Yhteenveto
Pelote on vanha käytäntö, joka on helposti määriteltävissä ja kuvattavissa, jota käytetään laajalti, mutta jonka tehokkuus on epätasainen ja luotettavuus kyseenalainen. Toisen maailmansodan ja ydinaseiden tulon jälkeen pelotteesta tuli keskeinen keino ylläpitää kansainvälistä ja sisäistä turvallisuutta ja vakautta valtioiden välillä ja niiden sisällä vakavien konfliktien aikakaudella. Pelotetta on käytetty erityisesti ydinaseiden mutta myös muiden kuin ydinaseiden aiheuttamien väkivaltaisten konfliktien yhteydessä estämään (tai ainakin rajoittamaan) valtioiden, yhteiskuntien ja viime kädessä ihmiskunnan tuhoa. Suurin menestys on ollut se, että yhtään ydinasetta ei ole käytetty tuhoaviin tarkoituksiin sitten toisen maailmansodan päättymisen vuonna 1945. Pelotetta on käytetty laajalti myös ydinaseiden alapuolella, mutta hyvin epätasaisin tuloksin.
Pelotetta on tutkittu ja testattu intensiivisesti sen käytön osalta kansainvälisissä suhteissa käytettävän strategian kannalta, kansainvälisten suhteiden vakauden ylläpitämisessä, väkivallan ja sodankäynnin harjoittamisessa sekä kansainvälisissä että kotimaisissa yhteyksissä ja poliittisissa asioissa. Koska pelotetta on uhkausten käyttö vakavan vahingon aiheuttamisen estämiseksi tai vähentämiseksi, vahingon aiheuttamisvalmiuksia ylläpidetään helposti ja niitä sovelletaan säännöllisesti, joten käytettävissä olevat pelotevalmiudet antavat aihetta jatkuvaan huoleen ja säännölliseen haluun ainakin luopua ydinaseista ja -uhista. Lyhyen ajanjakson ajan kylmän sodan päättyessä pyrittiin vakavasti vähentämään kansainvälisessä politiikassa riippuvuutta pelotteesta, erityisesti ydinpelotteesta, mutta se korvattiin pian vakavalla liikkeellä päinvastaiseen suuntaan. Ponnistelut pelotteen tarpeen ja käytön vähentämiseksi jatkuvat kuitenkin edelleen.
Pelotteen teorioita on pyritty kehittämään laajasti, erityisesti empiirisen teorian luomiseksi, jotta pelotetta voitaisiin ymmärtää ja soveltaa paremmin, mutta laajasti hyväksyttyihin tuloksiin ei ole päästy. Tämä on seurausta aiheen huomattavasta monimutkaisuudesta, siihen liittyvästä toiminnasta ja käytännön toimijoiden käyttäytymisestä.
Pelotuskäytäntö on nyt laajempi ja syvällisempi kuin aikaisemmin. Siihen kohdistuu suurempia paineita teknologisen, poliittisen ja kulttuurisen kehityksen vuoksi, ja se toimii paljon monimutkaisemmassa kokonaisympäristössä, johon sisältyy avaruus, kyberavaruus ja valtameriympäristö. Näin ollen tavoite pelotetta koskevan tehokkaan empiirisen teorian kehittämisestä on eri tasoilla vielä puutteellisesti saavutettu. Sama pätee myös pelotteen hallitsemiseen käytännössä. Pelote on kuitenkin edelleen tärkeä ja kiehtova.