Työttömyys

Mitä on työttömyys?

Työttömyys syntyy, kun aktiivisesti työtä etsivä henkilö ei löydä työtä. Työttömyyttä käytetään usein talouden tilan mittarina. Yleisin työttömyyden mittari on työttömyysaste, joka on työttömien määrä jaettuna työvoimaan kuuluvien määrällä.

Työttömyyden ymmärtäminen

Työttömyys on keskeinen taloudellinen indikaattori, koska se kertoo työntekijöiden kyvystä (tai kyvyttömyydestä) saada helposti ansiotyötä, jotta he voisivat osallistua talouden tuotantoon. Enemmän työttömiä työntekijöitä tarkoittaa, että kokonaistaloudellista tuotantoa tapahtuu vähemmän kuin muuten olisi voinut tapahtua. Toisin kuin käyttämätön pääoma, työttömän työntekijän on työttömyysaikana huolehdittava vähintään toimeentulon turvaavasta kulutuksesta. Tämä tarkoittaa, että taloudessa, jossa työttömyysaste on korkea, tuotanto vähenee ilman, että peruskulutuksen tarve vähenee samassa suhteessa. Korkea ja jatkuva työttömyys voi olla merkki talouden vakavasta ahdingosta ja johtaa jopa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin mullistuksiin.

Kääntäen alhainen työttömyysaste tarkoittaa, että talous tuottaa todennäköisemmin lähellä täyttä kapasiteettiaan, maksimoi tuotannon ja edistää palkkakehitystä ja nostaa elintasoa ajan mittaan. Äärimmäisen alhainen työttömyys voi kuitenkin olla myös varoittava merkki talouden ylikuumenemisesta, inflaatiopaineista ja tiukoista olosuhteista yrityksille, jotka tarvitsevat lisätyövoimaa.

Vaikka työttömyyden määritelmä on selkeä, taloustieteilijät jakavat työttömyyden moniin eri luokkiin. Kaksi laajinta työttömyysluokkaa ovat vapaaehtoinen ja tahaton työttömyys. Kun työttömyys on vapaaehtoista, se tarkoittaa, että henkilö on jättänyt työpaikkansa vapaaehtoisesti etsiessään muuta työtä. Kun työttömyys on tahatonta, se tarkoittaa, että henkilö on saanut potkut tai hänet on irtisanottu ja hänen on nyt etsittävä uutta työtä. Esimerkiksi vuonna 2020 Yhdysvaltoihin ja koko maailmaan vaikuttava koronaviruspandemia aiheuttaa massiivisen määrän tahatonta työttömyyttä.

Työttömyyden tyypit

Syvemmälle mentäessä työttömyys – sekä vapaaehtoinen että tahaton – voidaan jakaa neljään eri tyyppiin.

Kitkatyöttömyys

Kitkatyöttömyys johtuu siitä, että ihmiset vaihtavat työpaikkaa vapaaehtoisesti talouden sisällä. Kun henkilö lähtee yrityksestä, uuden työpaikan löytäminen vie luonnollisesti aikaa. Vastaavasti juuri työelämään astuvat tutkinnon suorittaneet lisäävät kitkatyöttömyyttä. Yleensä tämäntyyppinen työttömyys on lyhytaikaista. Se on myös taloudellisesti vähiten ongelmallinen. Kitkatyöttömyys on luonnollinen seuraus siitä, että markkinaprosessit vievät aikaa ja tieto voi olla kallista. Uuden työpaikan etsiminen, uusien työntekijöiden rekrytointi ja oikeiden työntekijöiden sovittaminen oikeisiin työpaikkoihin vievät aikaa ja vaivaa, mikä johtaa kitkatyöttömyyteen.

Suhdannetyöttömyys

Suhdannetyöttömyydellä tarkoitetaan työttömien työntekijöiden lukumäärän vaihtelua taloudellisten nousu- ja laskusuhdanteiden, kuten öljyn hinnanmuutosten, aikana. Työttömyys lisääntyy taantumakausina ja vähenee talouskasvun aikana. Suhdannetyöttömyyden ehkäiseminen ja lieventäminen taantumien aikana on yksi taloustieteen opiskelun keskeisistä syistä ja niiden erilaisten poliittisten välineiden tarkoitus, joita hallitukset käyttävät suhdannevaihteluiden laskusuhdanteiden aikana talouden elvyttämiseksi.

Rakenteellinen työttömyys

Rakenteellinen työttömyys syntyy teknisen muutoksen kautta talouden rakenteessa, jossa työmarkkinat toimivat. Teknologiset muutokset – kuten hevoskuljetusten korvautuminen autoilla tai valmistuksen automatisointi – johtavat työttömyyteen niiden työntekijöiden keskuudessa, jotka syrjäytyvät työpaikoista, joita ei enää tarvita. Näiden työntekijöiden uudelleenkoulutus voi olla vaikeaa, kallista ja aikaa vievää, ja syrjäytyneet työntekijät päätyvät usein joko pitkiksi ajoiksi työttömiksi tai poistuvat kokonaan työvoiman piiristä.

Institutionaalinen työttömyys

Institutionaalinen työttömyys on työttömyyttä, joka johtuu talouden pitkäaikaisista tai pysyvistä institutionaalisista tekijöistä ja kannustimista. Hallituksen politiikka, kuten korkeat minimipalkkatasot, anteliaat sosiaalietuusohjelmat ja rajoittavat ammatinharjoittamislupia koskevat lait; työmarkkinailmiöt, kuten tehokkuuspalkat ja syrjivä rekrytointi; ja työmarkkinainstituutiot, kuten korkeat ammattiyhdistysjäsenyysasteet, voivat kaikki myötävaikuttaa institutionaalisen työttömyyden syntyyn.

Miten työttömyyttä mitataan