Roomalaiskirje, 1. Korinttilaiskirje, 2. Korinttilaiskirje, Galatalaiskirje, Efesolaiskirje, Filippiläiskirje, Kolossalaiskirje, 1. Tessalonikalaiskirje, 2. Tessalonikalaiskirje
Miten tällainen kirjallisuus sopii Raamattuun kokonaisuutena?
Heti ennen Jeesuksen taivaaseenastumista hän käski opetuslapsiaan olemaan todistajina kaikkialla maailmassa (Ap. t. 1:8, kaiku Matteuksen evankeliumin 28:18-20 mukaan), ja opetuslapset toteuttivat tämän perustamalla seurakuntia kaupunkeihin laajemmalla Välimeren alueella ja muualla tunnetussa maailmassa (Ap. t. 1-28). Apostoli ja seurakuntaperustaja Paavali kirjoitti sitten seurakunnille kirjeitä, joissa hän ruokki, rohkaisi, opasti ja korjasi niiden teologisia ja elämäntapaan liittyviä virheitä. Nämä kirjeet auttavat seurakuntia paitsi ymmärtämään ”koko Jumalan neuvon” (Ap. t. 20:27) myös soveltamaan vankkaa teologiaa käytännöllisin tavoin elämäänsä.
Miten luemme Paavalin kirjeitä seurakunnille normaalisti?
Paavali kirjoitti nämä kirjeet, joita usein kutsutaan ”epistoloiksi”, todellisille ensimmäisellä vuosisadalla syntyneille seurakunnille tai seurakuntien ryhmille. Paavalin kirjeet noudattavat loogista etenemistä huolellisesti laadittuine perusteluineen, ja niissä on tyypillisesti kolme yhteistä osaa: 1) tervehdys, 2) runko ja 3) päätös. Kirjeet eivät ole pelkkiä abstrakteja esseitä uskonnollisesta filosofiasta. Pikemminkin kirjeissä käsiteltiin erityisiä olosuhteita, joita seurakunnat kohtasivat, kuten moraalitonta elämää Korintissa, hajaannusta Filippiassa tai väärien opettajien soluttautumista Galatian tai Kolossan kaltaisiin seurakuntiin. Paavalin vastaamien erityistilanteiden ymmärtäminen ja kirjeiden lukeminen kokonaisuuksina (yksittäisten lausumien sijaan) auttaa lukijoita jäljittämään Paavalin ajatusten kulkua, mikä antaa mahdollisuuden parempaan tulkintaan ja soveltamiseen.
Miten tämä Raamatun osa viittaa Jeesukseen?
Paavali on täysin selvä siitä, että Jeesus on seurakunnan, joka on hänen ruumiinsa, pää (Kol. 1:18), ja näin ollen kristillinen elämä lähtee liikkeelle ja sen keskipisteenä on se, kuka Jeesus on ollut, mitä hän on tehnyt, mitä hän on opettanut. Elämä Kristuksen ruumiissa löytää kristityt ristiinnaulitsemasta synnin ja elämästä Jumalalle (Room. 6:6-10), ymmärtämästä hänen armonsa suuruutta ja seurauksia sekä rakentumasta kypsään uskoon ja tietoon, jonka tarkoituksena on tuntea Jeesus ja tehdä hänet tunnetuksi (Ef. 4:11-13).
Miten Paavalin kirjeet seurakunnille sopivat elämäämme tänä päivänä?
Jos olet asettanut luottamuksesi ja uskollisuutesi Jeesukseen Kristukseen – häneen, joka eli sen elämän, jossa me jatkuvasti epäonnistumme, ja kuoli sen kuoleman, jonka me ansaitsemme – niin kiinnitä huomiota tähän. Nämä kirjeet kutsuvat meitä jokaista, ne kutsuvat kirkkoa, olemaan yhtenäinen Kristuksessa. Kun ajattelet seksiä, Paavalin kirjeet kutsuvat sinua. Kun ajattelet jumalanpalvelusta, Paavalin kirjeet kutsuvat sinua. Kun ajattelet kuolemaa, Paavalin kirjeet kutsuvat sinua. Kun ajattelet perhettä, Paavalin kirjeet kutsuvat sinua.
Voidaan sanoa, että Paavalin kirjeet näille uusille ”Jeesus-yhteisöille”, vaikka ne on kirjoitettu ensimmäisen vuosisadan seurakunnille, ovat meitä varten. Tarkastellaan siis ensimmäisen vuosisadan muinaisen Lähi-idän kontekstia. Miettikää, että näiden seurakuntien naiset ja miehet ovat kirkko, aivan yhtä paljon kuin me – jos pidämme itseämme Jeesuksen seuraajina – olemme kirkko.