Tyttönimen säilyttäminen tai sen muuttaminen vastaamaan miehesi/vaimosi/kumppanisi sukunimeä avioliiton solmimisen jälkeen on asia, joka mietityttää monia pareja. Naisille nimen vaihtaminen on epäilemättä seksismin sävyttämä konventio – se juontaa juurensa aikaan, jolloin naisten oli vastattava miehensä nimeä. Jopa termi tyttönimi on hieman naurettava, kun sitä ajattelee. Monet naiset päättävät nyt kuitenkin tehdä niin, ja se on täysin heidän etuoikeutensa, koska: feminismi. Jos siis mietit, pitäisitkö tyttönimesi, tässä ovat tyttönimesi säilyttäneet naiset, jotka kertovat hyvistä ja huonoista puolista.
1. ”Positiivista: ei tarvinnut tehdä mitään paperitöitä, lisäksi rakastan nimeäni. Negatiivista: Kaikki, jotka ovat tavanneet mieheni, viittaavat minuun ensin nimellä rouva hänen sukunimensä. Ennen se häiritsi minua, mutta koska näen heitä (hänen työtuttujaan) harvoin, annan heidän käyttää etunimeäni ja jatkan elämääni.”
2. ”Pidin tyttönimeni juridisesti ja ammatillisesti ja muutin vain sosiaalisen median tilini mieheni sukunimeksi. Tein todella kovasti töitä saadakseni ylemmän korkeakoulututkinnon tyttönimelläni ja sain julkaistua artikkeleita tyttönimelläni. Kenelläkään yksityiselämässäni ei ole aavistustakaan siitä, etten oikeastaan vaihtanut nimeäni, ellen kerro sitä heille, ja se sopii minulle hyvin. Ainoa kielteinen asia, jonka olen kokenut, oli mieheni alun perin huomauttanut asiasta. Hänen mielestään se, etten vaihtanut nimeäni, oli tapa, jolla en ollut täysin sitoutunut avioliittoon, mutta vakuutettuani hänelle, että päätökselläni ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, miten olin sitoutunut häneen, hän pääsi asian yli.”
3. ”Positiivinen: Ei paperitöitä ja sain pitää henkilöllisyyteni. Minulla on aika selvä sukunimi, jonka takia ihmiset pilkkasivat minua, joten minusta tuntuu, että olen ansainnut nimeni ja olen ylpeä siitä. Negatiivista: Mieheni oli hieman surullinen, mutta pääsi siitä yli, kun hän tajusi, kuinka paljon paperityötä siihen liittyy. Luulen, että appivanhempani olivat hieman ärsyyntyneitä, mutta eivät koskaan sanoneet sitä minulle päin naamaa.”
4. ”Pidin nimeni. En voi kuvitella, että minua kutsuttaisiin joksikin muuksi ja pidän nimestäni, jos en pitäisi ja pitäisin enemmän mieheni nimestä, olisin luultavasti vaihtanut sen juuri siitä syystä. Se ei ole muuttunut miksikään. Käytän sormusta, eikä kukaan kysy, käytänkö tyttönimeäni vai avioliittonimeäni, ehkä he olettavat niin? Joka tapauksessa sillä ei ole ollut mitään vaikutusta elämääni henkilökohtaisesti.”
5. ”Positiivisesti pidin sen, koska kaikessa akateemisessa ja julkaisevassa toiminnassani on tyttönimeni. Sillä tavalla on helpompi asioida.”
6. ”Sillä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta elämääni. Korkeintaan tuntuu siltä, että muut ihmiset haluavat minun tai mieheni tuntevan olonsa huonoksi sen takia? Mutta minä en tunne.”
7. ”Luulin, että siitä tulisi PALJON isompi juttu, eikä se ole. Ainoa kerta, kun olen edes ajatellut sitä, on kun joku puhuttelee minua neiti tai rouva ja tbh en tiedä johtuuko se vain siitä, että tunnen itseni vanhaksi…”.
”Perinteisemmät perheenjäsenet kohottivat kulmakarvojaan”
8. ”Olen tehnyt sitä molemmilla tavoilla. Olen paljon tyytyväisempi päätökseeni pitää nimeni. Se aiheuttaa vähemmän hämmennystä, koska olen ulkomaalaista alkuperää, ja nimeni sopii siihen. Ennen ihmiset järkyttyivät, kun puhuin aksentilla. Nyt he menevät sisään tietäen. minun ei tarvitse vittuilla siitä, että muutan nimeni kaikkeen, ja tiedän, että edes avioeron sattuessa (jumala varjelkoon) minun ei tarvitse muuttaa sitä myöskään. Perinteisemmät perheenjäsenet kohottivat kulmakarvojaan, mutta useimmat tulivat nopeasti järkiinsä, kun kerroin heille, ettei ole niin outo ajatus, että nainen voi pitää oman nimensä, joka hänellä on ollut koko elämänsä ajan. Olemme sopineet, että mahdolliset lapset saisivat hänen nimensä.”
9. ”Sillä ei ole oikeastaan ollut mitään vaikutusta sen lisäksi, että silloin tällöin on pitänyt sanoa ’kokeile mieheni sukunimeä’, kun joku on etsinyt jotain kansiota mekaanikolla tai eläinlääkärillä tai jotain.”
10. ”Kaikki, jotka ovat tavanneet mieheni ensin, viittaavat minuun myös rouva hänen sukunimellään. Kuitenkin kaikki, jotka ovat tavanneet minut ensin, viittaavat häneen herra Mylastonimellä, joten se on enemmänkin hauskaa kuin ärsyttävää!”
.