Personifikaatio on välttämätön kielikuva, ja tätä kirjallisuuden välinettä käyttämällä ideat, eläimet ja esineet saavat inhimillisiä ominaisuuksia. Lyhyesti sanottuna esineitä sekä ideoita ja muita asioita personifioidaan, ja siten lukijat saavat helposti yhteyden kuvattuihin asioihin. Persoonallisuuden käytöllä kirjallisuudessa on suuri vaikutus, sillä se esittää ei-inhimillisen olennon elävämmin ja eloisammin yhdessä inhimillisten ominaisuuksien kanssa. Tämän keinon käytön päätavoitteena on herättää lukijoiden huomio sekä heidän emotionaalinen tukensa ja tehdä koko kirjoituksesta näkyvä ja merkittävä. Lyhyesti sanottuna se lisää lukijan tunteita ja herkkyyttä.
Joitakin yleisiä esimerkkejä personifikaatiosta:
Aika ja vuorovesi ei odota ketään.
Viileä tuulenvire kuiskasi korvaani.
Tulipalo nielaisi koko rakennuksen.
Koira tanssi täydellä innolla.
Tässä esineitä, kuten aikaa, vuorovettä ja tuulta, ilmaistaan sellaisella tavalla, että ne voivat helposti samaistua lukijan tunteisiin.
Vaikka personifikaatio merkitään koristeellisena keinona, mutta se lisää kirjoitukseen syvempää merkitystä. Se sisältää elävyyttä sekä hohtoa, joka voi houkutella lukijoita ja antaa heidän myös muistaa tekstin pitkään. Kirjailijat ja runoilijat lisäävät mieluiten tämän kirjallisen keinon teoksiinsa kuvaamaan elotonta asiaa elävänä olentona ja selventämään sen toimintaa ja luonnetta. Lukijat voivat helposti ymmärtää inhimillisen luonteenpiirteen, ja siksi elottomat oliot kuvataan ihmiseksi, ja tätä tekniikkaa kutsutaan personifikaatioksi.
Mutta personifikaation käyttö englanninkielisessä kirjallisuudessa on havaittavissa.
”Paul Revere’s Ride” on Henry Wadsworth Longfellow’n kirjoittama hieno runo, jossa personifikaation käyttö on huomionarvoista.
”And the meeting-house windows, blank and bare,
Gaze at him with a spectral glare
As like if they already stand aghast
At the bloody work they would look upon.”
Here, the windows are personified and make the whole writing more real.
Toinen Emily Dickinsonin kirjoittama runo nimeltä ”There’s a certain slant of light” sisältää merkittäviä esimerkkejä henkilöitymisestä.
”Kun se tulee, maisema kuuntelee,
varjot pidättelevät hengitystään,
Tässä maisema ja varjot saavat inhimillisiä ominaisuuksia ja tekevät näistä riveistä silmiinpistäviä.
Shakespearen kirjoittama runo ”Romeo ja Julia” sisältää esimerkkejä henkilöitymisestä.
”When well-appareled April on the heel
Of limping winter treads.”
Tässä huhtikuu ja talvikausi saavat inhimillisiä ominaisuuksia.
Toisaalta Katherine Mansfieldin kirjoittamassa novellissa ’How Pearl Button Was Kidnapped’ tuuli on personifioitu ja se saa inhimillisiä ominaisuuksia pienistä lapsista.
Täällä tuuli on personoitu ja se saa inhimillisiä ominaisuuksia pienistä lapsista.