Oheinen artikkeli on ensimmäinen kolmiosaisessa sarjassa, jossa tiivistetään tietoja uusista ohjeista, jotka koskevat mikrobilääkkeiden käyttöä koirien ja kissojen hengitystiesairauksissa. Suositukset on laatinut kansainvälisen seuraeläinten infektiosairauksien yhdistyksen (International Society for Companion Animal Infectious Diseases) mikrobilääkkeitä käsittelevän työryhmän (Antimicrobial Guidelines Working Group).
()Yleiskatsaus
Koirien ylähengitysteiden sairaus (URTD) voi ilmetä kliinisinä oireina, joihin kuuluvat seroosinen tai limainen nenävuoto, aivastelu, epistaxis ja konjunktiviitti. Kissojen akuutin URTD:n yleisimmät infektioperäiset syyt ovat kissan herpesvirus 1 (FHV-1) tai kissan calicivirus (FCV), jota usein vaikeuttavat eri organismien aiheuttamat sekundaariset bakteeri-infektiot. Juuri nämä sekundaariset bakteeripatogeenit ovat usein hoidon kohteena kissoilla, joilla on URTD.
Potilaalta on otettava perusteellinen anamneesi, jossa on kiinnitettävä erityistä huomiota rokotustilanteeseen, altistumiseen toisille kissoille, viimeaikaiseen altistumiseen eläinsuojassa, eläinlääkärin vastaanotolla tai kennelissä, viimeaikaisiin ympäristöön liittyviin stressitekijöihin ja kosketukseen vieraiden kappaleiden kanssa (esim. huonekasvit tai ruohot). Rintakehän auskultaatio suoritetaan samanaikaisen alempien hengitysteiden sairauden toteamiseksi, ja suositellaan kissojen leukemia- ja immuunikatovirusten seulontaa, koska niillä on haitallinen vaikutus kissojen immuniteettiin. Kissojen URTD:n diagnosointia ja hoitoa voidaan yksinkertaistaa edelleen luokittelemalla tauti akuuttiin tai krooniseen muotoon.
Akuutti tauti
Kliinisiä oireita pidetään akuutteina, jos niitä on esiintynyt 10 tai vähemmän päivää. Vaikka nenän sytologiaa ja bakteeriviljelyjä tehdään usein, ohjeen laatijat eivät suosittele niitä, koska tuloksia on vaikea tulkita, koska niissä on mukana vierasperäisiä organismeja tai vääriä negatiivisia tuloksia. Polymeraasiketjureaktiomääritysten (PCR) käyttö mykoplasma-, klamydia-, FHV-1- ja FCV-lajien varalta voi myös osoittautua ongelmalliseksi, koska näitä tauteja voidaan eristää sekä terveistä että sairaista kissoista. Lisäksi äskettäinen rokottaminen voi sekoittaa tulkintaa.
Kissoille, joilla on akuutti URTD, työryhmä suosittelee, että mikrobilääkehoitoa ei aloiteta 10 päivän tarkkailujakson aikana, ellei potilaalla ole kuumetta, letargiaa tai anoreksiaa yhdessä limaisen märkivän nenänerityksen kanssa. Jos mikrobilääkehoito on aiheellista, työryhmä suosittelee doksisykliinin empiiristä antoa (5 mg/kg suun kautta 12 tunnin välein tai 10 mg/kg suun kautta 24 tunnin välein) seitsemän tai kymmenen päivän ajan. Doksisykliiniä suositellaan, koska sillä on laaja vaikutusspektri kissojen yleisiä nenän patogeenejä vastaan ja koska kissat sietävät sitä hyvin. Ruokatorven mahdollisen ahtautumisen estämiseksi tabletit ja kapselit on annettava liukuvalla aineella päällystettyinä ja sen jälkeen vedellä; ne on annettava pillerihoidossa yhdessä vähintään 2 ml:n nesteen kanssa; tai niiden jälkeen on annettava pieni määrä ruokaa.
Jos Chlamydophila felis tai Mycoplasma-lajit eivät ole vahvasti epäilyttäviä, amoksisilliini voi olla vaihtoehtoinen vaihtoehto (22 mg/kg suun kautta 12 tunnin välein). Ohjeen laatijat katsoivat, ettei ole riittävästi näyttöä kefovetsiinin käytön tueksi tässä tilanteessa. Kissoille, joilla on akuutti sairaus, joka ei reagoi mikrobilääkehoitoon 10 päivän kuluessa, tai kissoille, joilla on toistuvia infektioita, suositellaan laajempaa diagnostista tutkimusta. Vaihtoehtoisen antibiootin antamista, jolla on erilainen antibakteerinen spektri, tulisi harkita vain, jos omistajat kieltäytyvät lisätutkimuksista ja bakteeriperäistä syytä epäillään edelleen.
Krooninen sairaus
Kissoilla, joilla on yli 10 päivää jatkunut URTD, katsotaan olevan krooninen sairaus. Näille potilaille ohjeen laatijat suosittelevat laajempaa tutkimusta ja lähettämistä erikoislääkärille kehittynyttä kuvantamista tai rinoskopiaa ja biopsiaa varten mahdollisten muiden kuin bakteeriperäisten ongelmien (esim. loisten, vierasesineiden tai sienitautien) etsimiseksi. Mikrobilääkkeiden valintaa ja käyttöä näillä potilailla olisi ohjattava bakteeriviljelyllä ja nenän kudosnäytteiden mikrobilääkeherkkyystesteillä. Fluorokinolonien ja kolmannen polven kefalosporiinien empiiristä käyttöä olisi vältettävä bakteerien resistenssin kehittymisen vuoksi. Ohjeen laatijat varoittavat kuitenkin, että nenäviljelyjä voi olla vaikea tulkita, koska sekä terveen kissan että sairaan kissan nenästä voidaan viljellä monia bakteerityyppejä.
Atsitromysiinin käyttö tulisi varata potilaille, joiden kohdalla klamydioosia ei pidetä todennäköisenä ja kun muita lääkkeitä (esim.esim. doksisykliini ja amoksisilliini) eivät ole käyttökelpoisia vaihtoehtoja.
Vaikka hoidon optimaalista kestoa ei tunneta, työryhmä suosittelee, että hoitoa jatketaan vähintään seitsemän päivän ajan ja vähintään viikon ajan kliinisen paranemisen tai tautitason jälkeen. Kissoille, joilla on kroonisia, toistuvia ylähengitysteiden sairauden oireita, ohjeen laatijat suosittelevat aiemmin tehokkaan mikrobilääkkeen käyttöä, mutta välttävät toistuvaa säännöllistä empiiristä hoitoa. Jos hoito ei tehoa 48 tunnin hoidon jälkeen, olisi harkittava siirtymistä toiseen lääkeryhmään kuuluvaan mikrobilääkkeeseen. Jos hoito ei edelleenkään tehoa, suositellaan bakteeriviljelyä ja mikrobilääkeherkkyyden testausta.
Taulukko: Ensilinjan mikrobilääkevaihtoehdot
Infektion tyyppi
Ensilinjan lääkevaihtoehdot
Kissan akuutti bakteeriperäinen ylähengitystieinfektio
infektio (URI)
Doksisykliini: 5 mg/kg PO joka 12. tunti tai 10 mg/kg PO joka 24. tunti
tai
Amoksisilliini: 22 mg/kg PO 12 tunnin välein
Feline krooninen bakteeriperäinen virtsankarkailu
Doksisykliini: 5 mg/kg PO 12 tunnin välein tai 10 mg/kg PO 24 tunnin välein
tai
Amoksisilliini: 22 mg/kg PO 12 tunnin välein
***Valinnan tulisi perustua viljelyyn ja mikrobilääkeherkkyysmääritykseen, jos sellainen on saatavilla
Lappin MR, Blondeau J, Boothe D, et al. Mikrobilääkkeiden käyttöohjeet koirien ja kissojen hengitystiesairauksien hoitoon: Antimicrobial Guidelines Working Group of the International Society for Companion Animal Infectious Diseases. J Vet Intern Med 2017;31:279-294.
Linkki artikkeliin: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/jvim.14627/full