March/April 2010 Issue
Treating Child Abuse Trauma With EMDR
By Deborah R. Huso
Social Work Today
Vol. 10 No. 2 S. 20
EMDR on onnistunut hyvin lapsuuden kaltoinkohtelun aiheuttamien traumojen hoidossa uhreilla ja selviytyjillä, nuorilla ja vanhoilla.
Yhdysvalloissa ilmoitetaan vuosittain yli kolme miljoonaa lasten kaltoinkohtelutapausta ja luultavasti paljon enemmän tapauksia jää ilmoittamatta, joten sosiaalityöntekijöillä on edessään usein pelottava asiakaslista lapsia ja aikuisia, jotka ovat tai ovat olleet kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin uhreja. Jos näitä henkilöitä ei hoideta, heidän mahdollisuutensa elää päihteiden väärinkäytön, vangitsemisen, ei-toivottujen raskauksien ja tulevien psyykkisten sairauksien täyttämää elämää moninkertaistuvat moninkertaisesti.
Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tutkijat ovat kuitenkin saavuttaneet merkittäviä edistysaskeleita lasten hyväksikäytön uhrien ja siitä selviytyneiden hoitomenetelmien kehittämisessä, mukaan lukien terapiat, jotka toimivat yhtä hyvin (ja joissakin tapauksissa paremmin) lasten kuin aikuisten kanssa. Menestyksekkäimpiä näistä hoidoista on EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing), terapeuttinen prosessi, jossa käytetään silmänliikkeitä, ääniä ja toistuvia liikkeitä auttamaan asiakkaita käsittelemään ja käsittelemään traumaattisia muistoja nopeammin kuin pelkkä puheterapia. Ja koska monet lapset ja jotkut aikuiset eivät pysty sanallistamaan traumaattisia kokemuksia, EMDR voi usein tarjota läpimurron, johon perinteisemmät terapiat eivät pysty.
Miten EMDR toimii
EMDR on terapeuttinen hoito, jossa käytetään silmänliikkeitä, ääniä tai pulsseja aivojen stimuloimiseksi. Näiden aistikokemusten käyttäminen yhdessä traumaattiseen muistoon keskittymisen kanssa voi luoda aivoissa muutoksia, jotka auttavat asiakasta voittamaan muun muassa masennuksen, vihan ja ahdistuksen oireet. EMDR-instituutin toiminnanjohtaja, tohtori Francine Shapiro kehitti prosessin 20 vuotta sitten. Vaikka tutkijat eivät voi varmuudella sanoa, miksi EMDR auttaa potilaita selviytymään traumasta, se on nykyään tutkituin traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) psykoterapeuttinen hoito.
Toisin kuin pitkittyneessä altistusterapiassa (PET), EMDR ei välttämättä vaadi asiakasta kertomaan traumastaan ääneen tai käsittelemään sitä tietyssä järjestyksessä. Terapeutti vain seuraa asiakasta hänen matkallaan muistojen läpi ja kysyy ajoittain, mitä hän huomaa. Kun muistin kukin uusi vaihe saavutetaan, terapeutti ”asentaa” muistin silmänliikkeillä tai naputtelemalla. Pohjimmiltaan EMDR-istunto antaa asiakkaalle mahdollisuuden käydä henkisesti häiritsevässä muistissa lyhyinä annoksina samalla kun hän keskittyy ulkoiseen ärsykkeeseen. EMDR ei ainoastaan auta asiakkaita luomaan uusia assosiaatioita traumaattisten muistojen kanssa, vaan se auttaa myös vähentämään herkkyyttä ulkoisille tapahtumille, jotka voivat laukaista nuo muistot, samalla kun asiakkaat oppivat hallitsemaan tulevaisuutta.
Käyttämällä EMDR:ää lasten kanssa
Ricky Greenwald, PsyD, apulaisprofessori SUNY:n Buffalon yliopiston sosiaalityönkoulussa ja Trauma-instituutin & Lapsitrauma-instituutin toimeenpaneva johtaja & Child Trauma Institute& on kirjoittanut EMDR:stä laajalti viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajalta. EMDR Within a Phase Model of Trauma-Informed Treatment -kirjan kirjoittaja on yksi alan varhaisimmista asiantuntijoista, ja hän on käyttänyt EMDR:ää neuvoessaan yli 1000 ihmistä.
Vaikka hän myöntää, että terapeuteilla on tavallisempaa käyttää PET:tä työskennellessään lasten traumojen kanssa, hän on EMDR:n käytön vahva puolestapuhuja lasten kanssa. Vaikka suurin osa EMDR-tutkimuksista on tehty aikuisilla, hän uskoo, että hoito toimii erityisen hyvin lasten kanssa, koska he yleensä omaksuvat prosessin nopeammin kuin aikuiset. Hän huomauttaa, että se on johdonmukaisesti päihittänyt kognitiivis-behavioraalisen terapian (CBT) tarjoamalla nopeamman ratkaisun trauman uhreille.
Natalie Robinson, LICSW, konsultti ja kouluttaja, joka on käyttänyt EMDR:ää käytännössään 15 vuoden ajan, kannattaa vahvasti EMDR:n käyttöä lasten kanssa. Lasten hyväksikäytöstä selvinneet ovat suuri osa hänen tapauksistaan, ja hän on havainnut, että lasten kohdalla puheterapia ei useinkaan ole riittänyt parantamaan heitä. Robinson sanoo, että EMDR on itse asiassa hankalampi aikuisten kanssa, erityisesti seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa, koska näillä aikuisilla on vaikeuksia luottaa kehenkään, joten vie aikaa luoda liittouma terapeutin kanssa, ennen kuin he voivat edes harkita EMDR:n käyttöä.
Miksi se toimii
Greenwald uskoo, että tärkein syy EMDR:n tehokkuuteen on se, että se tapahtuu asiakkaan mielen sisällä. ”Ihmiset ajattelevat keskimäärin seitsemän kertaa nopeammin kuin puhuvat”, hän huomauttaa, ja koska EMDR ei vaadi asiakasta puhumaan läpi kaikkea, mitä hän henkisesti kokee, sen avulla ihmiset voivat käsitellä traumaattisia muistoja nopeammin.
Greenwald sanoo, että koska traumasta selvinnyt keskittyy muistoon yhdessä jonkin ulkoisen asian kanssa, se luo kaksoisfokuksen, jonka avulla yksilö voi olla samanaikaisesti sekä muistossa että sen tarkkailijana.
”Siinä yhdistyvät psykoanalyysi, kehon tuntemukset ja psykoterapia kerralla”, Robinson lisää. ”Siinä on myös hieman hypnoterapiaa, joten se tarjoaa todella parasta monista terapiamaailmoista.”
Robinson sanoo, että pelkkä puhuminen tavoittaa vain uhrin vasemman puolen aivoista, kun taas EMDR stimuloi molempia aivopuoliskoja. ”EMDR:n avulla voimme rakentaa aivoihin synapseja traumaattisten kokemusten ympärille”, hän selittää. ”Se antaa uhrille mahdollisuuden yhdistää kokemuksensa viisauteen.” Robinson sanoo, että yksi tapa ymmärtää EMDR:ää on ajatella sitä kuin REM-unta. Se auttaa ihmisiä käsittelemään muistojaan ja sijoittamaan ne menneisyyteen nykyhetken sijaan.
Joanne Twombly, LICSW, joka työskentelee yksityisvastaanotolla Walthamissa, Massachusettsissa, on käyttänyt EMDR:ää vakavien dissosiatiivisten häiriöiden hoidossa noin kymmenen vuoden ajan. Hän työskentelee asiakkaiden kanssa, joilla on hänen mukaansa ”valtavia lasten hyväksikäyttöongelmia” ja monimutkaista PTSD:tä. ”Huomaan, että kahdenvälinen stimulaatio, lähinnä kahdenvälinen naputtelu, auttaa asentamaan selviytymistaitoja”, hän sanoo. Twombly huomauttaa, että aivokuvaukset osoittavat, että trauman uhrien aivojen otsalohkot ovat usein heikentyneet. Hänen mukaansa EMDR aktivoi näitä otsalohkoja tavalla, johon puheterapia ei pysty. ”Trauma juuttuu aivojen primitiiviseen osaan”, Twombly lisää. ”EMDR pääsee siihen aivojen osaan, jossa nuo jumiutuneet asiat sijaitsevat.”
Sara Biel, LCSW, ei välttämättä käytä EMDR:ssä kahdenvälisiä silmänliikkeitä ja sanoo, että käsien tai polvien naputtelu toimii aivan yhtä hyvin. ”Kyse on aivojen molempien puolien stimuloinnista”, hän selittää. ”Se muistuttaa silmänliikkeitä, joita meillä on unen aikana. Kuten uni, EMDR auttaa meitä käsittelemään muistoja ja siirtämään kokemuksia menneisyyteen.”
Greenwald on eri mieltä ajatuksesta, että EMDR vaatii sekä oikeaa että vasenta aivopuoliskoa tekemään työnsä, ja huomauttaa, että asiakas voi osallistua EMDR:ään liikuttamalla silmiään ylös- ja alaspäin oikean ja vasemman aivopuoliskon liikkeiden sijasta ja siten mitätöidä tuon oletetun yhteyden molempien aivopuoliskojen välillä.
Fyysisestä syystä riippumatta EMDR toimii, yksi asia on selvä: se auttaa asiakkaita erottamaan, mikä on tärkeää menneisyydessä ja mikä on tärkeää nyt.
Vaikka CBT käsittää monia erilaisia terapeuttisia tekniikoita, Greenwaldin mukaan se keskittyy pääasiassa hallintataitoihin. Kääntöpuolena EMDR muuttaa sitä, miten ihmiset kokevat ja reagoivat omiin muistoihinsa. ”Suosin EMDR:ää, koska se on hyvin siedetty ja nopeampi”, Greenwald selittää. Hän sanoo, että kun asiakas on suorittanut EMDR-terapian, hän löytää kyvyn palata traumaattiseen muistoon eikä se enää vaivaa häntä.
Robinson sanoo, että hänen käytännössään EMDR:n onnistumisprosentti on 80-90 prosenttia, vaikka hän lisää, että koska hän on tunnettu hoidon tarjoamisesta, monet hänen asiakkaistaan ovat erittäin motivoituneita.
Kuka sopii parhaiten EMDR:ään
”Aivan kuten kaikki muukin asia, se toimii paremmin yksittäisten episodien uhrien kanssa”, Greenwald sanoo. Hän sanoo, että yhden episodin trauma voidaan usein työstää yhdessä EMDR-istunnossa, varsinkin jos asiakkaalla on tukeva perhe ja hän on kokenut yleisesti ottaen myönteisen lapsuuden.
Vaikka monet tutkijat väittävät, että EMDR ei sovi henkilöille, joilla on kohtauksellisia häiriöitä, Greenwald sanoo uskovansa, että melkein kuka tahansa voi olla hoidon ehdokas. Hän sanoo olevansa haluton käyttämään sitä autististen lasten kanssa, koska se voi olla heille fyysisesti ahdistavaa. Useimpien asiakkaiden kohdalla kyse on hänen mukaansa kuitenkin siitä, onko asiakas hyvin valmistautunut. EMDR:n on oltava osa laajempaa terapiaa. Se on vaiheittainen hoitomalli, ja asiakkaan on oltava vakaa ja turvallisessa paikassa ennen prosessin aloittamista.
Robinsonin mukaan EMDR ei ole aina paras vaihtoehto lapsille, vaikka se yleensä toimii nopeammin kuin muut hoidot, koska lapset ovat usein vielä vaarassa tullessaan terapiaan. ”Heidän on oltava turvallisessa kodissa ja heidän on luotettava sinuun”, hän sanoo. Hänen mukaansa EMDR ei sovellu myöskään silloin, kun asiakas on sairaalahoidossa tai lääkityksellä.
Twombly on samaa mieltä ja toteaa, että terapeutin ei pitäisi yrittää EMDR:ää sellaisen kanssa, joka ei ole vakaa, eikä sitä pitäisi yrittää dissosiatiivisten häiriöiden kanssa, ellei terapeutilla ole kokemusta dissosiaatiosta. ”Useimmilla asiakkaillani on ollut yli 30 vuotta traumahoitoa”, hän lisää, ”ja he tulevat luokseni, koska mikään muu ei ole toiminut.”
Hän lisää kuitenkin nopeasti, että EMDR ei toimi sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei ole pääsyä tunteisiin. ”Ihmiset, jotka ovat masentuneita tai sulkeutuneita, eivät reagoi siihen”, hän sanoo, koska EMDR:ssä on kyse siitä, että asiakkaat saatetaan kosketuksiin tunteidensa kanssa, jotta he voivat voittaa traumaattisiin muistoihin kohdistuvat lamaannuttavat reaktiot.
Miten aloittaa
Greenwald neuvoo EMDR:n harjoittajia aloittamaan asiakkaansa jollakin pienellä ja hallittavissa olevalla asialla sen sijaan, että he puuttuisivat heti äärimmäisen traumaattiseen kokemukseen. ”Joskus on parasta aloittaa varhaisimmista muistoista ja edetä niistä eteenpäin”, hän sanoo. ”Jos sama asia toistuu toistuvasti jonkun henkilöhistoriassa, ei tarvitse käydä läpi jokaista muistoa. Voit ryhmitellä samankaltaisia kokemuksia yhteen.”
Robinson pyytää asiakkaita pohjimmiltaan laittamaan traumaattiset muistot astiaan ja vetämään ne sitten esiin, jotta niitä voidaan tarkastella pala palalta. Twombly sanoo, että säiliökonsepti on merkittävä syy siihen, että hän uskoo EMDR:n toimivan nopeammin ja tehokkaammin kuin PET, jossa samat traumaattiset kokemukset käydään läpi toistuvasti. ”Et halua ottaa ihmistä, jolla on traumoja traumojen päällä, ja avata niitä kerralla”, hän sanoo. ”Tässä EMDR voi auttaa. Se on antanut terapeuteille keinon työskennellä niin monien sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät olisi selvinneet traumasta muilla tavoin.”
– Deborah R. Huso on Blue Grassissa, VA:ssa, asuva vapaa kirjoittaja, joka kirjoittaa usein nuoriso-, perhe- ja yhteiskunnallisista aiheista.
Tapaustutkimus: Working Through EMDR with Children
Natalie Robinson, LICSW, joka käyttää EMDR:ää (Eye Movement Desensitization and Reprocessing) omassa käytännössään ja kouluttaa muita sen käyttöön, sanoo, että paras tapa ymmärtää, miten hoito toimii, on nähdä se käytännössä. Joitakin vuosia sitten hän avusti 10-vuotiasta poikaa, joka oli kokenut naapurissa yhden ahdistelutapauksen ollessaan 4-vuotias. Vaikka lapsi sai hoitoa kuusi kuukautta tapauksen jälkeen, hän palasi terapeuttinsa luokse toistuvien oireiden vuoksi 10-vuotiaana. Hän ei pystynyt nukkumaan, huusi talossa oleville äänille, myös televisiolle, ja vaikutti usein häiriintyneeltä.
Pojan terapeutti tuli Robinsonin luo ja pyysi häntä kokeilemaan EMDR:ää lapsen kanssa. Kuten kaikkien hänen asiakkaidensa kanssa, Robinson kävi ensin pojan ja tämän äidin läpi EMDR-prosessin ja selitti, miten se toimii, ja pyysi sitten poikaa auttamaan häntä löytämään pojalle erittäin turvallisen paikan, jonne poika voi mennä aina, kun jokin kokemus käy hänelle liian raskaaksi. Lapsi keksi dioraaman, jossa häntä suojasivat jotkut hänen suosikkisupersankareistaan. Ensimmäisenä askeleena Robinson pyysi poikaa visualisoimaan itsensä tuohon turvalliseen paikkaan. Sitten hän asensi mielikuvan EMDR:n avulla laittamalla pojan silmät seuraamaan valoa edestakaisin.
Sen jälkeen hän pyysi poikaa ja hänen äitiään kertomaan tarinan ahdistelustaan ja pyysi poikaa antamaan hänelle käsimerkin aina, kun hänen piti pysähtyä tai mennä turvalliseen paikkaansa. Lupauksella saada Batmaniin liittyviä esineitä poika oli suostuteltu menemään naapurin kellariin. 10-vuotiaan pääasia oli, että hän koki tapauksen olleen hänen syytään, että sitä ei olisi tapahtunut, jos hän ei olisi halunnut Batman-tarvikkeita. Kun Robinson kävi lapsen kanssa läpi hänen kokemustaan, hän pyysi tätä miettimään, missä kohtaa kehoaan hän tunsi ahdistusta. ”Muuta en kommentoi”, hän selittää. ”Kuljen vain hänen mukanaan hänen matkallaan.”
Pikkuhiljaa poika selvitti episodin aiheuttaman tuskan kertomalla itselleen, ettei se ollut hänen syytään. ”Olen vain lapsi”, hän sanoi. Aina kun hän saavutti myönteisen ratkaisun, Robinson ”asensi” sen EMDR:llä pyytämällä häntä seuraamaan valoa silmillään. Hän huomasi myös, että poika oli huolissaan siitä, että sama tapahtuisi hänen pikkuveljelleen, mutta hän päätti, että hän voisi kertoa veljelleen, mitä tehdä vastaavassa tilanteessa. ”Tiedän nyt, mitä tehdä”, poika kertoi Robinsonille istunnon päätteeksi.
Se pyysi poikaa palaamaan toiseen istuntoon, jonka jälkeen poika ei äidin mukaan enää kokenut oireita. ”On hyvin harvinaista, että se sujuu näin hyvin”, Robinson lisää. ”Useimmilla kestää hieman kauemmin, mutta hän oli lapsi, jolla oli yksittäinen tapaus ja kannustava perhe.”
– DRH