Taloudessa on periaatteessa kaksi päätoimintoa, tuotanto ja kulutus. Vastaavasti on kahdenlaisia toimijoita, tuottajia ja kuluttajia. Hyvinvoinnin mahdollistaa tehokas tuotanto sekä tuottajien ja kuluttajien välinen vuorovaikutus. Vuorovaikutuksessa kuluttajilla voidaan tunnistaa kaksi roolia, jotka molemmat tuottavat hyvinvointia. Kuluttajat voivat olla sekä tuottajien asiakkaita että tuottajien toimittajia. Asiakkaiden hyvinvointi syntyy heidän ostamistaan hyödykkeistä ja tavarantoimittajien hyvinvointi liittyy tuloihin, jotka he saavat korvauksena tuottajille toimittamistaan tuotantopanoksista.
Tuotannon sidosryhmätEdit
Tuotannon sidosryhmät ovat henkilöitä, ryhmiä tai organisaatioita, joilla on intressi tuottavassa yrityksessä. Taloudellinen hyvinvointi syntyy tehokkaasta tuotannosta, ja se jakautuu yrityksen sidosryhmien välisen vuorovaikutuksen kautta. Yritysten sidosryhmät ovat taloudellisia toimijoita, joilla on taloudellinen intressi yritystä kohtaan. Etujensa samankaltaisuuden perusteella sidosryhmät voidaan luokitella kolmeen ryhmään, jotta niiden edut ja keskinäiset suhteet voidaan erottaa toisistaan. Nämä kolme ryhmää ovat seuraavat:
- Asiakkaat
- Toimittajat
- Tuottajat
Seuraavaksi on kuvattu lyhyesti näiden sidosryhmien intressejä ja suhteita yritysten kanssa. Tarkoituksenamme on luoda puitteet myöhemmälle analyysille.
Asiakkaat
Yrityksen asiakkaita ovat yleensä kuluttajat, muut markkinatuottajat tai julkisen sektorin tuottajat. Kullakin niistä on oma tuotantofunktionsa. Kilpailun seurauksena hyödykkeiden hinta-laatusuhde yleensä paranee, mikä tuo asiakkaille hyötyä paremmasta tuottavuudesta. Asiakkaat saavat enemmän halvemmalla. Kotitalouksissa ja julkisella sektorilla tämä tarkoittaa, että tarpeet tyydytetään paremmin pienemmillä kustannuksilla. Tästä syystä asiakkaiden tuottavuus voi ajan mittaan kasvaa, vaikka heidän tulonsa pysyvät ennallaan.
Toimittajat
Yritysten tavarantoimittajat ovat tyypillisesti materiaalien, energian, pääoman ja palvelujen tuottajia. Niillä kaikilla on yksilölliset tuotantofunktiot. Toimitettujen hyödykkeiden hintojen tai laadun muutokset vaikuttavat molempien toimijoiden (yrityksen ja toimittajien) tuotantofunktioihin. Päädymme siihen johtopäätökseen, että yrityksen ja sen tavarantoimittajien tuotantofunktiot ovat jatkuvassa muutostilassa.
Tuottajat
Tuotantoon osallistuvia eli työvoimaa, yhteiskuntaa ja omistajia kutsutaan yhteisesti tuottajayhteisöksi tai tuottajiksi. Tuottajayhteisö tuottaa tuloja tuotannon kehittämisestä ja kasvattamisesta.
Hyödykkeiden kautta saavutettu hyvinvointi juontuu hyödykkeiden hinta-laatusuhteista. Markkinoiden kilpailun ja kehityksen vuoksi hyödykkeiden hinta-laatusuhteet yleensä paranevat ajan myötä. Tyypillisesti hyödykkeen laatu nousee ja hinta laskee ajan myötä. Tämä kehitys vaikuttaa suotuisasti asiakkaiden tuotantotoimintoihin. Asiakkaat saavat enemmän halvemmalla. Kuluttaja-asiakkaat saavat enemmän tyytyväisyyttä pienemmillä kustannuksilla. Tämäntyyppinen hyvinvoinnin syntyminen voidaan laskea vain osittain tuotantotiedoista. Tässä tutkimuksessa esitetään tilanne: Tuottajayhteisö (työvoima, yhteiskunta ja omistajat) ansaitsee tuloja korvauksena tuotantoon toimittamistaan panoksista. Kun tuotanto kasvaa ja tehostuu, tuloilla on taipumus kasvaa. Tuotannossa tämä saa aikaan sen, että kyky maksaa palkkoja, veroja ja voittoja kasvaa. Tuotannon kasvu ja tuottavuuden paraneminen tuottavat lisätuloja tuottajayhteisölle. Vastaavasti yhteisössä saavutettu korkea tulotaso on seurausta tuotannon suuresta määrästä ja sen hyvästä suorituskyvystä. Tämäntyyppinen hyvinvoinnin tuottaminen – kuten aiemmin mainittiin – voidaan laskea luotettavasti tuotantotiedoista.
Tuotantoyrityksen pääprosessitEdit
Tuotantoyritys voidaan jakaa osaprosesseihin eri tavoin; silti seuraavat viisi tunnistetaan pääprosesseiksi, joista jokaisella on oma logiikkansa, tavoitteensa, teoriansa ja tunnuslukunsa. On tärkeää tarkastella kutakin niistä erikseen, mutta kuitenkin osana kokonaisuutta, jotta niitä voidaan mitata ja ymmärtää. Yrityksen pääprosessit ovat seuraavat:
- reaaliprosessi.
- tulonjakoprosessi
- tuotantoprosessi.
- rahaprosessi.
- markkina-arvoprosessi.
Tuotantotuotos syntyy reaaliprosessissa, tuotannon voitot jaetaan tulonjakoprosessissa ja nämä kaksi prosessia muodostavat tuotantoprosessin. Tuotantoprosessi ja sen osaprosessit, reaaliprosessi ja tulonjakoprosessi, tapahtuvat samanaikaisesti, ja vain tuotantoprosessi on tunnistettavissa ja mitattavissa perinteisen kirjanpitokäytännön avulla. Reaaliprosessi ja tulonjakoprosessi ovat tunnistettavissa ja mitattavissa ylimääräisellä laskennalla, ja siksi niitä on analysoitava erikseen, jotta tuotannon logiikkaa ja sen suorituskykyä voidaan ymmärtää.
Reaaliprosessi tuottaa tuotantopanoksesta tuotannon tuotoksen, ja sitä voidaan kuvata tuotantofunktion avulla. Sillä tarkoitetaan tuotannon tapahtumasarjaa, jossa laadultaan ja määrältään erilaiset tuotantopanokset yhdistetään laadultaan ja määrältään erilaisiksi tuotteiksi. Tuotteet voivat olla fyysisiä tavaroita, aineettomia palveluja ja useimmiten näiden yhdistelmiä. Tuottajan tuotteeseen luomat ominaisuudet tuottavat kuluttajalle lisäarvoa, ja markkinahinnan perusteella kuluttaja ja tuottaja jakavat tämän arvon markkinoilla. Tämä on mekanismi, jonka kautta kuluttaja ja tuottaja saavat lisäarvoa. Asiakkaiden ylijäämäarvoja ei voida mitata minkään tuotantotietojen perusteella. Sen sijaan tuottajan ylijäämäarvo voidaan mitata. Se voidaan ilmaista sekä nimellis- että reaaliarvona. Reaalinen yliarvo tuottajalle on reaaliprosessin tulos, reaalitulo, ja suhteellisesti mitattuna se tarkoittaa tuottavuutta.
Käsite ”reaaliprosessi” merkityksessä tuotantoprosessin kvantitatiivinen rakenne otettiin käyttöön suomalaisessa liikkeenjohdon laskentatoimessa 1960-luvulla. Siitä lähtien se on ollut suomalaisen johdon laskentatoimen teorian kulmakivi. (Riistama et al. 1971)
Tuotannon tulonjakoprosessilla tarkoitetaan tapahtumasarjaa, jossa vakiolaatuisten tuotteiden ja panosten yksikköhinnat muuttuvat aiheuttaen muutoksen tulonjaossa vaihdantaan osallistuvien kesken. Tulonjaon muutoksen suuruus on suoraan verrannollinen tuotoksen ja panosten hintojen ja niiden määrien muutokseen. Tuottavuushyödyt jakautuvat esimerkiksi asiakkaille alempina tuotteiden myyntihintoina tai henkilöstölle korkeampina tulopalkkoina.
Tuotantoprosessi koostuu reaaliprosessista ja tulonjakoprosessista. Omistajan tulos ja menestyksen kriteeri on kannattavuus. Tuotannon kannattavuus on se osuus reaaliprosessin tuloksesta, jonka omistaja on pystynyt pitämään itsellään tulonjakoprosessissa. Tuotantoprosessia kuvaavat tekijät ovat kannattavuuden osatekijöitä eli tuotot ja kustannukset. Ne eroavat reaaliprosessin tekijöistä siinä, että kannattavuuden osatekijät annetaan nimellishinnoin, kun taas reaaliprosessissa tekijät ovat jaksoittain vahvistetuin hinnoin.
Monetaarisella prosessilla tarkoitetaan yrityksen rahoitukseen liittyviä tapahtumia. Markkina-arvoprosessi viittaa tapahtumasarjaan, jossa sijoittajat määrittelevät yrityksen markkina-arvon sijoitusmarkkinoilla.
Tuotannon kasvu ja tuloksellisuusMuokkaa
Talouskasvu määritellään usein tuotantoprosessin tuotoksen tuotannon kasvuksi. Se ilmaistaan yleensä reaalisen tuotannon tuotoksen kasvua kuvaavana kasvuprosenttina. Reaalinen tuotos on tuotantoprosessissa tuotettujen tuotteiden reaaliarvo, ja kun reaalisesta tuotoksesta vähennetään reaalinen panos, saadaan reaalitulo. Reaalinen tuotos ja reaalitulo syntyvät reaalisessa tuotantoprosessissa reaalisista panoksista.
Reaalista prosessia voidaan kuvata tuotantofunktion avulla. Tuotantofunktio on graafinen tai matemaattinen lauseke, joka osoittaa tuotannossa käytettyjen panosten ja saavutetun tuotoksen välisen suhteen. Sekä graafiset että matemaattiset lausekkeet esitetään ja demonstroidaan. Tuotantofunktio on yksinkertainen kuvaus tuotantoprosessin tulonmuodostusmekanismista. Se koostuu kahdesta osatekijästä. Nämä komponentit ovat tuotantopanosten muutos ja tuottavuuden muutos.
Kuvio havainnollistaa tulonmuodostusprosessia (selvyyden vuoksi liioiteltu). Arvo T2 (arvo ajankohtana 2) edustaa tuotoksen kasvua arvosta T1 (arvo ajankohtana 1). Kullakin mittausajankohdalla on oma kuvaajansa kyseisen ajan tuotantofunktiosta (suorat viivat). Tuotos mitattuna ajankohtana 2 on suurempi kuin tuotos mitattuna ajankohtana 1 molempien kasvun osatekijöiden osalta: panosten kasvu ja tuottavuuden kasvu. Panosten lisäyksen aiheuttama osa kasvusta näkyy suoralla 1, eikä se muuta panosten ja tuotosten välistä suhdetta. Tuottavuuden kasvun aiheuttama osuus kasvusta näkyy viivalla 2, jonka kaltevuus on jyrkempi. Tuottavuuden kasvu edustaa siis suurempaa tuotosta panosyksikköä kohti.
Tuotannon tuotoksen kasvu ei kerro mitään tuotantoprosessin suorituskyvystä. Tuotannon suorituskyky mittaa tuotannon kykyä tuottaa tuloja. Koska tuotannosta saatava tulo syntyy reaaliprosessissa, kutsumme sitä reaalituloksi. Vastaavasti, koska tuotantofunktio on reaaliprosessin ilmaus, voisimme kutsua sitä myös ”tuotantofunktion tuottamaksi tuloksi”.
Reaalitulon tuottaminen noudattaa tuotantofunktion logiikkaa. Myös tulonmuutoksessa voidaan erottaa kaksi komponenttia: tuotantopanoksen (tuotantomäärän) kasvun aiheuttama tulonkasvu ja tuottavuuden kasvun aiheuttama tulonkasvu. Tuotantomäärän kasvun aiheuttama tulonkasvu määritetään siirtymällä tuotantofunktion kuvaajaa pitkin. Tuotantofunktion siirtymistä vastaava tulojen kasvu syntyy tuottavuuden kasvusta. Reaalitulon muutos merkitsee siis siirtymistä tuotantofunktion pisteestä 1 pisteeseen 2 (edellä). Kun haluamme maksimoida tuotantosuorituksen, meidän on maksimoitava tuotantofunktion tuottama tulo.
Tuottavuuden kasvun ja tuotantomäärän kasvun lähteet selitetään seuraavasti. Tuottavuuden kasvua pidetään innovaation keskeisenä taloudellisena indikaattorina. Uusien tuotteiden ja uusien tai muutettujen prosessien, organisaatiorakenteiden, järjestelmien ja liiketoimintamallien onnistunut käyttöönotto synnyttää tuotoksen kasvua, joka ylittää panosten kasvun. Tämä johtaa tuottavuuden tai tuotoksen kasvuun panosyksikköä kohti. Tulojen kasvu voi tapahtua myös ilman innovaatioita, kun vakiintunutta teknologiaa toistetaan. Pelkästään monistamalla ja ilman innovaatiota tuotos kasvaa suhteessa panoksiin. (Jorgenson et al. 2014,2) Tällöin tulojen kasvu tapahtuu tuotantomäärän kasvun kautta.
Jorgenson et al. (2014,2) antavat empiirisen esimerkin. He osoittavat, että suuri enemmistö Yhdysvaltojen talouskasvusta vuodesta 1947 lähtien liittyy olemassa olevien teknologioiden monistamiseen investoimalla laitteisiin, rakenteisiin ja ohjelmistoihin sekä laajentamalla työvoimaa. Lisäksi he osoittavat, että innovaation osuus Yhdysvaltain talouskasvusta on vain noin kaksikymmentä prosenttia.
Yksittäisen tuotantoprosessin tapauksessa (edellä kuvattu) tuotos määritellään prosessissa tuotettujen tuotteiden ja palvelujen taloudellisena arvona. Kun haluamme tarkastella monien tuotantoprosessien muodostamaa kokonaisuutta, meidän on laskettava yhteen yksittäisissä prosesseissa syntynyt arvonlisäys. Näin vältetään välituotepanosten kaksinkertainen kirjaaminen. Arvonlisäys saadaan vähentämällä tuotoksista välituotepanokset. Tunnetuin ja käytetyin arvonlisäyksen mittari on BKT (bruttokansantuote). Sitä käytetään laajalti kansakuntien ja toimialojen talouskasvun mittarina.
Absoluuttinen (kokonais)tulo ja keskimääräinen tuloEdit
Tuotantokykyä voidaan mitata keskimääräisenä tai absoluuttisena tulona. Suorituskyvyn ilmaiseminen sekä keskimääräisenä (avg.) että absoluuttisena (abs.) on hyödyllistä tuotannon hyvinvointivaikutusten ymmärtämiseksi. Keskimääräisen tuotantosuorituksen mittaamiseen käytetään tunnettua tuottavuussuhdetta
- Reaalinen tuotos / Reaalinen panos.
Tuotantosuorituksen absoluuttinen tulo saadaan vähentämällä reaalinen panos reaalisesta tuotoksesta seuraavasti:
- Reaalinen tulo (abs.) = Reaalinen tuotos – Reaalinen panos
Reaalisen tulon kasvu on tuotannon sidosryhmien kesken jaettavissa olevan taloudellisen arvon kasvua. Tuotantomallin avulla voimme suorittaa keskiarvo- ja absoluuttisen laskennan yhdessä laskelmassa. Tuotantokyvyn maksimointi edellyttää absoluuttisen mittarin eli reaalitulon ja sen johdannaisten käyttämistä tuotantokyvyn kriteerinä.
Tuottavuuden maksimointi johtaa myös ilmiöön, jota kutsutaan nimellä ”työpaikkaton kasvu” Tällä tarkoitetaan talouskasvua tuottavuuden kasvun seurauksena, mutta ilman uusien työpaikkojen ja niistä saatavien uusien tulojen syntymistä. Käytännön esimerkki havainnollistaa asiaa. Kun työtön henkilö saa työpaikan markkinatuotannossa, voimme olettaa sen olevan matalan tuottavuuden työpaikka. Tämän seurauksena keskimääräinen tuottavuus laskee, mutta reaalitulot henkeä kohti kasvavat. Lisäksi myös yhteiskunnan hyvinvointi kasvaa. Tämä esimerkki paljastaa vaikeuden tulkita kokonaistuottavuuden muutosta oikein. Volyymin kasvun ja kokonaistuottavuuden laskun yhdistelmä johtaa tässä tapauksessa tuloksen paranemiseen, koska olemme tuotantofunktion ”vähenevän tuoton” alueella. Jos tuotantofunktiossa on kyse ”kasvavasta tuotosta”, tuotannon volyymin kasvun ja kokonaistuottavuuden kasvun yhdistelmä johtaa parempaan tuotantokykyyn. Valitettavasti emme käytännössä tiedä, kummassa osassa tuotantofunktiota olemme. Siksi oikea tulkinta suorituskyvyn muutoksesta saadaan vain mittaamalla reaalitulon muutos.