Takaiskusta huolimatta naiset kokoontuivat kaduille noin kello 17.00 (valittu niin, että työssäkäyvät naiset voisivat osallistua) ja aloittivat mielenosoituksen. New Yorkin tempauksessa laulettiin ja kuuluisat henkilöt (muun muassa Friedan) pitivät puheita sekä levitettiin kylttejä ja julisteita. Arvioiden mukaan Fifth Avenuelle kokoontui kymmenestä kahteenkymmeneen tuhatta ihmistä, enimmäkseen naisia. Poliisi yritti pitää väkijoukon rajoitettuna yhdelle ajokaistalle, mutta pelkkää ihmismäärää oli mahdoton hallita, ja väkijoukko levittäytyi kadun poikki jalkakäytävältä toiselle.
Tuhansia poliittisesti ja satiirisesti latautuneita kylttejä siroili väkijoukon keskellä. ”Älä silitä, kun lakko on kuuma” asetti mielenosoituksen kuuluisaksi iskulauseeksi. Muita olivat mm: ”Hardhats for Soft Broads”, ”I Am Not a Barbie Doll” (En ole Barbie-nukke), ”Storks Fly – Why Can’t Mothers” (Haikarat lentävät – mikseivät äidit voi), ”We are the 51% minority” (Me olemme 51 prosentin vähemmistö) ja sardoninen ”We have the right to vote for the man of our choice” (Meillä on oikeus äänestää haluamaamme miestä). Puheita pidettiin yleisön sytyttämiseksi ja sivullisten informoimiseksi. Friedan puhui naisten voimasta ja kyvystä nousta sorron yläpuolelle. Lakon tavoitteina oli tehdä tunnetuksi feminististä liikettä ja aatteita sekä paljastaa naisten kokema epäoikeudenmukaisuus.
New Yorkin tempauksen yhteydessä yksilöt ja ryhmät eri puolilla maata järjestivät mielenosoituksia, marsseja ja muita erilaisia kapinan muotoja liikkeen kunniaksi. Yksi esimerkki tapahtui Bostonissa, jossa noin 5 000 naista kokoontui Boston Commoniin ja 1 000 naista jatkoi marssia Bostonin keskustaan. Keskipäivän mielenosoitus keräsi myös noin 2 000 ihmistä San Franciscon Union Squarella. Noin 125 naista marssi Syracusessa, New Yorkissa, kaupungintalolle, ja Manhassetissa, Los Angelesissa, naiset keräsivät allekirjoituksia vetoomukseen, jossa kehotettiin senaattia hyväksymään tasa-arvoisia oikeuksia koskeva muutosehdotus.
Detroitissa naiset järjestivät istumakatselmuksen miesten wc-tiloissa vastalauseena eriarvoisille mahdollisuuksille, joita nais- ja miespuolisilla työntekijöillä oli. Pittsburghissa neljä naista heitti kananmunilla radiojuontajaa, joka kehotti heitä osoittamaan vapautuneisuuttaan. Tuhat naista Washington D.C:ssä marssi Connecticut Avenueta pitkin banderollin takana, jossa luki ”We Demand Equality” (Me vaadimme tasa-arvoa); samassa kaupungissa valtion työntekijät järjestivät rauhanomaisen mielenosoituksen ja järjestivät ”opetustilaisuuden”, jossa ihmisille kerrottiin naisiin kohdistuneesta epäoikeudenmukaisuudesta ja muistutettiin siitä, että valtion työntekijöiden lakkoilu oli vastoin lakia. Los Angelesissa järjestetyt ”hiljaiset valvojaiset” keräsivät vain 500 hengen väkijoukon. Minneapolisissa naiset kokoontuivat ja järjestivät sissiteatteria, jossa esiintyivät kansallisen aborttikeskustelun avainhenkilöt ja naisten stereotyyppiset roolit amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Naiset esitettiin äiteinä ja vaimoina, jotka tiskaavat, kasvattavat lapsia ja ihastelevat miehiään vastenmielisesti korkokengät ja esiliinat yllään. Noin 100 lakkoon osallistunutta naista marssi myös Saint Louisissa sijaitsevalle Kiener 5 Memorial Plazalle.
Vaikka se sai vähemmän huomiota tiedotusvälineissä kuin julkiset mielenosoitukset, toinen mielenosoituksen osa oli yksipäiväinen lakko töistä. Betty Friedan oli pyytänyt, että ”naiset, jotka tekevät toimistoissa alhaista työtä sihteereinä, laittavat kannet kirjoituskoneisiinsa, tarjoilijat lopettavat tarjoilun, siivoojat lopettavat siivoamisen ja kaikki, jotka tekevät työtä, josta miehelle maksettaisiin enemmän, lopettavat sen.” Työstä lakkoilulla haluttiin tuoda esiin epätasa-arvoinen palkkaus sekä naisten rajalliset työmahdollisuudet. Sen lisäksi, että naiset kieltäytyivät palkkatyöstä tänä päivänä, heitä pyydettiin eri puolilla maata myös pidättäytymään kaikista kotitöistä. Kieltäytymällä laittamasta ruokaa tai siivoamasta he yrittivät korostaa kotitaloustyön epätasa-arvoista jakautumista sukupuolten kesken. Palkattomasta työstä lakkoilun luonteen vuoksi on kuitenkin epäselvää, kuinka moni nainen osallistui.
Alkuesteistä ja takaiskuista huolimatta Friedan julisti tapahtuman onnistuneeksi. Protestit ja mielenosoitukset ympäri maata mukaan lukien hän julisti: ”Se ylitti villeimmätkin unelmani. Se on nyt poliittinen liike, ja viesti on selvä.”