Philadelphian ensimmäinen Gay Pride -paraati järjestettiin vuonna 1972 ja se kulki Rittenhouse Squarelta Independence Parkiin. Kolme vuotta Stonewallin jälkeen Philadelphialla oli oma pride-päiväjuhlansa, ja tapahtuma jatkui samassa muodossa vuoteen 1976 asti. PGN on raportoinut Philadelphian erilaisista pride-kulkueista ja kokoontumisista siitä lähtien, kun se perustettiin samana vuonna. Tässä on vuosikohtainen katsaus kaupunkimme pride-juhlien alkuihin, kuten lehdessä on raportoitu.
1976: Mummers-yhtye johti paraatia, joka alkoi ja päättyi Rittenhouse Squarelta. Paraatin jälkeen yleisö jäi kuuntelemaan puheita Leonard Matlovichilta, pastori Freda Smithiltä, PGN:n kustantajan Mark Segalin äidiltä Shirley Segalilta ja PGN:n työntekijän Bill Haughtin äidiltä. Rouva Haught sanoi: ”On aika, että homojen vanhemmat tulevat ulos kaapista ja tukevat lapsiaan.” Mark Segal luki kuvernööri Milton Shappin julistuksen, jossa julistettiin Pennsylvanian Gay Pride -kuukausi. Se oli maan ensimmäinen osavaltion laajuinen julistus Gay Pride -kuukaudeksi. Päivä päättyi Phillyn Metropolitan Community Churchin järjestämään pride-tanssiin.
1977: Virallista paraatia ei järjestetty, mutta heinäkuussa 400 ihmistä marssi Broad ja Spring Garden Streets -katujen kulmilta JFK Plazalle. Mielenosoitusta sponsoroi Philadelphians for Gay Rights -järjestö. Erityisesti pioneeri Frank Kameny pidätettiin mielenosoituksen aikana, kun hän yritti ojentaa fundamentalistipapille esitteen ”Mitä Jeesus sanoi homoseksuaalisuudesta?”. Kameny, joka tunsi poliisin siviiliasioiden yksikön jäseniä, vapautettiin kaikessa rauhassa ilman pidätystä. Kamenyn pidätys oli ensimmäinen pidätys LGBT-kansalaisoikeusliikkeen historiassa Philadelphiassa.
1978: 300 ihmistä osallistui ”gay pride -piknikille” Belmont Plateaussa. Paikalla oli muun muassa Walt Whitmanin demokraattinen kerho ja uskontojen välinen koalitio. Osallistujat katsoivat Gale Russon pantomiimia, söivät terveysruokaa ja seurustelivat. Saksalainen tv-tuottaja nauhoitti tapahtuman dokumenttia varten.
1979: Stonewallin mellakoiden 10. vuosipäivänä Phillyssä järjestettiin JFK Plazalla ”Stonewallista San Franciscoon” -teemainen pride-juhla, johon kuului kynttilävalvojaiset Harvey Milkin ja PGN:n henkilökunnan kirjoittajan Jan Sergenkon puolesta, joka oli tehnyt itsemurhan joukkoraiskauksen uhriksi joutumisen jälkeen. 500 hengen tapahtumassa oli ilmainen lastenhoito sekä viittomakielentulkit. Puhujina olivat muun muassa aktivistit Karla Jay ja Allen Young, ja katolinen LGBT-ryhmä Dignity johti yleisöä rukoukseen. Ihmisiä rohkaistiin tuomaan omia virvokkeita. Kuvernööri Dick Thornburgh allekirjoitti osavaltion julistuksen Pride-viikosta, mutta pormestari Frank Rizzo kieltäytyi antamasta kaupungin julistusta. Rizzon tiedottajan mukaan tapahtuma ei ”mainostanut kaupunkia tai sen asukkaita.”
1980: Philadelphiassa ei järjestetty paraatia tai juhlia. PGN:n henkilökunnan lyhyen artikkelin mukaan ”yksikään Philadelphian monista homoryhmistä ei päässyt keskenään yhteisymmärrykseen: kukaan ”johtajistamme” ei halua johtaa… joten tänä vuonna Philadelphian Gay Pride -päivä järjestetään Atlantic Cityssä.” Atlantic City juhlisti ylpeyttä korttelibileiden muodossa Snake Alleyllä.
1981: Toukokuussa PGN julkaisi kutsun Philadelphia Gay Pride ’81 -tapahtuman järjestäjille, mutta merkittävää vastausta ei tullut. Mitään virallista juhlaa ei Philadelphiassa järjestetty. PGN raportoi useista ryhmistä, jotka vuokrasivat busseja Philadelphiasta New Yorkin Prideen. Busseja sponsoroivat usein paikalliset baarit ja klubit.
1982: Lesbian/Gay Pride -messut järjestettiin 10. heinäkuuta Tanney Parkissa (24th and Spruce Streets). Gay and Lesbian Pride -komitean järjestämään tapahtumaan osallistui vain vähän väkeä, ja monet osastopaikan ostaneet ryhmät eivät tulleet paikalle.
1983: Kolmen edellisen vuoden tapaan virallista ylpeysparaatia ei järjestetty. PGN:n vuoden 1983 Pride-numeron useissa artikkeleissa kommentoitiin, kuinka muun muassa New Yorkin läheisyys oli vaimentanut halun Philadelphian paraatiin. Pride-kuukauden aikana järjestettiin muitakin tapahtumia Philadelphiassa, muun muassa 10-vuotisjuhlat monille paikallisille LGBT-järjestöille, jotka perustettiin Philadelphian ensimmäisen priden jälkeen vuonna 1972.
1984: Ei paraatia tai rallia, mutta tapahtumiin kuului PGN:n työntekijän Tommi Avicolli Meccan pitämä diaesitys homohistoriasta, lesbo- ja homoelokuvien festivaali, kamarimusiikkikonsertto, jossa esiintyi homo- ja lesbosäveltäjiä, sekä homo- ja lesbotaidenäyttely. Kaupunginvaltuusto hylkäsi lakiehdotuksen Gay Pride -viikon julistamisesta Philadelphiassa, mikä sai lesbojen ja homojen työryhmän vaatimaan ”näkyvää ylpeyden osoitusta”, mikä ehkä antaa mahdollisuuden tulevaan paraatiin. Metropolitan Community Churchin pastori Joseph Gilbert sanoi: ”Kukaan muu ei voi voittaa homoylpeyttä kuin homot itse.”
1985: Lesbian and Gay Task Force järjesti ”toimintakuukauden” Gay and Lesbian Pridea varten. Tapahtumiin kuului edellisvuoden tapaan Artists For Pride ’85 -näyttely (kolme kertaa suurempi kuin vuoden 1984 taidetapahtuma), paikallinen ensi-ilta näytelmästä ”Warren”, joka on yksi ensimmäisistä HIV:tä/aidsia käsittelevistä näytelmistä, sekä yleisöohjelmia kahdeksalla eri tv- ja radioasemalla. Ohjelmien aiheita olivat muun muassa homo- ja lesbonuoret, mielenterveys, kansalaisoikeudet sekä iäkkäät homot ja lesbot.
1986: Tapahtumat olivat pitkälti samankaltaisia kuin aiempina vuosina, mukaan lukien Artists for Pride- ja Poets for Pride -näyttelyt. Kaikkia alueen radio- ja televisioasemia kehotettiin entistä enemmän lähettämään pride-yleisötiedote. Useat asemat lähettivät PSA:n parhaaseen katseluaikaan. ”Bussimatka New Yorkin marssille” esiteltiin yhtenä tapahtumana. Pormestari Wilson Goode antoi Philadelphian Pride-viikolle julistuksen, jossa luki osittain: ”Huolimatta ja ehkä juuri AIDSin tuhoavasta todellisuudesta ja vaikutuksesta lesbo- ja homoyhteisöön on tärkeää tarttua näihin tilaisuuksiin ja juhlia vahvuuksia, saavutuksia ja panosta.”
1987: Channel 12 WHYY ilmoitti ohjelmasarjasta Pride-kuukauden kunniaksi, mukaan lukien fiktiivinen draama Gertrude Steinista, dokumentti homovanhemmuudesta sekä dokumentit Rita Mae Brownista ja Harvey Milkin elämästä ja ajasta. Tämän uskotaan olleen ensimmäinen kerta, kun mikään paikallinen televisiokanava lähetti tiedotteen, jossa ilmoitettiin Pride-kuukauden muistamisesta. Kaupungissa ei edelleenkään järjestetty pride-paraatia tai -rallia, mutta se jatkoi monia aiempien vuosien tapahtumia.
1988: Vuosittainen Pride Arts Festival kasvoi 22-päiväiseksi, ja siellä järjestettiin kunnianosoitus afroamerikkalaiselle homokirjailijalle James Baldwinille, joka oli kuollut aiemmin samana vuonna. Pormestari Goode antoi jälleen gay pride -julistuksen. Angel Ortiz oli ainoa kaupunginvaltuutettu, joka puolusti julistusta valtuuston säännöllisessä viikkokokouksessa. Francis Rafferty, joka aiemmin vastusti kiivaasti julistusta, vastusti sitä jälleen ja syytti homoja aidsin leviämisestä. Kuten aiempinakin vuosina, PGN raportoi monista yhdysvaltalaisista kaupungeista, jotka järjestivät ylpeysmarsseja ja kokoontumisia. Philadelphia ei ollut niiden joukossa.
1989: Kaksikymmentä vuotta Stonewallin jälkeen ja kymmenen vuotta viimeisen virallisen paraatin jälkeen Philadelphiassa järjestettiin jälleen kerran gay pride -paraati ja -ralli. Keskipäivällä 18. kesäkuuta 1 000 ihmistä marssi 10th ja Spruce -kadulta JFK Plazalle. Paraatin järjesti Robert Rowland ja kokoontumisen Lesbian and Gay Task Force. Bill Wood nimettiin paraatin suurmarsalkaksi. Philadelphia Freedom Bandin johdolla marssijat pitelivät kylttejä, joissa luki muun muassa ”I’m Proud of these Wings, Thatcher”, jolla viitattiin paraatia vastustaneeseen kaupunginvaltuutettuun Thatcher Longstrethiin. Useat ihmiset pitivät vaaleanpunaisia kolmioita holokaustin homojen uhrien muistoksi. Sitä seuranneessa mielenosoituksessa puhuivat muun muassa mustien lesbojen ja homojen kansallisen koalition (National Coalition of Black Lesbians and Gays) tiedotuslehden BlackOutin päätoimittaja Angela Bowen ja kaupunginvaltuutettu Angel Ortiz, joka esitti homoylpeyspäätöslauselman valtuustossa ja näki sen ensimmäisen kerran hyväksytyksi. Myöhemmin samana vuonna perustettiin organisaatio, josta tuli Philly Pride Presents, ja siitä lähtien meillä on ollut vuosittainen paraati ja juhla.