Ed Kemper riisti ensimmäisen henkensä 10-vuotiaana. Kuten Biography kuvailee, lapsi hautasi perheen kissan elävältä. 13-vuotiaana hän teurasti veitsellä toisen perheen kissan. Lapsi tarvitsi selvästi apua, mutta hänen vanhempansa olivat surullisen valmistautumattomia tarjoamaan sitä. Psychology Todayn mukaan teini muutti hetkeksi isänsä luokse, mutta kohtasi lopulta torjuntaa. Seuraavaksi hän asui isovanhempiensa luona. Kemper inhosi isoäitiään, jota hän myöhemmin syytti hyväksikäytöstä. Niinpä hän 15-vuotiaana ampui hänet kuolettavasti ”nähdäkseen, miltä se tuntuu”. Sen jälkeen hän murhasi isoisänsä säästääkseen tämän kauhulta saada tietää vaimonsa kuolemasta.
Kemperillä diagnosoitiin vainoharhainen skitsofrenia, ja hän vietti loppuelämänsä mielenterveysongelmaisille rikollisille tarkoitetussa vankilassa. Hänet vapautettiin 21-vuotiaana ja vastoin asiantuntijan suositusta hän jatkoi elämäänsä väkivaltaisen äitinsä kanssa. Seuraavien kolmen vuoden aikana hän lopetti raa’asti kuuden naisopiskelijan, äitinsä ja tämän parhaan ystävän hengen. Aivan kuten hän oli tehnyt siskojensa nukkejen kanssa, Kemper mestasi uhrinsa.
Nainen, joka antoi hänelle elämän ja – Kemperin mielestä – pilasi tuon elämän, olisi hänen viimeinen uhrinsa. Kemper muisteli: ”Sanoin: ’Sitä ei tapahdu enää muille tytöille. Sen on pysyttävä minun ja äitini välisenä.” Hän hakkasi tytön kuoliaaksi kynsivasaralla ja ”nöyryytti” tämän elotonta ruumista, kuten hän asian ilmaisi. Tultuaan toimeen naisen jäännösten kanssa hän hälytti lainvalvontaviranomaiset tekemisistään.
Ed Kemper on siis yhä elossa, mutta miten sairasta ja kieroutunutta elämä onkaan ollut.
Kyllä.