The Strategy Gamer’s Guide to Heroes of Might and Magic (1990-2015)

Heroes of Might and Magicin maailmankaikkeus sai alkunsa jo vuosia ennen ensimmäisen pelin julkaisua kahdella muulla pelillä: King’s Bounty (1990) ja Might and Magic (1986). Vuonna 1989 niiden suunnittelija ja luoja Jon Van Caneghem päätti yhdistää edellisen pelattavuuden ja jälkimmäisen ympäristön uudessa sarjassa: Heroes of Might and Magic.

Tuloksena oli vuoropohjainen strategiafranchise (tällä hetkellä seitsemän peliä vahva), jossa ohjataan joko taikuuteen tai voimaan erikoistuneita sankareita ja erilaisten olentojen armeijaa kukistamaan ja valloittamaan muita kaupunkeja, kaappaamaan Graalin malja ja vain kävelemään enkeleiden, demonien ja lohikäärmeiden kanssa ollessaan mahtavia.

Vau, okei, seitsemän peliä kahdessakymmenessä vuodessa on jo jotakin, eikö? Mitä niistä kannattaisi pelata, jos pitäisi valita?

Noh, yksinkertaistaakseni asiaa sinulle, tässä on, miten asettaisin ne paremmuusjärjestykseen:

1. Heroes of Might and Magic III: Paras peli, joka tarjoaa monipuolisen pelikokemuksen: paljon vaihtelua, hauska pelattavuus ja suloiset grafiikat.
2. Heroes of Might and Magic V: Jonkinlainen kopio III:sta, mutta vähemmän monipuolisuutta, 3D-grafiikkaa ja hienoja mountteja.
3. Heroes of Might and Magic VII: Sama tyyli ja fiilis kuin kahdessa muussa, monimutkaisempi, mutta todella hyvät grafiikat ja kuvat – kunhan ei suutu monista bugeista.
4. Heroes of Might and Magic I: Yksinkertaisempi ja rajoitetumpi versio II:sta ja III:sta, mutta pidän grafiikasta enemmän kuin II:ssa.
5. Heroes of Might and Magic II: Perusversio III:sta, hauska pelata, mutta ei yhtä suuri, mukaansatempaava tai mieleenpainuva.
6. Heroes of Might and Magic VI: VII:n vähäisempi versio, jossa on yhtä paljon bugeja, mutta ei yhtä paljon monipuolisuutta.
7. Heroes of Might and Magic IV: Minulle sarjan huonoin peli: grafiikka näyttää kömpelöltä, sankarit eivät komentele armeijoita ja vain 4 ryhmittymää.

Näillä näkymin esittelen tässä pienen oppaan peleistä, jotta voit itse päättää, mikä olisi sinulle paras. Jokaisessa pelissä on erityinen kosketus ja ominaisuus, joka teki niistä ainutlaatuisia – jotkut lisäosat ja muutokset olivat onnistuneempia kuin toiset, mutta kaikki ovat läsnä ja päteviä. Vaikka jos olet jo lukenut toisen artikkelini, tiedät, että kolmas osa on paras, myönnän, että jos etsit jotain tiettyä asiaa pelatessasi, saatat tuntea itsesi mukavammaksi joidenkin muiden nimikkeiden parissa.

Heroes of Might and Magic: A Strategic Quest (1995)

Ensimmäisenä osana kuuluisaksi ja menestyksekkääksi tulleeseen pelisarjaan voit kuvitella, että peli oli julkaisuajankohtaansa nähden varsin hyvä, ja täytyy myöntää, että se on vieläkin varsin hurmaava. Vaikka peli on grafiikaltaan, pelattavuudeltaan ja monipuolisuudeltaan paljon rajoitetumpi kuin seuraajansa, ei voi kieltää, etteikö peli olisi saavuttanut paljon. Vaikeasti voitettavien tietokonevastustajien, kirkkaiden ja värikkäiden grafiikoiden ansiosta Heroes antaa ymmärtää, mistä sarja on saanut alkunsa, ja se on ehdottomasti pelaamisen arvoinen, jos saat paketin.

Pelissä on valittavana neljä kaupunkia, joista kaksi keskittyy voimaan – Knight ja Barbarian – ja kaksi taikuuteen – Sorceress ja Warlock. Jokaisella näistä kaupungeista on omat ainutlaatuiset yksikkönsä, joista voit rakentaa armeijasi, mutta voit myös valita jopa kolme erilaista neutraalia joukkoa eri kartoilla. Kampanjan tarina, vaikka onkin kliseinen ”setäsi/serkkusi on anastanut valtaistuimesi ja sinut karkotettiin ja haluat saada sen takaisin”, on varsin mielenkiintoinen pelata läpi ja voittaessasi saat onnistumisen tunteen.

Heroes of Might and Magic II: The Succession Wars (1996)

Ensimmäisen pelin menestyksen jälkeen Heroes II saapui valloittaakseen kaikki myrskyn mukana. Edeltäjäänsä paremmaksi muuttunut peli, jossa oli enemmän erilaisia kaupunkeja, hahmoja, hirviöitä ja karttoja, miellytti kaikkia faneja. Grafiikka on yhtä värikästä ja kirkasta, mutta resoluutio on korkeampi kuin edellisessä. Neljän alkuperäisen kaupungin lisäksi voit valita myös Necromancerin tai Wizardsin – jolloin ryhmittymät voidaan jakaa 3 hyvää vastaan 3 pahaa. Sankarit saavat myös hieman enemmän vapautta siinä, millaisia taitoja he voivat oppia ja käyttää taisteluissa, jolloin he voivat käyttää taikapisteitä sen sijaan, että heillä olisi rajoitettu määrä kertoja, jolloin taikuutta voi käyttää ennen kuin se pitää opetella uudelleen.

Kakkonen on ensimmäisen pelin tapaan nautinnollista pelattavaa, jos haluaa tietää, mistä Heroes-sarja on saanut alkunsa, mutta pelattavuudeltaan ja nautinnollisuudeltaan kannattaisi ostaa kolmas osa. Tosin jos se on sinulle liian monimutkainen tai jos todella pidät vain Heroes II:n ulkonäöstä, se on varmasti pelaamisen arvoinen peli. Jos pelasit ensimmäisen osan, saatat haluta jatkaa myös kampanjaa, koska siinä näytetään jälkiseuraukset siitä, kun valloitat valtakuntasi takaisin… asiat eivät mene niin hyvin kuin luultavasti toivoit. Kampanja on mielenkiintoinen ja varsin hauska pelata läpi.

Heroes of Might and Magic III: The Restoration of Erathia (1998)

HOMM 3 on ehdottomasti sarjan paras peli, jos etsit loistavaa pelattavuutta, viehättäviä grafiikoita, valtavaa valikoimaa karttoja ja tehtäviä sekä niin paljon kaupunkeja valittavaksi kuin sarjassa on mahdollista. Kun jokaisessa yhdeksässä saatavilla olevassa kaupungissa (yksi DLC:stä, Armageddon’s Blade) on seitsemän palkattavaa olentoa ja kaikissa on päivitys, peli tarjoaa todella parasta, mitä sarja voi tarjota. Siinä on kaikki Heroes II:n värikkyys, mutta päivitetyllä grafiikalla. Sankareilla itsellään on suurempi vapaus siinä, millaisia kykyjä he voivat käyttää ja kuinka paljon taitoja he voivat oppia, aina taistelu- ja taikavahvistuksista siihen, kuinka paljon voi liikkua ja kuinka kauas kartalta näkee, kun liikkuu.

Näistä syistä peli pitää edelleen todella hyvin pintansa tähän päivään asti. Siinä on paljon rakastettu Heroes 2:n pelattavuus ja se on laajentanut mahdollisuuksia ja universumia, jolloin voit valita mitä erilaisimmista kaupungeista ja armeijoista, valtavan listan karttoja ja tiimijärjestelyjä joista valita. 2D-tyylinen grafiikka on edelleen viehättävää, joskin nyt hieman vanhahtavaa, mutta jos sinulla ei ole ongelmia grafiikan kanssa, tämä mahdollistaa todennäköisesti parhaan kokemuksen, jonka Heroes-sarja voi antaa. Tämä oli sarjan viimeinen peli, jonka tuotti Jon Van Caneghem, joten se on todennäköisesti syy siihen, miksi sarja kärsi niistä monista muutoksista, joita näemme muissa peleissä.

Heroes of Might and Magic IV (2002)

Heroes IV oli mielestäni täydellinen esimerkki ”hyvä idea, kamala toteutus”. He lähtivät liikkeelle ajatuksesta uudistaa joitain pelattavuuden osa-alueita, ja vaikka se saattoi olla mielenkiintoista, suurin osa muutoksista, joihin he menivät, ei ollut kovinkaan suosittuja. Tässä pelissä voit luoda ryhmän vain hirviöistä, vain sankareista tai useammasta kuin yhdestä sankarista, mikä kumoaa Heroes-pelien koko tarkoituksen ja pääajatuksen kehittää voiman tai taikuuden avulla sankari, joka komentaa armeijaa voittamaan taisteluita. Se ei vain tunnu Heroes-peliltä.

Pelin kaksi positiivista uutta ominaisuutta olivat karavaanarit ja se, että sankarit voivat tehdä fyysisiä hyökkäyksiä. Vaikka jälkimmäinen on itsestäänselvyys, karavaanit mahdollistivat hirviöiden palkkaamisen kaukaisista rakennuksista ja niiden toimittamisen suoraan omaan kaupunkiin – mikä on todella loistavaa. Valitettavasti toinen erittäin negatiivinen seikka oli grafiikka. Poissa olivat viehättävät 2D- ja hyvin vanhentuneet ruudut; kun katsoo Heroes IV:tä, olennot, kartat ja sankarit näyttävät vain yksinkertaisesti kömpelöiltä, enkä ole edes varma, pidinkö niistä kovin paljon, kun peli julkaistiin ensimmäisen kerran. Pahinta oli se, että 7 olennon sijaan voit palkata vain 4 olentoa, eikä niitä voi enää päivittää. Silti kampanjan tarinat ovat itse asiassa nautittavia ja melko monipuolisia, joten jos etsit mielenkiintoista kampanjaa vuoropohjaiseen tyyliin, tämä voi olla kokeilemisen arvoinen.

Heroes of Might and Magic V (2006)

Heroes of Might and Magic V (2006)

Heroes IV:n osoittautuessa junanraadoksi Ubisoft päätti sarjan haltuun ottaessaan lähteä perinteisemmälle linjalle, ja käytti suurimmaksi osaksi Heroes I:stä III:een houkuttelevaksi osoittautunutta pelattavuutta. Se myös nosti käytettävissä olevien ryhmittymien määrän kahdeksaan (DLC:n myötä) ja loi lisää palkattavia yksiköitä. Jokaiseen olentoon lisättiin myös useampi kuin yksi päivitys, mikä näyttää hienolta, mutta on melko hyödytöntä, koska sen sijaan, että ne olisivat erilaisia yksiköitä, joilla on positiivisia ja negatiivisia puolia, yksi on yksinkertaisesti parempi kuin toinen. Kampanja on tarpeeksi mielenkiintoinen ja siinä käydään läpi kaikki ryhmittymät, joista jokaisella on oma tarinansa, jonka avulla oppii niiden perusasetelmat ja kaupungit.

Sarjan ensimmäinen peli, jossa päästettiin irti vanhasta tyylistä ja käytettiin pelkkää 3D-grafiikkaa. Vaikka ne näyttävätkin söpöiltä ja kaupunkiruutu näytti todella hienolta, peli menetti osan viehätyksestään ja fraktioiden kehityksestä tuli hieman sekavaa. Tavanomaisten avoimien rakennusrakenteiden sijaan käytössä on nyt puupohjainen rakenne, jossa näet vahvemmat rakennukset vasta, kun olet rakentanut toiset, mikä on todella ärsyttävää ja vaikeuttaa etukäteissuunnittelua. Kaikesta huolimatta pelattavuus on niin samankaltainen kuin Heroes III:ssa, ja siihen on lisätty joitakin ominaisuuksia, kuten karavaanit sen esiosasta, että pelistä on pakko nauttia – myös erilaiset ratsut, jotka he antoivat sankareille/kaupungeille, ovat ihastuttavia. Jos jostain syystä et voi sietää 2D-grafiikkaa ja pidät enemmän 3D:stä, tämä on hyvä vaihtoehto.

Might & Magic Heroes VI (2011)

Heroes VI on loistava valinta niille, jotka etsivät yksinkertaisempaa, ”nätimpää” ja yksinkertaisempaa versiota vuoropohjaisesta pelistä samaan tyyliin kuin edeltäjänsä. Peli on helpottanut resurssien hallintaa ja rakenteiden rakentamista vähentämällä käytettävissä olevien resurssien määrää seitsemästä neljään – ja vaikka se on saattanut helpottaa, se on myös tehnyt pelistä vähemmän haastavan. Lisäksi peli kärsi valtavasta valitusten aallosta, koska se muutti kaupunkiruutujaan (jotka oli muutettu yksinkertaiseksi ponnahdusikkunaksi), ja se joutui julkaisemaan ilmaiseksi ladattavan lisäosan vuoden sisällä julkaisusta korjatakseen tämän ja toisen joukon bugeja. Valitettavasti prosessi jouduttiin toistamaan, ja peliin tehtiin lopulta noin 27 korjausta niiden korjaamiseksi, eikä sekään riittänyt. Vaikka olisi ollutkin, mikään niistä ei pystynyt muuttamaan tai kompensoimaan sitä, että valittavana on vain kuusi ryhmittymää.

Siltikin, Heroes VI:ssa sinulla on hieman enemmän vaikutusvaltaa siihen, miten kehität sankariasi. Enää heidän taitonsa eivät ole sattuman varassa tasonnousun yhteydessä, nyt sinulla on talenttipuu, jossa voit rakentaa hahmosi kykyjä – tosin tämä tarkoittaa sitä, että Taikakillan rakentaminen ei ollut enää tarpeellista, mikä oli erityisen harmillista, koska sen olemassaolo auttoi, kun palkkasit uusia sankareita, mutta menen aiheesta muualle. Se oli mielenkiintoinen kehitys, erityisesti kampanjaa pelatessa, sillä sen ansiosta voit rakentaa sankariasi tietoisemmin, jotta voit valmistautua paremmin tulevaan. Hyvä peli, hyvät grafiikat, varsin hienosti kirjoitetut kampanjat, mutta aivan liikaa glitchejä ja liian vähän ryhmittymiä ollakseen sen arvoinen.

Might & Magic Heroes VII (2015)

Okei… Minulla ei ole sanoja kuvaamaan, kuinka paljon rakastan Heroes VII:n grafiikkaa. Viisi vuotta myöhemmin ja ne näyttävät edelleen kauniilta. He lisäsivät seitsemännen factionin 2016 DLC:ssä ja jokaisessa on 8 perusyksikköä. He menivät myös hieman trigger happy resurssien kanssa, joten sen sijaan, että he olisivat palanneet seitsemään tai tehneet siitä tasan kahdeksan, he päättivät 10:een… Mikä tiedättehän, reilua. Se, yhdessä kaupunkiin rakennettavien rakennelmien suuren määrän ja sankarisi valtavan lahjakkuuspuun kanssa, lisää peliin paljon monimutkaisuutta, ja jos se on sitä, mitä etsit, anna palaa! Varaudu vain kohtaamaan valitettavan paljon glitchejä ja bugeja, joita ei koskaan saatu ratkaistua, sillä Ubisoft lakkasi julkaisemasta minkäänlaisia korjauksia peliin vähän edellisen laajennuksen julkaisun jälkeen.

Siltikin, jos etsit fantastista, vuoropohjaista strategiapeliä, jossa on korkea resoluutio ja suuri monimutkaisuus, tämä on peli sinulle. Siinä on sama tyyli kuin rakastetuissa ensimmäisissä peliversioissa, hyvä valikoima kaupunkeja ja yksiköitä, ja siinä on jopa karavaanarit; ehdottomasti ostamisen arvoinen peli glitcheistä huolimatta… niistä monista, monista glitcheistä (122 yhden pelaajan laskelmien mukaan vuonna 2018). Jokaisella ryhmittymällä on myös hyvin pyöristetty kampanja, jonka avulla pelaajat voivat todella tutustua niihin syvällisesti ennen kuin voit uskaltautua hyvään valikoimaan moninpelikarttoja (jotain, joka puuttui Heroes III:n jälkeen).