista, eettisistä ihmisistä enemmän kuin moraalittomista.

Mutta sen sijaan, että ihmisen moraalinen luonne olisi vain kaikkien arvioiden kuningas, se värittää myös sitä, miten ajattelemme hänen sosiaalisuudestaan ja pätevyydestään. Normaalisti meillä olisi positiivinen mielikuva ystävällisestä, taitavasta ihmisestä. Jos tämä henkilö vaikuttaa kuitenkin myös moraalittomalta, hänen ystävällisyytensä ja kykynsä tekevät hänestä uhan.

Ajattele vaikka sitä kaveria töissä. Tiedät kyllä kenestä puhun. Hän tulee toimeen ihmisten kanssa ja on hyvä työssään, mutta sinusta vain tuntuu, ettet voi luottaa häneen. Tuo luottamuksen puute voi tehdä hänen pällistelystään ja kyvyistään entistäkin huolestuttavampia. Tämä on tämän tutkimuksen ydin. Muodostamme näitä erillisiä arvioita, mutta se, miten ne yhdistyvät ja muodostavat kokonaisvaikutelman jostakusta, on hieman monimutkaisempaa.