Tallennushistoria
Varhaisin äänitys kaikesta, mitä voitaisiin pitää ”Come Together” -kappaleena, olisi ollut 2. kesäkuuta 1969 demona, jonka John äänitti Timothy Learyn pyynnöstä Kalifornian kuvernöörinvaalikampanjaansa varten vuodelle 1970, kuten edellä on kerrottu. Tätä nauhoitusta soitettiin Kalifornian vaihtoehtoisilla radioasemilla vuonna 1969, eikä se muistuta millään tavalla valmista kappaletta sellaisena kuin me sen tunnemme, kuten John itse osoitti laulullisesti eräässä vuoden 1970 haastattelussa.
21. heinäkuuta 1969 John toi ”Come Togetherin” ensimmäisen kerran EMI:n kolmosstudioon ”Abbey Roadia” varten. Sessio alkoi kello 14.30. ”Come Together” oli ensimmäinen uusi kappale, jonka John toi The Beatlesille äänitettäväksi sitten huhtikuun ”The Ballad Of John And Yoko” -kappaleen. Itse asiassa Mark Lewisohn toteaa kirjassaan ”The Beatles Recording Sessions”, että John ”oli pitänyt matalaa profiilia Beatlesin viimeisimpien äänityssessioiden aikana” ja jopa jättänyt käyttämättä tilaisuuksia osallistua sessioihin lainkaan.
Mutta tänä päivänä hän oli hereillä ja innoissaan. ”John oli sinä päivänä melko hyvällä tuulella”, Geoff Emerick kertoo kirjassaan ”Here, There And Everywhere”. Kyseessä oli Geoffin ensimmäinen virallinen päivä takaisin EMI:n studiolla sen jälkeen, kun Paul oli pyytänyt häntä auttamaan yhtyeen viimeisen albumin suunnittelussa. Hän jatkaa: ”Hän tuntui heräävän henkiin, kun työstimme pikemminkin hänen omaa kuin Paulin tai Georgen kappaletta. On totta, että kaikki kolme osoittivat kärsivällisyyden puutetta, jos kyseessä ei ollut heidän kappaleensa – kiinnostus laski aina selvästi, kun joku heistä työskenteli toisen Beatlen sävellyksen parissa – mutta John oli johdonmukaisesti räikeimmillään.”
Geoff Emerickin mukaan John huudahti saapuessaan sessioon tuona päivänä: ”No niin, pojat, olen valmis. Aika päästää tukka irti ja tehdä rock ’n’ rollia”. Geoff jatkaa: ”Oli kulunut lähes kolme viikkoa heinäkuusta ja kaksi viikkoa sen jälkeen, kun tuhlaajapoika oli palannut studioon, kun viimein kuulimme nuo sanat täysin toipuneelta John Lennonilta.” Geoff viittasi auto-onnettomuuteen, jonka John oli kokenut kolme viikkoa aiemmin, heinäkuun 1. päivänä, lomamatkalla Pohjois-Skotlannin Golspiessä Yokon, hänen tyttärensä Kyokon ja poikansa Julianin kanssa. Johnin ajaessa heidän autonsa ”ajautui ojaan tien sivussa… Sutherlandin kielialueella”, uutisraportin mukaan. John päätyi sairaalaan ja sai seitsemäntoista tikkiä, kun taas raskaana olevaa Yokoa seurattiin tarkemmin.
”’Come Together’ oli yksi viimeisistä levytettävistä kappaleista”, totesi George Harrison vuonna 1969. ”John joutui onnettomuuteen, joten hän oli jonkin aikaa poissa. Sitten kun palasimme, mikä oli vain noin viikko ennen kuin saimme albumin valmiiksi, teimme tämän kappaleen. Luulen, että hän kirjoitti sen vasta noin kuukausi sitten, joten se on hyvin uusi. Se on eräänlainen kahdentoista tahdin tyyppinen kappale.”
”Hän oli aikeissa käydä Beatlesin kanssa läpi uutta kappaletta”, Emerick jatkaa, ”toinen hänen kappaleistaan, joka oli tarkoitus nauhoittaa ’Abbey Roadille’ (he olivat työstäneet ’I Want You (She’s So Heavy)’ -nimistä kappaletta ennen kuin kesän sessiot olivat alkaneet) – ja me kaikki odottelimme henkeä pidätellen, mitä hän keksisi. Come Together’ ei ehkä ollut mikään mestariteos, mutta se oli tarttuva, koukuttava kappale, ja vaikka se oli selvästi paljon velkaa Chuck Berrylle, sen abstraktissa, hieman riskaabelissa sanoituksessa oli Lennonille ominainen leima. Kun hän soitti sen meille ensimmäistä kertaa ja soitti sitä akustisella kitarallaan, se oli paljon nopeampi kuin lopullinen versio, joka päätyi albumille.”
John itse selitti vuonna 1969: ”’Come Together’ muuttui eräässä sessiossa. Sanoimme: ’Hidastetaan sitä. Tehdään sille tätä, tehdään sille tuota’, ja se päätyi lopulta siihen, millaiseksi se tuli. Sanoin vain: ’Kuule, minulla ei ole mitään sovitusta sinulle, mutta sinä tiedät, miten haluan sen.’ Luulen, että se johtuu osittain siitä, että olemme soittaneet pitkään yhdessä. Joten sanoin: ’Anna minulle jotain funkya’, ja asetin ehkä biitin, ja he kaikki vain yhtyivät siihen.” 
Paul selitti asian hieman eri tavalla kirjassaan ”Many Years From Now”. ”Hän toi sen alun perin hyvin kepeänä kappaleena, ja huomautin hänelle, että se oli hyvin samankaltainen kuin Chuck Berryn ’You Can’t Catch Me’. John myönsi, että se oli aika lähellä sitä, joten sanoin: ’No, mitä vain voit tehdä päästääksesi siitä pois.’ Ehdotin, että kokeilisimme sitä swampy – ”swampy” oli sana, jota käytin – joten teimme niin, otimme sen suoraan alas. Laitoin tuon bassolinjan, joka luo hyvin paljon tunnelmaa. Se on itse asiassa bassolinja, jota ihmiset käyttävät nykyään hyvin usein rap-levyissä. Jos se ei ole sample, he käyttävät sitä riffiä. Mutta se oli minun panokseni siihen.” Geoff Emerick on samaa mieltä. ”Se oli Paul, joka ehdotti, että se tehtäisiin hitaammalla tempolla, ’soopaisella’ soundilla, ja Lennon suostui siihen myöntymättömästi; hän suhtautui aina hyvin rakentavaan kritiikkiin.”
Vaikka Johnin pää olikin tänä päivänä taas pelissä mukana, sessio ei ollut niin keskittynyt kuin voisi luulla. ”Lennonin parantuneesta mielentilasta huolimatta”, Emerick jatkaa, ”taustalla oli selvästi edelleen jännitteitä ja vanhoja haavoja, jotka eivät olleet parantuneet. Bändi puhkesi jatkuvasti pitkiin, turhiin jammailusessioihin, kuten he olivat tehneet usein ’Valkoisen albumin’ sessioiden aikana, ja pystyin näkemään, että John kohteli Paulia välinpitämättömästi.”
Harjoitusten ja jammailusessioiden aikana John kuitenkin johti The Beatlesin läpi kahdeksan ’otosta’ ”Come Togetheria” tänä päivänä, ja nämä rytmikappaleet nauhoitettiin neliraitakoneella. Kirjailija Mark Lewisohn, jolla oli etuoikeus kuulla kaikki nämä otokset valmistellessaan kirjaansa ”The Beatles Recording Sessions”, kirjoittaa: ”Take one oli upea versio, jota leimasi Lennonin ylivoimainen laulu ilman massiivista nauhakaikua, jota käytettiin myöhemmin. Vapautettuna myös kitaran rajoituksista John pystyi laulamaan samalla, kun hän taputti käsiään (jälleen, myöhemmin käytettiin nauhakaikua) välittömästi jokaisen kerran, kun hän lauloi repliikin ’Shoot me!’. Nauhalla oli tässä vaiheessa vain yksi kitara, ja se oli Georgen, Paul soitti bassoa ja Ringo rumpuja. John naputteli myös tamburiinia puolivälissä. Se oli ikimuistoinen äänitys.” Neljän raidan nauhalla Paul soitti bassoa (raita yksi), George kitaraa (raita kaksi), Ringo rumpuja, jotka oli peitetty teepyyhkeillä äänen vaimentamiseksi (raita kolme), ja Johnin lauluääni, käsien taputus ja tamburiini (raita neljä).
Ensimmäinen otto, kuten edellä on kuvattu, on kuunneltavissa kokonaisuudessaan vuonna 1996 ilmestyneellä ”Anthology 3” -albumilla. Johnin erittäin energinen laulu erottuu edukseen, kaikki sanat ovat kohdallaan heti ensimmäisestä otosta lähtien, poikkeuksena se, kun hän mokasi viimeisen säkeistön sanat (”He’s not to get some bobo, he’s just ho-hard to please”), mikä sai Ringon siirtymään trioli-biittiin viimeisessä refrainissa tietäen, että tämä otto oli pilalla. Kun otto päättyy, Lennon huudahtaa: ”Take it easy baby – Eartha Kitt, man”. Mielenkiintoista on, että otoissa kaksi, kuusi ja kahdeksan John korvaa viittauksensa laulaja Eartha Kittiin Michael Lindsay-Hoggilla, joka oli ohjaaja, joka oli valvonut ”Let It Be” -elokuvaksi tulevan elokuvan kuvauksia.
Yllämainitusta ääniefektistä John selitti vuoden 1969 haastattelussa seuraavaa: ”Se on minun ”Shooo…(taputtaa käsiä kahdesti) nauhakaiku… Se ei ole pakattu, se on vain, minä vain tavallaan menin (demonstroi taas) käsieni läpi niin kuin se on.”” Geoff Emerick selittää lisää. ”Valmiilla levyllä kuulee oikeastaan vain sanan ’shoot’. Bassokitaran nuotti putoaa sinne, missä ’minä’ on.”
Kolme ”Come Togetherin” kahdeksasta otosta oli epätäydellisiä, nämä olivat otot neljä, viisi ja seitsemän. ”Take fourin” loppuhetket, jotka kuullaan ”Abbey Roadin” 50-vuotisjuhlapainoksessa ”Super Deluxe”, osoittavat Johnin itse pysäyttävän kappaleen ja huudahtavan: ”Ha,ha, stop”. Sen jälkeen, kun ääniteknikko kuulee sanovan ”odota”, Lennon kuvailee yhden bändikaverinsa mokaa: ”Hän sulki silmänsä ja tuli ulos ’wear no sh*t falls’.” Tämän jälkeen Paul rohkaisee Johnia sanomalla: ”Älä huoli, jos et saa laulua, jatka vain.” McCartney tunnistaa, että Lennon aikoo vain lisätä kunnon lead-vokaalit myöhemmin overdubina. John vastaa: ”Okei, anteeksi. Niin. I get very involved, y’know”, mikä saa hänet laskemaan ”take five”, joka melkein selviää kappaleen loppuun asti.
On kuitenkin ilmeistä, että Johnin ääni on pettämässä, ja repliikit, kuten ”you just got to be free” ja ”he hold you in his armchair, you can feel his disease”, hajoavat tuntuvasti, kun hän vokalisoi niitä. Koko otto päättyy juuri kun neljäs säkeistö alkaa, John laulaa ”early warning, he’s got Doris duckers” kun kaikki pysähtyy. Paul kysyy sitten, ”early warning?”. John vastaa: ”Kyllä. Hänen kaltaisellaan miehellä olisi se”, mikä viittaa siihen, että tällä kuvitteellisella hahmolla olisi todellakin pahanhajuinen hengitys, sillä ”early warning” on slangia tälle tilalle. Lennon pilkkaa sitten omia sanoituksiaan laulamalla: ”He’s got teenage lyrics, he’s got hot rod baldy”. Tunnistaessaan sitten tuona päivänä heikentyneen laulunlaatunsa hän sanoo: ”uh – I’m losing my cool!” 
Vaikka ”take eight” oli valmis, John valitti, että siinä oli ”muutama toe-jam footballs”, joten täydellinen ”take six” merkittiin parhaaksi. Beatlesin sessio päättyi kello 21.30, vaikka tekniikkahenkilökunta vei neliraitaista nauhaa Studio Two:n ohjaushuoneeseen tehdäkseen nauhakopion ’take sixistä’ kahdeksanraitaiseen koneeseen jatko-oudubbingia varten, ja tästä kopiosta tuli ’take nine’.” Tämä kesti vain puoli tuntia, ja kaikki osallistujat poistuivat rakennuksesta kello 22.00. 
Seuraavana päivänä, 22. heinäkuuta 1969, kun Paul oli yrittänyt laulaa aiemmin nauhoitetun ”Oh! Darling”-kappaleen päälaulua, Beatles ryhtyi lisäämään overdubeja juuri kopioituun kahdeksan raidan nauhalle nauhoitetulle ”Come Together”-nimisen kappaleen rytmiraidalle EMI:n studiossa kolme, ja sessio aloitettiin joskus kello 14.30 jälkeen. John nauhoitti uudelleen lauluäänensä ja käsin taputtavia efektejä raidalle neljä ja korvasi samalla sanoituksen ”got to get injections” sanoilla ”got to be good looking”. Johnin lauluääniin ja hand-clapseihin lisättiin nauhaviive tai ”repeat echo”, kuten nauhalaatikossa sanotaan, kun hän esitti ne.
Muita overdubeja kappaleeseen tällä sessiolla olivat John sähköpianolla ja George rytmikitaralla (raita viisi) sekä John kitaralla ja Ringo marakalla (raita kuusi). ”Kitara kuulostaa niin hyvältä”, Lennonin kuulee sanovan kahdeksan raidan nauhalla kuultuaan tänä päivänä tehdyt overdubit. ”Paul keksi sähköpianon lickin”, Geoff Emerick kertoo, ”joka määrittelee melko hyvin ’Come Togetherin’. John halusi jopa soittaa pianolinjan, kun hän oli katsonut Paulin olkapään yli ja oppinut kohdan. Vanhoina aikoina näin ei olisi koskaan käynyt: molemmat miehet tiesivät, että Paul oli parempi pianisti, ja yleensä hän soitti koskettimia, vaikka he nauhoittivat Lennonin kappaletta… Lopulta turhautuneena (Paul) pamautti: ’Mitä haluat minun tekevän tällä kappaleella, John?’. Johnin vastaus oli epäröivä ’Älä huoli, minä teen overdubit tälle.'”
Emerick jatkaa: ”Paul näytti hieman loukkaantuneelta, sitten vihaiselta. Hetken aikaa luulin, että tulee räjähdys. Sen sijaan hän hillitsi itsensä, kohautti olkapäitään ja yksinkertaisesti käveli ulos studiosta – yksi harvoista kerroista, kun hän koskaan lähti sessiosta etuajassa. Paulin täytyi tuntea olonsa nöyryytetyksi, mutta sen sijaan, että hän olisi riidellyt tai riidellyt asiasta, hän päätti vain nousta ylös ja lähteä ilman mitään dramatiikkaa. Seuraavana päivänä hän palasi, eikä asiasta edes puhuttu sen enempää.” Kuten kävi, tämä sessio päättyi kello 21.30, ja kappaletta oli vielä työstettävä.
”Come Togetheria” käsiteltiin uudelleen seuraavana päivänä, 23. heinäkuuta 1969, Beatlesin astuessa EMI Studio Threeen joskus kello 14.30 jälkeen. Kun Paul oli jälleen kerran yrittänyt naulata ”Oh! Darling” -laulun, hän päätti yrittää uudestaan ”Come Togetherin” laulua, sillä hänen äänensä oli epäilemättä tänä päivänä paremmassa kunnossa osuakseen korkeampiin nuotteihin. Ryhmä aloitti sitten ”The Endin” työstämisen, joka vei suurimman osan tämän päivän sessiosta, ja se päättyi kello 23.30.
25. heinäkuuta 1969 kiinnitettiin seuraavana päivänä huomiota ”Come Togetheriin”, ja tämä 12-tuntinen sessio alkoi kello 14.30 EMI:n kakkostudiossa. Sen jälkeen kun yhtye oli tehnyt overdubit ”Abbey Road” -medleyn ”Sun King / Mean Mr. Mustard” -osuutta varten, ”Recording Sessions” -kirjassa mainitaan, että ”Come Togetheria” varten äänitettiin ”vokaaliharmonioita” tänä päivänä. Mutta kuka huolehti harmonioista?
”John ei ainoastaan laulanut päälaulua, vaan teki myös kaikki taustalaulut ’Come Togetherissa’ itse”, Geoff Emerick toteaa. ”Hän ei pyytänyt Paulia tai Georgea mukaan, eikä kumpikaan heistä ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Harrison ei näyttänyt välittävän tavalla tai toisella, mutta huomasin, että se kävi Paulille hermoille.”
Vuonna 1970 ”Evening Standard”-lehdelle antamassaan haastattelussa Paul näyttää olevan samaa mieltä Geoff Emerickin kanssa. ”Haluaisin, että The Beatles olisi huippukunnossa ja yhtä tuottelias kuin he olivat. Mutta asiat ovat muuttuneet. He ovat kaikki yksilöitä. Jopa ’Abbey Roadilla’ emme tee harmonioita kuten ennen. Minusta se on surullista. ’Come Together’-levyllä olisin halunnut laulaa harmoniaa Johnin kanssa ja luulen, että hän olisi halunnut sitä, mutta minua nolotti kysyä häneltä, enkä työskentele parhaalla mahdollisella tavalla sellaisessa tilanteessa.” 
Kaiken tämän sanottuani, kun kuuntelee tänä päivänä äänitettyä eristettyä taustalauluraitaa, sellaisena kuin se on saatavana ”Rock Band”-pelin Beatles-versiossa, ääni, jonka kuulee, on yksiselitteisesti Paulin ääni. Voi olla, että sekä Geoff Emerick että Paul viittasivat siihen, että oli hyvin tavallista, että John ja Paul esittivät harmoniavokaaliosuuksiaan samanaikaisesti, jopa niinkin myöhään kuin ”Hey Bulldogissa”, josta on videomateriaalia edelliseltä vuodelta. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ollut ”Come Togetheria” äänitettäessä, vaan Paulin harmoniat lisättiin overdubina nauhan raidalle kahdeksan tältä päivämäärältä yhdessä Johnin tiettyjen laululinjojen kaksoisraidoituksen kanssa. Joka tapauksessa todiste on julkaistussa äänitteessä,
Paulin kirjan ”Many Years From Now” mukaan Barry Miles kertoo, että ”Come Togetherin” äänityksen aikana ”Paul nauhoitti paljon raskasta hengitystä lopussa, mutta se oli haudattu niin syvälle miksaukseen, ettei sitä voinut kuulla”. Todennäköisesti Paulin harmoniavokaalin overdubin aikana tänä päivänä myös tämä raskas hengitys nauhoitettiin.
Kun Paul ja John olivat toimittaneet tämän laulutyön ”Come Togetherille” tänä päivänä, yhtye aloitti ”Abbey Road” -medleyn ”Polytheme Pam / She Came In Through The Bathroom Window” -osion työstämisen, ja sessio päättyi sitten seuraavana aamuna kello 2.30.
Jatkotyöstö ”Come Togetherin” parissa alkoi 29. heinäkuuta 1969 EMI:n kolmostudiossa, ja sessio määrättiin alkaneeksi tavalliseen tapaan klo 14.30. Tänä päivänä ensimmäisenä tehtävänä oli lisätä harmonisoitua lead-kitarointia instrumentaaliosaan sekä laulun kertosäkeen aikana, ja molempien osien soittaja oli oletettavasti George, koska käytetyt melodialinjat ovat samankaltaisia kuin laulun loppukappaleessa, jonka tiedetään olleen Georgen soittama. Kun tämä kitaratyö oli nauhoitettu kahdeksan raidan nauhan raidalle seitsemän, kiinnitettiin enemmän huomiota ”Sun King / Mear Mr. Mustard” -medley-osuuteen ennen kuin sessio lopetettiin kello 22.45. 
Kappaleen ”Come Together” viimeistely suoritettiin 30. heinäkuuta 1969 EMI:n studiossa kolme, ja sessio alkoi kello 15.30. Georgen lopun lead-kitarakohdat äänitettiin tänä päivänä, oletettavasti raidalle seitsemän jääneille avoimille paikoille, joissa George soitti kitaraharmonioita kappaleen muissa osissa. Kun tämä oli valmis, aloitettiin laajamittainen työ ”Abbey Roadin” kakkospuolen medleyn parissa. Tämä sessio oli valmis kello 22.30, ja se muuttui välittömästi stereosekoitus- ja editointisessioksi EMI Studio Two:n valvomossa, ja tämä sessio päättyi lopulta kello 2.30 seuraavana aamuna.
Beatlesit olivat kaikki hyvin tyytyväisiä valmiiseen tuotteeseen. ”Loistava levy”, Paul totesi ”Beatles Anthology” -kirjassa. ”Se on itse asiassa yksi hienoimmista soundeista, mitä meillä on”, George sanoi vuonna 1969 ja lisäsi: ”Hienoa rumputyöskentelyä Ringolta. Ja se on tavallaan nopeatempoinen. Sitä voisi kai kutsua rokkariksi. Rocker-beat-a-boogie.” John oli erityisen tyytyväinen lopputulokseen, kuten hän ilmaisi vuoden 1980 Playboy-haastattelussaan: ”Se on funky levy. Se on yksi suosikki Beatle-kappaleistani, tai sanoisin, että yksi suosikki Lennon-kappaleistani. Se on funky, se on bluesmainen, ja laulan sen aika hyvin. Pidän levyn soundista. Sen tahtiin voi tanssia. Ostaisin sen!”
”Come Togetherin” stereomiksaus tehtiin 7. elokuuta 1969 EMI Studio Two:n valvomossa George Martinin ja insinöörien Geoff Emerickin, Phil McDonaldin ja John Kurlanderin toimesta. Stereomiksauksen tekeminen kesti kolme ja puoli tuntia, ja siinä yhteydessä Georgen kertosäkeessä esittämät harmooniset kitaraosuudet miksattiin pois. Kymmenen yritystä tehtiin, mutta lopulta he päättivät, että ensimmäinen yritys oli paras. Monomiksausta ei tarvittu, sillä monoalbumit poistettiin käytöstä vuoteen 1969 mennessä.
30. elokuuta 1972 New Yorkin Madison Square Gardenissa nauhoitettiin John Lennonin ja Elephant’s Memory -yhtyeen live-esitys kappaleesta Come Together. Tämä mielenkiintoinen versio kappaleesta, joka soitettiin e-mollissa eikä d-mollissa kuten Beatlesin nauhoitus, otettiin jälkikäteen mukaan albumille ”Live In New York City”, joka julkaistiin vasta 10. helmikuuta 1986.
Silloin, joskus vuonna 1996, George Martin ja Geoff Emerick palasivat alkuperäiseen ”ensimmäiseen otokseen” kappaleesta sellaisena kuin Beatles nauhoitti sen 21. heinäkuuta 1969 luodakseen miksauksen kokoelmalevylle ”Anthology 3″.”
George Martin palasi sitten valmiiseen master-nauhaan joskus vuosien 2004 ja 2006 välillä ja loi yhdessä poikansa Giles Martinin kanssa kappaleesta uuden miksauksen Cirque du Soleil -show’hun ja albumiin ”Love”. Tämä kappale, jonka nimi on ”Come Together / Dear Prudence”, käsittää eloisan uuden stereomiksauksen ”Come Togetherista”, jossa on elementtejä sekä ”Dear Prudencesta” että ”Cry Baby Crysta” kappaleen lopussa, mikä on mielenkiintoista kuunneltavaa.
Sittemmin Giles Martin palasi jälleen kappaleen master-nauhojen pariin yhdessä ääniteknikko Sam Okellin kanssa Abbey Road -studiolla joskus vuonna 2015 luodakseen uuden stereomiksauksen sisällytettäväksi vastikään uudelleen miksatulle ”Beatles 1” -kokoelma-albumille. Sitten he loivat vielä uuden miksauksen ”Come Togetherista” joskus vuonna 2019, jotta se voitiin sisällyttää Abbey Roadin 50-vuotisjuhlapainoksiin, jotka julkaistiin tuona vuonna, sekä miksauksen ”take five”, jonka Beatles nauhoitti 21. heinäkuuta 1969, ja joka sisältyy joihinkin 50-vuotisjuhlajulkaisun painoksiin. Vuoden 2019 virallisen miksauksen huomattavia eroja ovat muun muassa kitarasävelten myöhäinen häivyttäminen kappaleen viimeisen ”shoot me”-osion aikana ja Johnin kaksoisraidoitetun laulun jättäminen paikalleen paljastaen Lennonin lisämutinoita kappaleen häivyttyä pois.