Plastisuus, tiettyjen kiinteiden aineiden kyky virrata tai muuttaa pysyvästi muotoaan, kun niihin kohdistuu jännityksiä, jotka ovat väliaikaista muodonmuutosta aiheuttavien jännitysten eli kimmoisan käyttäytymisen ja materiaalin murtumista aiheuttavien jännitysten eli murtumisen (ks. myötöraja) väliltä. Plastisuus mahdollistaa sen, että ulkoisten voimien vaikutuksesta kiinteä aine voi muuttua pysyvästi ilman murtumista. Kimmoisuus sen sijaan mahdollistaa kiinteän kappaleen palautumisen alkuperäiseen muotoonsa kuorman poistamisen jälkeen. Plastista muodonmuutosta esiintyy monissa metallinmuodostusprosesseissa (valssaus, puristus, takominen) ja geologisissa prosesseissa (kallion taittuminen ja kallion virtaus maan sisällä erittäin korkeissa paineissa ja lämpötiloissa).
Muovinen muodonmuutos on sitkeiden ja muokattavien kiinteiden aineiden ominaisuus. Hauraat materiaalit, kuten valurauta, eivät voi plastisesti deformoitua, vaikka joissakin, kuten lasissa, joka ei ole kiteytynyt kiinteä aine, tapahtuu korkeissa lämpötiloissa plastista virtausta.
Plastisuus tieteenalan nimenä viittaa joko matemaattisiin kuvauksiin siitä, mitä plastisessa muodonmuutoksessa tapahtuu jännityksinä, rasituksina ja kuormituksina, tai fysikaalisiin selityksiin plastisesta virtausprosessista atomien, kiteiden, rakeiden ja rakenteellisten epäkohtien (dislokaatioiden) liikkeinä kiteiden sisällä.