Olen nuorehko nainen, joka ei ole tällä hetkellä naimisissa eikä hänellä ole lapsia. Olen kuitenkin kihloissa ja menen pian naimisiin. Kihloissa olevana naisena valmistaudun siihen päivään, jolloin annan lupaukseni tulevalle aviomiehelleni. Tämä päivä tulee olemaan yksi elämäni onnellisimmista päivistä, mutta ehkä myös vaikein. En ole enää sinkku, vaan nainen, jolla on erityinen rooli tässä avioliitossa. Koska synnyin meksikolaiseen kristittyyn kotiin, näin, millainen rooli naisen tulisi ottaa kotitaloudessa. Äitini istuu aina viimeisenä alas, kun hän tarjoilee meille ruokaa, hän on hyvin alistuva isälleni, ja hän oli monta vuotta kotona oleva äiti. Nämä roolit avioliitossa näyttävät kuitenkin erilaisilta kaikilla naisilla riippuen heidän kulttuuristaan ja tavasta, jolla heidät on kasvatettu.
Sosiologiassa perhettä pidetään yhteiskunnallisena instituutiona, koska kulttuuri on vakiinnuttanut sen ja siitä on tullut yhteiskunnan perustarve. Onko avioliiton sosiaalinen instituutio kuitenkin aina näyttänyt samalta? Vai ovatko miesten ja naisten roolit perheessä muuttuneet? Entä ovatko perherakenteen sosiaaliset normit muuttuneet viime vuosikymmenen aikana?
Viime aikoina kulttuurimme oli hyvin tarkka siitä, millainen rooli naisella oli avioliitossa. Naisten tuli olla kotiäitejä. Toisin sanoen heidän tuli olla ne, jotka jäivät kotiin lasten kanssa, kasvattavat heitä ja tekevät kotitöitä. Tämä voidaan nähdä raamatullisena näkökohtana, kun näemme, että vaimojen tulee olla alistuvia miehilleen (Ef. 5:22). Naisilla ei juuri ollut mahdollisuutta käydä töissä, koska se oli miehen tehtävä. Sitä katsottiin alaspäin, jos nainen olisi se, joka johtaa perhettä, koska se ei ollut sosiaalinen normi. Miehet sen sijaan kävivät töissä ja elättivät perheen taloudellisesti. Oli hyvin harvinaista kuulla, että mies tekisi kotitöitä, kuten ruoanlaittoa, pyykinpesua ja siivousta. Kun näemme nykyään elokuvia tai televisio-ohjelmia, jotka tapahtuivat monta vuotta sitten, on tavallista nähdä, että miehet menivät vain katsomaan televisiota ja lepäämään, kun he tulivat töistä kotiin. Nämä olivat tavallisia rooleja, jotka olivat tuttuja nykypäivän amerikkalaiselle yhteiskunnalle. Amerikka ei kuitenkaan ole ainoa kulttuuri, jossa on ollut samanlainen näkemys siitä, että mies on talon pää. Tosin se saattaa näyttää erilaiselta muissa kulttuureissa.
Kulttuurimme on hitaasti muuttanut avioliittoa ja perhettä koskevia sosiaalisia normeja täysin erilaiseksi sosiaalisten normien näkökulmasta. Naiset ovat nykyään yrittäneet puhua ääneen näkemyksestä, joka koskee miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa. Katsoin pari kertaa sarjaa nimeltä Mad Men. Se on nykyaikainen tv-sarja, joka havainnollistaa sosiaalista normia siitä, miltä perhe ja avioliitto näyttivät 60-luvulla. Sarjaa katsoessani huomasin kuitenkin, että siinä näytetään paljon eriarvoisuutta, jota naisilla oli, kun oli kyse palkan saamisesta ja puhumisesta yrityksessä. Ohjelma on kuitenkin osoittanut, että naiset ovat kulkeneet pitkän matkan ja että tasa-arvoisten oikeuksien saamiseksi on vielä tehtävää.
Tammikuussa 2017 Washington D.C.:ssä järjestettiin ensimmäisen kerran Women’s March -tapahtuma presidentti Trumpin virkaanastujaisten jälkeen. Tammikuussa 2019 järjestettiin toinen naisten marssi. Se on kasvanut ja kasvanut, että on tullut maailmanlaajuinen tapahtuma, mutta Yhdysvallat on maa, jolla on eniten valtaa tämän tapahtuman suhteen . Miten tällainen tapahtuma vaikuttaa avioliittoon ja perheeseen? Tällaiset näkemykset ovat vuosien mittaan vaikuttaneet avioliittoa ja perhettä koskevien sosiaalisten normien muuttumiseen. Kulttuurimme on herättänyt naisten valtaepidemian, josta on tullut yhteiskunnassamme sosiaalinen normi. Naiset taistelevat paremman palkan ja parempien valintojen puolesta. Tämä on itse asiassa alkanut muodostua vaaraksi monille avioliitoille viime vuosina.
Tutkimusten mukaan heteroseksuaaliset pariskunnat, joissa mies ansaitsee vähemmän kuin nainen, päätyvät todennäköisimmin avioeroon . Eli nainen työskentelee enemmän kuin mies, koska hän ansaitsee enemmän kuin miehensä. Tämä tarkoittaa, että monissa avioliitoissa naisen rooli on siirtymässä siihen, mikä aiemmin oli miehen rooli. 1. Kor. 11:3 osoittaa, että mies on vaimon pää. Siksi miehen roolia avioliitossa korostetaan. Ihmisten näkemykset kuitenkin muuttuvat, mikä tarkoittaa, että sosiaaliset normit muuttuvat.
Kulttuurimme on varmasti siirtänyt monia näkemyksiä, joita pidettäisiin raamatullisina. Kaikkien tasa-arvon ja sukupuoliroolien puolesta tapahtuvien liikkeiden myötä pyhiä kirjoituksia heitetään taaksepäin ja unohdetaan. Monet amerikkalaisista arvoistamme ovat peräisin Raamatusta. Tämä tarkoittaa sitä, että avioliiton roolit olivat aiemmin heijastaneet kristillisiä avioliitto- ja perhearvoja. Avioliitto heijastaa Jumalan kuvaa (1. Moos. 1:28). Aviomiehet edustavat Kristuksen rakkautta seurakuntaa kohtaan (Ef. 5:25). Siksi vaimojen tulee olla alistuvia ja rakastaa aviomiehiään.
Koska olen kasvanut kristillisessä kodissa, vanhempani ovat aina pystyneet osoittamaan raamatullisen heijastuksen siitä, miltä Kristus haluaa avioliiton näyttävän. Kuten alussa mainitsin, olen menossa naimisiin lähitulevaisuudessa. On aika alkaa miettiä kaikkia uskomuksiani avioliitosta ja perheestä. Tässä maassa asuessani ymmärrän, miten avioliiton roolit ovat muuttuneet viime vuosina. Vaikuttavatko minuun enimmäkseen amerikkalaiset kulttuurinormit? Ehkä. Vai jätänkö kaikki sosiaaliset normit huomiotta ja keskityn raamatulliseen näkökulmaan roolistani naisena? Ehkä. Vai pystynkö yhdistämään molemmat, sosiaaliset normit ja pyhät kirjoitukset?
Kulttuurimme tasa-arvonäkökulmaa tarkasteltaessa olen sitä mieltä, että on oltava raja. Se voi riistäytyä käsistä, mutta siitä voi tulla myös arvokasta kristittynä tässä nykyajassa. Itse asiassa Jumala sanoo, että olemme kaikki tasa-arvoisia, mutta eri rooleissa (1. Moos. 1:27; Gal. 3:28; 1. Kor. 11:3). Olen hankkimassa sosiaalityön tutkintoa, ja haluaisin työskennellä jopa avioliitossani. Pystyn tekemään töitä ja luultavasti tienaan samaa tai vastaavaa kuin monet miehet tällä uralla. Syynä on se, että tasa-arvopalkkaukseen suhtaudutaan entistä vakavammin. Mikä olisi kuitenkin kristittynä oikea tapa olla työssäkäyvä vaimo? No tässä kohtaa kulttuurirelativismi astuu kuvaan. On monia kristittyjä ja ei-kristittyjä naisia, jotka lopettavat työnteon, kun he saavat lapsia, koska he uskovat, että se on heidän roolinsa vaimona. On kuitenkin muitakin kristittyjä tai ei-kristittyjä naisia, jotka eivät usko, että heidän on oltava kotona olevia äitejä. Vaikka minäkin haluaisin olla kotiäiti, kun minulla on lapsia, minulla ei ole oikeutta ajatella, että naiset, jotka eivät ole kotiäitejä, ovat kamalia. Heidän uskomuksensa ja arvonsa ovat erilaisia kuin minun. Kristittyjen, jotka uskovat toisin ja joilla on kielteinen näkemys, on ymmärrettävä, että kulttuurimme on muuttumassa. Sen sijaan, että tuomitsette, auttakaa mieluummin perheitä ymmärtämään, mitä Raamattu opettaa avioliitosta, ja auttakaa näitä perheitä.
Jumalan näkemys avioliitosta on kaunis, ja kristittyjen on ylläpidettävä tuota arvoa samalla, kun he sopeutuvat nykypäivän sosiaalisiin normeihin. Raamattu kehottaa olemaan varovainen ja olemaan osallistumatta maallisiin asioihin (Room. 12:2). Tämä voi tarkoittaa arvoja ja sosiaalisia normeja. Kun naiset taistelevat tasa-arvon puolesta ja kun näkemys rooleista avioliitossa muuttuu, älkäämme unohtako, että olemme kaikki syntisiä, jotka etsivät suurta T:tä eli totuutta. Nämä totuudet riippuvat kunkin kulttuurista, uskomuksista ja kasvatuksesta. Raamattuun uskoville kristityille Raamattu osoittaa meille totuuden avioliitosta ja perheestä. Kun kulttuuri muuttuu, kristittyjen on oltava varovaisia, etteivät heidän uskomuksensa muutu negatiivisten muutosten myötä, vaan positiivisten.
En koskaan unohda tarinaa, joka löytyy 1. Mooseksen kirjan luvusta 2. Jumala pani ensimmäisen ihmisen, Aatamin, syvään uneen. Aatamin nukkuessa Jumala otti Aatamin kylkiluun ja teki jonkun, joka seuraisi häntä elämässä. Aatami nimesi hänet naiseksi, koska hän tuli miehestä. Miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia Herran silmissä, mutta älkäämme menkö sekaisin siitä, että meillä kaikilla on erilaiset roolit avioliitossa. Naiset ovat erilaisia monissa asioissa, kuten lasten synnyttämisessä, ja miehet ovat erilaisia siinä, että heillä on johtajan rooli. Molemmat kuitenkin täydentävät toisiaan ja tarvitsevat toisiaan täyttääkseen sen, mitä Jumala on tarkoittanut avioliitolle.
Vaikka roolit avioliitossa ovat muuttuneet, Raamattu ei muutu. Tämä tarkoittaa, että Raamatulla on viimeinen sana siinä, miltä avioliiton tulisi näyttää.