Turvallisuus
Turvallisuus on ensisijainen huolenaihe kohteen ulkopuolisen vaikutuksen (muokkaukset väärässä paikassa) ja mosaiikisuuden (kun jotkin solut kantavat muokkausta, mutta toiset eivät) mahdollisuuden vuoksi. Tutkijat ja eetikot, jotka ovat kirjoittaneet ja puhuneet genomin muokkauksesta, kuten ne, jotka olivat läsnä International Summit on Human Gene Editing -konferenssissa, ovat yleensä yhtä mieltä siitä, että ennen kuin sukusolujen genomin muokkaus on todettu turvalliseksi tutkimuksessa, sitä ei pitäisi käyttää kliinisiin lisääntymistarkoituksiin; riskiä ei voida perustella mahdollisella hyödyllä. Jotkut tutkijat väittävät, ettei ehkä koskaan tule sellaista aikaa, jolloin alkioiden genomin muokkaus tarjoaisi suurempaa hyötyä kuin nykyiset tekniikat, kuten istutusta edeltävä geneettinen diagnoosi (PGD) ja koeputkihedelmöitys (IVF).4
Tutkijat ja bioeetikot myöntävät kuitenkin, että joissakin tapauksissa sukusolujen muokkaus voi vastata tarpeisiin, joihin PGD ei vastaa. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi tapaukset, joissa molemmat tulevat vanhemmat ovat homotsygoottisia sairautta aiheuttavan muunnoksen suhteen (molemmilla on kaksi kopiota muunnosta, joten kaikilla heidän lapsillaan odotetaan olevan sairaus); tapaukset, joissa on polygeenisiä häiriöitä, joihin vaikuttaa useampi kuin yksi geeni; ja perheet, jotka vastustavat joitakin PGD-prosessin osia.5,6,6
Jotkut tutkijat ja bioeetikot ovat huolissaan siitä, että mikä tahansa genomin muokkaus, jopa terapeuttiseen tarkoitukseen, vie meidät liukkaalle rinteelle ja johtaa siihen, että sitä aletaan käyttää muihin kuin terapeuttisiin tarkoituksiin ja parannustarkoituksiin, joita monet pitävät kiistanalaisina. Toiset taas katsovat, että kun genomin muokkaus on osoittautunut turvalliseksi ja tehokkaaksi, se olisi sallittava geneettisten sairauksien parantamiseen (ja että se on moraalinen välttämättömyys).6 Heidän mielestään parantamiseen liittyviä huolenaiheita olisi käsiteltävä politiikan ja sääntelyn avulla.
Viimeiseksi asiasta kommentoineet ovat huolissaan siitä, että genomin muokkausta lisääntymistarkoituksiin säännellään eri tavoin Yhdysvalloissa ja sen ulkopuolella, mikä johtaa amerikkalaiselle yleisölle epämiellyttäviksi katsottuihin käyttötarkoituksiin. Näissä perusteluissa viitataan PGD:tä ja IVF:ää tarjoavien lisääntymisklinikoiden7,8 pitkälti itsesääntelyyn perustuviin ympäristöihin ja eri maiden nykyisiin sääntelyeroihin.9
Tietoon perustuva suostumus
Jotkut ovat huolissaan siitä, että tietoon perustuvaa suostumusta ei voida saada sukusolujen perimän muokkaukseen, koska potilaat, joihin muokkaus vaikuttaa, ovat alkiot ja tulevat sukupolvet. Vasta-argumentti on, että vanhemmat tekevät jo nyt monia päätöksiä, jotka vaikuttavat heidän tuleviin lapsiinsa, mukaan lukien yhtä monimutkaiset päätökset, kuten PGD IVF:n yhteydessä. Tutkijat ja bioeetikot ovat myös huolissaan siitä, voidaanko tulevilta vanhemmilta saada todella tietoon perustuva suostumus niin kauan kuin sukusoluhoidon riskejä ei tunneta.10
Oikeus ja oikeudenmukaisuus
Kuten monien uusien tekniikoiden kohdalla, ollaan huolissaan siitä, että perimän muokkaus tulee olemaan vain varakkaiden ulottuvilla ja että se kasvattaa nykyisiä terveyspalvelujen ja muiden toimenpiteiden saatavuudessa esiintyviä eroja. Jotkut pelkäävät, että äärimmilleen vietynä sukusolujen muokkaus voisi luoda yksilöluokkia, jotka määräytyisivät muokatun perimän laadun perusteella.
Alkiota käyttävä geenimuuntelututkimus
Monilla ihmisillä on moraalisia ja uskonnollisia vastalauseita ihmisalkioiden käyttämistä tutkimukseen. Liittovaltion varoja ei voida käyttää mihinkään tutkimukseen, jossa luodaan tai tuhotaan alkioita. Lisäksi NIH ei rahoita geenien muokkausta ihmisalkioissa. (Katso: Yhdysvaltain ja NIH:n säädökset ja näkökulma)
Vaikka NIH ei tällä hetkellä rahoita geenieditointia ihmisalkioissa, monet bioeettiset ja tutkimusryhmät uskovat, että tutkimus, jossa käytetään geenieditointia alkioissa, on tärkeää lukemattomista syistä, muun muassa ihmisen biologiaa koskevien tieteellisten kysymysten ratkaisemiseksi, kunhan sitä ei tällä hetkellä käytetä lisääntymistarkoituksiin.11,12 Jotkin maat ovat jo sallineet geenimuuntelututkimuksen toteuttamisen elinkyvyttömillä alkioilla (alkioilla, jotka eivät voi johtaa elävänä syntymiseen), ja toiset maat ovat hyväksyneet elinkykyisillä alkioilla tehtävät geenimuuntelututkimukset.13,14 Yleisesti ottaen alkioilla tehtävään tutkimukseen voidaan käyttää IVF:stä jäljelle jääneitä elinkelpoisia tai elinkyvyttömiä alkioita tai nimenomaisesti tutkimustarkoituksessa luotuja alkioita. Kussakin tapauksessa on omat moraaliset näkökantansa.