Michael Faraday teki vuonna 1831 lukuisia kokeita yrittäessään todistaa, että sähköä voitaisiin tuottaa magnetismista. Muutamassa viikossa suuri kokeilija oli paitsi osoittanut selvästi tämän ilmiön, joka nyt tunnetaan sähkömagneettisena induktiona, myös kehittänyt hyvän käsityksen siihen liittyvistä prosesseista. Eräässä Faradayn tuona merkittävänä vuonna suorittamassa kokeessa käytettiin kestomagneettia ja galvanometriä, jotka oli kytketty paperisylinterin ympärille kierrettyyn lankakäämiin, jotka olivat samanlaisia kuin tässä opetusohjelmassa esitetyt.
Simuloidaksesi Faradayn kokeen napsauta ja vedä pylväsmagneettia edestakaisin käämin sisällä. Tarkkaile, että kelaan liitetty volttimittari ilmoittaa virran olemassaolon vain silloin, kun magneetti todella on liikkeessä, ja että sen neula taipuu yhteen suuntaan, kun magneettia siirretään kelan sisään, ja vastakkaiseen suuntaan, kun sitä vedetään ulos kelasta. Huomaa myös magneetista lähtevät magneettikenttäviivat, jotka on kuvattu sinisellä, ja miten virran suunta (merkitty mustilla nuolilla) muuttuu sen mukaan, mihin suuntaan magneetti liikkuu. Kuten voit havaita, kun magneetin pohjoispää tulee kelan sisään, syntyy virta, joka kiertää kelan ympäri vastapäivään; kun magneetti sitten vedetään ulos kelasta, suunta muuttuu myötäpäivään.
Huomaa myös, että syntyvä virta on voimakkaampi, kun magneettia liikutetaan nopeasti eikä vähitellen. Säädä kierrosten lukumäärän liukusäädintä ja siirrä magneettia käämin sisään ja ulos käämistä uudelleen määrittääksesi käämin lankakierrosten ja käämiin indusoituvan virran välisen suhteen. Kuten jännitemittari osoittaa, suurempi jännite voidaan indusoida käämeihin, jotka on tehty suuremmasta lankakierrosten määrästä.
Käytä sinistä käännettävää magneettipainiketta nähdäksesi, miten asiat muuttuvat, kun magneetin eteläpääty, jolla on erilaisia kenttäviivoja, on vuorovaikutuksessa lankakäämien kanssa.
Tässä sähkömagneettisen induktion demonstraatiossa liikkeessä liikkuvan magneetin mekaaninen energia muutetaan sähköksi, koska liikkuva magneettikenttä indusoi johtimiin tunkeutuvan virran kulkemaan johtimessa. Tapahtuu myös se (vaikkakaan sitä ei havainnollisteta tässä opetusohjelmassa), että johtimeen indusoitunut virta puolestaan synnyttää toisen magneettikentän johtimen ympärille. Tämä kenttä vastustaa liikkuvan magneetin kenttää, kuten Lenzin laki selittää.