Popular on Variety
Robert Rodriguez sanoo tienneensä Harvey Weinsteinin väitetystä Rose McGowaniin kohdistuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja syyttää mogulia ”Grindhouse” -elokuvan julkaisun hautaamisesta ilkeyttään. Rodriguez ja McGowan olivat parisuhteessa vuosina 2006-2009, ja ohjaaja kertoo Varietylle antamassaan lausunnossa, että hän inspiroitui näyttelemään McGowania elokuvassa ”pahana perseenä” keinona kostaa McGowanin väitetylle pahoinpitelijälle.
McGowan on syyttänyt Weinsteiniä hänen raiskauksestaan vuonna 1997, kun tämä oli esiintymässä hänen entisen yhtiönsä Miramaxin julkaisemassa kauhuhitississä Scream. Kymmenet naiset ovat syyttäneet Weinsteinia pahoinpitelystä ja ahdistelusta. Hänen syyttäjiään ovat muun muassa Gwyneth Paltrow, Angelina Jolie, Mira Sorvino ja Cara Delevingne.
Rodriguez työskenteli Miramaxin ja myöhemmin Weinstein Co:n kanssa vuosia, ja hän julkaisi elokuvia ensisijaisesti Dimensionin, Harveyn veljen Bobin johtaman genre-levy-yhtiön kautta. Hänen yhtiöille tekemiinsä elokuviin kuuluvat muun muassa ”From Dusk Til Dawn”, ”Spy Kids” ja ”The Faculty”. Suhde jatkui myös sen jälkeen, kun ”Grindhouse” julkaistiin laimein lipputuloin, ja Dimension levitti Rodriguezin ohjaamia jatko-osia ”Spy Kidsille”, ”Machetelle” ja ”Sin Citylle”.
Tässä on Rodriguezin kertomus siitä, mitä McGowan kertoi hänelle Weinsteinista, ”Grindhousen” tuotannosta ja siitä, mitä viihdeteollisuus toivoo tekevänsä uudistaakseen itseään meneillään olevan ahdistelu- ja hyväksikäyttöskandaalin seurauksena. Tässä on hänen lausuntonsa kokonaisuudessaan. Harvey Weinsteinin tiedottajalla ei ollut välitöntä kommentoitavaa. McGowanin edustaja kieltäytyi kommentoimasta.
Ensimmäisiä uhreja, jotka kertoivat Harvey Weinsteinin tekemästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, Rose McGowan on hyvin rohkea nainen, jota kiitän siitä, että hän on puhunut Weinsteinin vastenmielisestä käytöksestä.
Tänä päivänä yli 50 merkittävää naista on tullut esiin ja kertonut yksityiskohtaisesti kokemastaan kauhusta. Tämä saaga on ollut vedenjakaja maassamme, ja nyt Rosen ja muiden rohkeuden ansiosta lukemattomat naiset, jotka aiemmin eivät voineet nousta seisomaan ja puhua seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan, voivat tehdä niin ilman pelkoa.
En ole aiemmin keskustellut siitä, mitä tiesin vuonna 1997 tapahtuneesta välikohtauksesta, jonka Rose kärsi hotellihuoneessa Sundancen elokuvajuhlilla. En koskaan halunnut tehdä mitään sellaista, mikä vaarantaisi hänen Harvey Weinsteinin kanssa tekemänsä oikeudellisen sovinnon. Nyt kun hän voi kertoa tarinansa, haluan kertoa, mitä tiesin, milloin tiesin ja mitä tein asian suhteen.
Tapasin Rosen Cannesissa 19. toukokuuta 2005 amfAR:n after party -tapahtumassa. ”Sin City” oli juuri esitetty festivaaleilla edellisenä iltana. Rose ja minä juttelimme, ja hän kertoi minulle olevansa film noir -fani ja toivovansa, että hän olisi saanut roolin ”Sin Cityssä”. Kysyin häneltä: ”Miksi et käynyt koe-esiintymisessä? Olisit ollut loistava.” Hän sanoi, ettei voinut, koska hänet oli suljettu mustalle listalle Weinsteinin elokuvista. Kun kysyin, mitä hän sillä tarkoitti ja miten hän olisi voinut joutua mustalle listalle, hän kertoi minulle kauhistuttavan tarinan siitä, mitä Harvey teki hänelle seitsemän vuotta aiemmin.
Ensireaktioni oli järkyttynyt. Muistan selvästi, mitä sanoin seuraavaksi: ”Voi luoja, miksi et sanonut mitään? Ihmiset olisivat puolustaneet sinua! Ja missä sulhasesi oli kaiken tämän aikana? Olisin ainakin hakannut Harveyn paskaksi, jos olisin kuullut tuon.” Rose sanoi, etteivät he tienneet, mitä tehdä. Hän tunnusti, että eräs naispuolinen asianajaja oli sanonut hänelle, että koska hän oli tehnyt alastomuutta elokuvissa, yksikään valamiehistö ei uskoisi häntä, ja että juttu muuttuisi hän sanoi/he sanoi -juttuun.
Rose kertoi minulle, että kaikki, mitä hän pystyi tuolloin tekemään, oli se, että hän sai Harvey Weinsteinin lahjoittamaan rahaa pahoinpideltyjen naisten turvakodille, ja että vastapalvelukseksi hänen oli allekirjoitettava salassapitosopimus (NDA, non-disclosure agreement), joka kielsi häntä puhumasta hirvittävään rikkomukseen liittyvistä asioista ilman, että häntä haastettaisiin oikeuteen, ja että hänen ei pitäisi edes kertoa siitä minulle. Loukkaantumisen lisäksi hän kertoi minulle, että hänet oli asetettu mustalle listalle siitä, että hän ei saisi edes koe-esiintyä mihinkään Weinsteinin elokuvaan.
Järkyttyneenä kuulemastani kerroin Roselle, että häntä ei ollut asetettu mustalle listalle MINUN elokuvistani ja että Harvey ei voinut määrätä minulle, ketä valitaan. Syy oli se, että Harvey ei työskennellyt minun elokuvissani, minä tein elokuvia kaikki ne vuodet Dimensionille ja Bob Weinsteinille. Niinpä selitin, että jos valaisin hänet seuraavaan elokuvaani, Harvey ei voisi yhtäkkiä kieltäytyä, koska ensimmäinen kysymykseni olisi: ”Niinkö? Miksen voi ottaa häntä?” Ja olin varma, ettei hän haluaisi kertoa minulle, miksi.
Paljastin sitten Roselle juuri silloin, että olin aloittamassa Quentin Tarantinon kanssa elokuvan kirjoittamista, joka olisi kaksoistoimintaelokuva 70-luvun eksploitaatioelokuviin, ja että jos hän olisi kiinnostunut, kirjoittaisin hänelle BAD ASS -hahmon ja tekisin hänestä yhden päärooleista. Halusin hänelle pääroolin isossa elokuvassa, jotta hän pääsisi pois mustalta listalta, ja parasta olisi se, että Harveyn uusi Weinstein Company maksaisi koko hiton jutun.
Juuri kun olin lopettanut Rosen kertomisen, näin Harveyn kävelevän juhlissa! Kutsuin Harveyn pöytäämme, ja heti kun hän tuli tarpeeksi lähelle nähdäkseen, että istuin Rosen kanssa, hänen kasvonsa lankesivat ja muuttuivat aavemaisen valkoisiksi. Sanoin: ”Hei Harvey, tässä on Rose McGowan. Minusta hän on uskomaton ja todella lahjakas, ja aion ottaa hänet mukaan seuraavaan elokuvaani.” Sitten Harvey tiputteli päälleen yliampuvimmassa esityksessä, jonka olin koskaan nähnyt, kun hän pursusi: ”Voi, hän on ihana, voi, hän on uskomaton, voi, hän on fantastinen, voi, hän on niin lahjakas… Teidän kahden pitäisi ehdottomasti työskennellä yhdessä.” Ja sitten hän häipyi. Tiesin heti, että jokainen sana, jonka Rose kertoi, oli totta, sen näki hänen kasvoiltaan.
Katsoin Rosea. Hänen suunsa oli auki, ja hänen silmänsä olivat suuret. ”WOW. En ole koskaan ennen nähnyt tuota”, hän sanoi. Sitten kerroin hänelle, että jos hän haluaisi roolin, kirjoittaisin sen hänelle ja Harveyn yhtiön pitäisi rahoittaa se. Rose suostui, ja sopimus oli tehty. Minusta oli niin kiitettävää, että hän jätti tapauksen taakseen ja jatkoi uraansa. Halusin auttaa. Meillä oli suunnitelma, ja mikä tärkeintä, meillä oli missio.
Koska Weinsteinit saivat ensimmäisenä katsoa kaikkia minun tai Quentinin projekteja, tiesin, etteivät he ikinä antaisi tätä projektia toiselle studiolle. Rosen näytteleminen pääroolissa seuraavassa elokuvassani tuntui tuolloin oikealta liikkeeltä – kirjaimellisesti saada hänet maksamaan.
Mutta koska Rose kertoi allekirjoittaneensa salassapitovelvollisuuden, minun oli Rosen pyynnöstä salattava tähän asti kaikilta, erityisesti Harveylta, miksi olimme edes tekemässä sitä elokuvaa yhdessä. Tiesimme, että strategisesti emme voineet hieroa hänen naamalleen, miksi olimme TODELLA tekemässä tätä elokuvaa, koska silloin hän vain hautaisi elokuvan, ei myisi sitä hyvin, ja kaikki häviäisivät. Kauhuksemme Harvey kuitenkin hautasi elokuvamme, ja koska emme halunneet ottaa riskiä siitä, että meidät haastetaan oikeuteen, emme koskaan puhuneet asiasta julkisesti. Olisi ollut paljon helpompaa meille molemmille, jos olisimme vain voineet paljastaa, miksi olimme tekemässä sitä.
Jopa 12 vuoden jälkeen en koskaan unohda sitä, että istuin Rosen kanssa niissä juhlissa ja sain välittömästi inspiraation luoda paha naispuolinen toimintasankaritar, joka menettää jalkansa ja muuttuu supersankariksi, joka oikoo vääryyksiä, taistelee vastoinkäymisiä vastaan, niittää raiskaajia ja selviytyy maailmanlopusta johdattaakseen kadonneet ja uupuneet toivon maahan; kaikki tämä särisevällä, retrohenkisellä, retromaisella B-leffojen estetiikalla. Myönnän, että tuolloin tuntui todella hyvältä tajuta, että voisimme käyttää taidemuotoa auttaaksemme Rosea korjaamaan vakavan vääryyden, joka koski sekä sitä, miten Harvey uhrasi häntä vuosia aiemmin, että sitä, mitä Harvey teki upealle näyttelijättärelle laittamalla hänet mustalle listalle ja estämällä häntä työskentelemästä elokuvantekijöiden kanssa, jotka olisivat halunneet työskennellä hänen kanssaan. Siihen aikaan se oli ainoa asia, jonka pystyimme tekemään.
Minun on sanottava hyvin vähättelevästi, että oli pitkä ja vaikea tie saada tuo elokuva tehtyä. Ja vaikka ”Grindhouse” sai loistavia arvosteluja, Rose sai loistavia ilmoituksia ja elokuva on fanien suosikki vielä tänäkin päivänä… oli sydäntäsärkevää nähdä Harveyn yksinkertaisesti hautaavan elokuvan sen julkaisun ajaksi.
Tähän asti en ole voinut sanoa siitä mitään kunnioittaakseni NDA:ta, jonka Rose oli allekirjoittanut Harveyn äärimmäisen painostuksen alla. Minua vaivaa edelleen ja olen pettynyt siihen, että kaikkien niiden hyvien aikomusten, suunnattoman tuskan ja kamppailun jälkeen, joita Rose ja minä ja niin monet lahjakkaat ihmiset kävimme läpi elokuvan tekemiseksi, Harvey Weinstein voitti lopulta hautaamalla elokuvan vain siksi, että Rose oli elokuvan pääosassa.
On ollut todella vaikeaa myöntää ja hyväksyä, että NDA-käsiraudat pakottivat meidät hyppäämään tarpeettomasti läpi renkaiden, jotka nykyään olisivat olleet tarpeettomia, koska Rose pelkäämättömyydellä puhui asiasta, seurauksista huolimatta. Toivon, että uusi lainsäädäntö johtaa siihen, että NDA:t ovat juridisesti mitätöitävissä tilanteissa, joissa on tapahtunut raiskaus ja pahoinpitely ja joissa valta on niin epätasa-arvoisesti jakautunut.
Katsellessani vuosien varrella taaksepäin olen miettinyt, olisinko tehnyt samat valinnat tietäen synkän lopputuloksen. Me kaikki kärsimme elokuvassa kovasti, ja matka maksoi meille kaikille lopulta enemmän kuin osasimme odottaa. Minulle henkilökohtaisesti se maksoi 16 vuotta kestäneen avioliittoni, perheeni, suuren annoksen tervejärkisyyttä, ja vuosien ajan olen kamppaillut sen raitistuttavan ajatuksen kanssa, että ehkä tein vakavan virheen noustessani esiin, vaikka kukaan ei edes pyytänyt sitä minulta. Tiedän, etten koskaan haluaisi lähettää sellaista viestiä, mutta on ollut vaikea perustella jotakin, joka nyt on selvää, että se oli alusta alkaen häviötilanne, ja joka lopulta epäonnistui ja aiheutti vain lisää vahinkoa. Syy, miksi sanon tämän, on se, että minulle on nyt hyvin selvää, että kun joku tekee sen, mitä Harvey Weinstein teki, tuho ulottuu paljon pidemmälle kuin saalistajan ja uhrin välille.
Nämä viime viikot ovat antaneet minulle uutta selkeyttä ja toivoa, kun olen nähnyt vuoroveden vihdoin kääntyvän, nähnyt Harveyn vihdoinkin pakenevan ja nähnyt kaikki rohkeat naiset, jotka ovat tulleet julkisuuteen ja kertoneet omat järkyttävät ja järkyttävät tarinansa hyväksikäytöstä. Koska olen nähnyt selvän puutteen tarinoista, jotka ovat tulleet miehiltä, jotka ovat ehkä yrittäneet toimia oikein, halusin tulla esiin sanoakseni, että huolimatta seurauksista, riippumatta siitä, kuinka pitkälle joudut menemään, riippumatta siitä, mitä sinulla on menetettävänä, meidän on taisteltava hyvää taistelua vastaan. Jokaisen on otettava kantaa ja ryhdyttävä toimiin.
Puhuminen ei läheskään riitä. Edes jonkun kiinniottaminen heti teosta ja ilmiantaminen mahdollisimman pian ei vielä riitä läheskään. Omasta kokemuksestani olen oppinut, että meidän on yhteiskuntana tehtävä helvetin paljon enemmän ennaltaehkäisyä. Kun Harvey Weinsteinin kaltainen henkilö iskee, aallot, aaltovaikutukset ja sivulliset vahingot ovat kauaskantoisia, pysäyttämättömiä ja loputtomia. Kun saalistaja iskee, on yksinkertaisesti liian myöhäistä. Meidän on estettävä näitä tekoja tapahtumasta alun perin valistuksen, ankarampien seuraamusten ja nollatoleranssin avulla. Meidän on varmistettava, että oikeus toteutuu, ja vaadittava kulttuurin muutosta maassamme, jotta tällaista ei enää koskaan tapahdu.