Toimittajan huomautus: Alla olevan postauksen kirjoitti Mark Ramirez vuonna 2009 My Dog Bandit -blogiinsa. Arkistoimme tuon blogin, kun Mark lähti Times Unionista, mutta tätä viestiä käydään yhä melko usein lukemassa. Varmistaaksemme, että moderoimme vireillä olevia kommentteja, julkaisemme sen uudelleen täällä.
Viime vuonna, elokuun loppupuolella, tein yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä. Päätin nukuttaa Annabellen, 14-vuotiaan perheemme koiran.
Lempikuvani Annabellesta.
Hänen myöhemmät vuotensa, niin kuin ne ovat monille meistä, eivät olleet olleet ystävällisiä. Hän oli menettänyt osan näkökyvystään ja kuulostaan, suuren osan ruokahalustaan ja suurimman osan ruumiintoimintojensa hallinnasta – poikkeuksetta hän pissasi päälleni joka aamu, kun kannoin häntä alas kolmannen kerroksen asuntoni takaportaita. Kaikki maailman glukosamiini ja kondroitiini eivät auttaneet sitä taivuttamaan takajalkojaan, ja oli tuskallista katsoa, kun se käveli ja laahasi jäykästi kynsiään maata vasten.
Tiesin, että oli tullut aika.
Veimme sen viimeiselle kävelylenkille Saratoga Springsin lähistölle, ja annoimme sen näyttää tietä. Syötimme sille kokonaisen paketin hotdogeja. Upstate Animal Medical Centerin väki ei olisi voinut olla myötätuntoisempaa, he jopa itkivät kanssamme, kun Annabellen hengitys hidastui ja lakkasi sitten loppumasta.
Hänen viimeinen päivänsä sujui kai niin hyvin kuin saattoi odottaa, vaikka se onkin edelleen yksi elämäni surullisimmista kokemuksista.
Sen vuoksi en voi kuvitella, miksi kukaan haluaisi ylimääräistä taakkaa lemmikkinsä lopettamisesta itse.
A USA Todayn artikkelista:
”Se ei ole jotain, mitä ihmisten ei pitäisi tehdä”, hän varoittaa. ”Eläinlääkäreillä on syy siihen, että he käyvät yliopistossa kahdeksan vuotta.” Kuka tahansa, jolla ei ole tätä koulutusta, ei ymmärrä, että ”on olemassa vivahteita ja monia yksityiskohtia, jotka on otettava huomioon”, kun eläin lopetetaan rauhanomaisesti, mukaan lukien ikä, koko, kunto ja muut asiat. Lisäksi kouluttamattomilla ihmisillä ”ei ole toissijaisia järjestelmiä, joihin turvautua”, jos jotain odottamatonta tapahtuu.
(Nopea Google-haku toi esiin nämä melko yksityiskohtaiset ohjeet hiilidioksidikammion rakentamiseen pienen lemmikin eutanasiaa varten: Small animal euthanasia at home.)
Voin ymmärtää, miksi omistajat saattavat haluta lemmikkinsä vetävän viimeisen henkäyksensä kotona, tutussa ympäristössä, mutta lisäkärsimyksen riski tekemällä sen itse tuntuu liian suurelta. Lisäksi eläinsuojeluyhdistykset ja eläinsuojat tarjoavat vaihtoehtoja kohtuulliseen hintaan. (Animal Protective Foundation esimerkiksi lopettaa koirat 50 dollarilla.)
Harkitsisitko koskaan lemmikkisi nukuttamista itse? Toivottavasti se on aihe, josta minun ei tarvitse huolehtia moneen vuoteen.