Sarkopeniaa luonnehdittiin aluksi hitaaksi ja eteneväksi lihasmassan menetykseksi, joka liittyy ikääntymiseen ilman mitään perussairautta tai -tilannetta.
Sittemmin tunnustettiin, että keskeistä on lihasvoiman menetys (dynapenia) eikä lihasmassan menetys. Tämä on johtanut siihen, että määritelmää on muutettu siten, että se sisältää voiman (tarttumisvoima) tai toiminnan (kävelynopeus tai -matka).
Tämän käsitteen perusteella useat järjestöt eri puolilla maailmaa ovat antaneet tarkistettuja määritelmiä (taulukko alla). Näissä määritelmissä on jossain määrin vähennetty ikääntymisen merkitystä ja tunnustettu, että sarkopenialla on useita syitä ikääntymisen fysiologisten vaikutusten lisäksi. Lisääntynyt kiinnostus aihetta kohtaan näkyy selvästi viime vuosina julkaistujen julkaisujen määrässä aiempaan verrattuna.
Taulukko 1 – Sarkopenian määritelmien vertailu. (Klikkaa kuvaa suurentaaksesi sen uudessa välilehdessä)
Esiintyvyys ihmisillä 15 %:sta 65 vuoden iässä 50 %:iin 80 vuoden iässä, ja normaaliin ikääntymiseen liittyy 1-2 %:n lihaskato 50 ikävuoden jälkeen.
Lisäksi nopeasti kasvava ikääntyvä väestö vain pahentaa sarkopeniaan liittyviä terveysongelmia, jotka johtavat suoraan lisääntyneisiin sairaalahoitoihin ja työkyvyttömyyteen, mikä johtuu osittain siitä, että ne edistävät kaatumisia, murtumia ja haurautta ikääntyneillä.