Photo by Christian Mackie on Unsplash
Valokuvaus on fantastinen pyrkimys, jossa taide ja teknologia kohtaavat. Jokaiseen kattavaan valokuvauksen historiaan sisältyy myös kameran aikajanan historia.
Näin on siksi, että valokuvauksen historia on vaikeasti sidoksissa kaikkiin niihin lukuisiin teknologisiin edistysaskeliin, joita on tehty optiikassa, kameroissa ja kuvien tallentamisessa käytetyissä tallennusvälineissä.
- Valokuvauksen historia
- Camera Obscura: 500 eaa. – 1600 jKr.
- Varhainen optiikka: 1400-luku – 1700-luku
- Developing a Film Timeline: 1604 – 1827
- Milloin valokuvaus keksittiin?
- Ensimmäinen valokuva: 1827
- Daguerrotyyppi: 1839
- Enter the Camera: 1841
- Fotojournalismi: 1848 – 1865
- Selluloidirullafilmi: 1835 – 1887
- KODAK: 1888
- Liikkuvia kuvia: 1878 – 1900
- 35mm filmi ja Leica: 1913
- 35mm SLR-kamerat: 1957 & 1959
- Digital Reigns Supreme: 1975 – Present
- Fotografian historia aikajana jatkuu: Nykypäivä
Valokuvauksen historia
Valokuvauksen historian aikajana on taiteen ja tieteen historiaa yhdessä.
Monet valokuvauksen aikajanat alkavat Nicéphore Niépcen ensimmäisestä tunnetusta valokuvasta vuonna 1827. Mutta itse asiassa se ulottuu paljon kauemmas taaksepäin. Se ulottuu aikaan ja teknologiaan ennen linssejä, kameroita ja jopa filmiä.
Camera Obscura: 500 eaa. – 1600 jKr.
photo by nicoolay via iStock
Kamera obscura oli joidenkin taiteilijoiden käyttämä apuväline, jonka avulla he pystyivät helposti piirtämään tai maalaamaan realistisia maisemia ja arkkitehtuurin renderöintiä. Yksinkertaisimmillaan neulanreikä projisoi pimeään huoneeseen tai laatikkoon kohtauksen, jonka päälle taiteilija voi periaatteessa piirtää.
Koska sana valokuvaus määritellään kirjaimellisesti piirtämiseksi valolla, voimme tarkastella camera obscuran käsitettä mahdollisena alkuna valokuvauksen aikajanallamme. Varhaisin historiallinen maininta ideasta on peräisin Kiinasta noin vuodelta 500 eaa.
Varhainen optiikka: 1400-luku – 1700-luku
Lähes 1500-luvun alussa hämmästyttävä taiteilija, tiedemies ja keksijä Leonardo da Vinci luonnosteli kaavioita ja kirjoitti ohjeita camera obscurasta. Näissä papereissa hän sisällytti neulanreikien lisäksi myös yksinkertaisia lasilinssejä.
Photo by Uriel Soberanes on Unsplash
Linssit ja optiikka olivat tuohon aikakauteen mennessä verrattain uusi, mutta vakiintunut tiede, jota tähtitieteilijät hyödynsivät tietämyksemme maailmankaikkeuden tuntemuksen laajentamiseksi. Mielenkiintoista valokuvauksen historian aikajanamme kannalta on, että tähtitieteilijät olivat myös filmin tulon liikkeellepaneva voima.
Developing a Film Timeline: 1604 – 1827
Tykkäsitkö tästä sanaleikistä? Johannes Keplerin, tähtitieteilijän ja ylipäätään kaiken kaikkiaan fiksun kaverin, uskotaan keksineen vuonna 1604 termin valokuva valolla tehdylle piirrokselle. Hän viittasi kaukoputkioptiikan käyttämiseen kuvan heijastamiseen paperiarkille tai kankaalle tähtien piirtämiseksi.
Tähtitieteilijät ja keksijät etsivät keinoa tehdä itse paperi tai kangas herkäksi valolle. Myös lasi- tai metallilevyjä käytettiin eri ihmisten kokeiluissa.
Vuonna 1717 Johann Heinrich Schulze osoitti, että hopeanitraattiliuos tummuu valolle altistuessaan. Ongelmana oli nyt, miten estää liuosta jatkamasta tummumista valolle, toisin sanoen miten kiinnittää kuva väliaineeseen.
Milloin valokuvaus keksittiin?
Ensimmäinen valokuva: 1827
Se oli vain yksi kokeilujen sarjassa, mutta Näkymä Le Grasin ikkunasta on varhaisin säilynyt valokuva. Nicéphore Niépce käytti metallilevyä, jolle oli levitetty kemikaalikalvo.
Nicéphore Niépce
Vaikka valoherkkä, se ei ollut kovin herkkä. Kuvan tallentaminen kesti 8 tuntia. Voit nähdä auringonvalon valaisevan rakennusten molempia sivuja. Tästä eteenpäin valokuvauksen aikajana etenee nopeasti.
Erilaisia metallilevytekniikoita alkoivat käyttää tähtitieteilijät, muut tiedemiehet ja uusi taiteilija/tiedemieslaji, naturistit. Naturistit olivat varsin usein itse tiedemiehiä ja keksijöitä, jotka käyttivät tätä uutta tekniikkaa tallentaakseen ympäröivän maailman kauneutta.
Daguerrotyyppi: 1839
Noihin aikoihin alettiin käyttää sanaa valokuvaus kuvaamaan tätä uutta alaa. Vuodesta 1839 lähtien suosittu metallilevyprosessi, joka tunnetaan nimellä daguerrotyyppi, avasi tämän taiteen ja teknologian yhdistelmän massoille.
photo by merrymoonmary via iStock
Noh, massoille, joilla oli joka tapauksessa varaa siihen kuluvaan aikaan ja rahaan. Vaikka se saattoi olla yksi helpommista metallilevyvalokuvausprosesseista, se oli silti sotkuinen, kallis, hyvin aikaa vievä ja jossain määrin vaarallinen.
Enter the Camera: 1841
Tämän aikakauden valokuvaajat käyttivät yleensä itse suunnittelemiaan ja valmistamiaan kameroita tai taitavia käsityöläisiä, jotka sovittivat optisten valmistajien valmistamia objektiiveja valokuvauskäyttöön.
Varhain kameran aikajanalla valokuvauksen historiassa optiset yritykset, kuten Zeiss, Leitz ja muut, alkoivat suunnitella linssejä nimenomaan valokuvausta varten. Voightlander meni askeleen pidemmälle ja esitteli metallilevyille tarkoitetun kameran vuonna 1841.
Daderot
Fotojournalismi: 1848 – 1865
Tieteellisten käyttötarkoitusten ja kaiken tuotetun taiteen lisäksi valokuvaus löysi tiensä myös uutisiin. Kesäkuun päivien 1848 työläiskapina Ranskassa, Krimin sota vuosina 1853 – 1856 ja Yhdysvaltain sisällissota vuosina 1861 – 1865 työnsivät valokuvia sodasta julkisuuteen.
Kirjalliset journalistiset kuvaukset ja käsin piirretyt tai maalatut kuvitukset korvattiin valokuvilla. Näitä kuvia esiteltiin julkisissa näyttelyissä ja julkaistiin sanoma- ja aikakauslehdissä.
photo by duncan1890 via iStock
Valokuvauksen aikajänteellä tämä auttoi valokuvausta saamaan vahvan aseman nyky-yhteiskunnassa. Voisitko edes kuvitella uutisia nykyään ilman valokuvia?
Selluloidirullafilmi: 1835 – 1887
Metalli- ja lasilevyt olivat hauraita, hankalia ja vaikeita työstää sekä jokseenkin kalliita keskivertoihmiselle. Valokuvaajat etsivät edelleen helpommin lähestyttävää menetelmää.
Kahden tekniikan, hopeahalogenidien ja selluloidipohjaisten emulsioiden, yhdistelmää kehitettiin edelleen.
Henry Fox Talbot keksi vuonna 1835 käyttökelpoisen menetelmän, jolla gelatiiniemulsio levitettiin paperille. Vuonna 1839 tähtitieteilijä John Herschel keksi keinon korjata hopeahalogenidien tallentamaa kuvaa.
photo by juankphoto via iStock
Vuonna 1887 näitä kahta tekniikkaa valmistettiin ensimmäistä kertaa yhdessä valokuvafilminä. Tätä filmiä voitiin valmistaa yksittäisinä arkkeina tai rullina.
KODAK: 1888
George Eastman Rochesterista, New Yorkista sai idean. Käytä tätä uutta rullafilmiä, rakenna yksinkertainen, helppokäyttöinen kamera ja markkinoi sitä hauskana käyttötuotteena. Valokuvauksen historiassa Eastman oli valokuvauksen markkinoinnin mestari massoille. ”Sinä painat nappia, me hoidamme loput.”
photo by DutchScenery via iStock
Eastman Kodakista tuli valokuvauksen maailmanlaajuisen buumin kantava voima. He toivat markkinoille monia eri filmimuotoja, sekä rullina että arkkeina, sekä kameroita aloittelijoille, harrastajille ja ammattikuvaajille.
Liikkuvia kuvia: 1878 – 1900
photo by Grafissimo via iStock
Liikkuvat kuvat, liikkuvat kuvat tai elokuvat ovat kiinteä osa valokuvauksen aikajanaa.
Kysymykseen siitä, miten parhaiten kuvata liikkeessä olevia kohteita, vastasi ensimmäisen kerran menestyksekkäästi Eadweard Muybridge vastatessaan vedonlyönnin ratkaisemiseen hevosten kavioista ja laukkaamisesta. The things that move technology!
Lyhyessä ajassa keksittiin kamerat ja niihin liittyvät projektit, joiden avulla voitiin kuvata jatkuvaa liikettä ja näyttää se projisoimalla se suurelle valkokankaalle. Myöhemmät innovaatiot, kuten äänitallennus, tulevat aikanaan mukaan.
35mm filmi ja Leica: 1913
Yksi yleisimmistä rullafilmin formaateista oli 135-formaatti, jota kutsutaan myös 35mm:ksi. Tätä formaattia käytettiin ensisijaisesti elokuvissa, mutta sitä alettiin myös kelata pieniin kasetteihin minikokoisia still-kameroita varten, kuten niitä silloin kutsuttiin.
Filmikamerat kuljettivat 35 mm:n filmiä kameroiden läpi pystysuoraan, jolloin kuvakehys oli 18×24 mm. Vuonna 1913 Leitzin insinööri Oskar Barnack suunnitteli still-kameran prototyypin, joka kuljetti filmin vaakasuoraan, jolloin kuvakehys oli 24x36mm.
Photo by jacopo marello on Unsplash
Vuoteen 1925 mennessä esiteltiin leffakamera Leica I:stä, josta tuli kaupallinen menestys. Ajan myötä 24×36 mm:n formaatista tuli yksi eniten tuotetuista ja käytetyistä kuvaformaateista koko valokuvausalalla. Tämä pätee vielä nykyäänkin digitaalikameroissa.
35mm SLR-kamerat: 1957 & 1959
Vaikka monia filmi- ja kameraformaatteja on olemassa, 35mm:stä tuli yksi valokuvauksen historian suosituimmista formaateista.
Japanilainen Asahi Optical esitteli vuonna 1957 ensimmäisen silmien korkeudella katselevan, pikapaluupeilillä varustetun yksiulotteisen peilikameran, nimeltään Pentax.
Vuonna 1959 julkaistiin Nikon F, ammattikäyttöön tarkoitettu 35 mm:n järjestelmäkamera, jonka ympärillä oli kokonainen järjestelmä objektiiveja, moottorivoimakkuuksia ja muita lisävarusteita.
Photo by Jonathan Talbert on Unsplash
35 mm:n järjestelmäkameroista tuli yksi ensisijaisista valokuvakameratyypeistä. Niiden muototekijä ja kuvaformaatti ovat edelleen yksi nykyaikaisen digitaalisen valokuvauksen hallitsevimmista voimista.
Digital Reigns Supreme: 1975 – Present
Valokuvauksen historian aikajana jatkuu etenevänä nykypäivään asti, jolloin digitaalinen kuvankäsittely on useimmille valokuvaajille etusijalla. Digitaalinen on fantastinen väline valokuvaukseen, koska siinä on monipuolisia formaatteja, tallennus- ja näyttövaihtoehtoja sekä kuvien siirtämisen helppous.
Ensimmäiset tunnetut digitaalisesti tallennetut kuvat luotiin Kodakin laboratoriossa vuonna 1975, ja 0,01 MP:n kuvan ottaminen kesti 23 sekuntia. Kamera oli hyvin yksinkertainen, mutta tallennuslaite painoi 8 kiloa.
1980- ja 1990-luvun ensimmäisten digikameroiden joukossa oli useita point shoot -tyylisiä kameroita tietokonevalmistajilta ja isommilta kameravalmistajilta. Noin vuodesta 1989 aina 2000-luvun alkuun Fuji ja Kodak tekivät yhteistyötä Canonin ja Nikonin kanssa tehdäkseen digikameroita, jotka sopivat siihen, mitä ammattilaiset tarvitsivat.
Nikon esitteli sitten D1:n vuonna 1999. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun suuri kameravalmistaja suunnitteli ja rakensi yksin kameran nimenomaan digitaaliseksi järjestelmäkameraksi.
Photo by Chris Yang on Unsplash
Vuoteen 2004 mennessä Canon EOS 1D Mark II -kameran kenno oli ylittänyt entisen teollisuusstandardin Kodachrome-diafilmin erotuskyvyn. Digitaalinen oli tullut jäädäkseen. DSLR-kamerat olivat melko pitkälti valtaamassa 35mm SLR-kameroiden paikan.
Fotografian historia aikajana jatkuu: Nykypäivä
Vaikka paljon huomiota kiinnitetäänkin 35 mm:n kameroihin, filmiin tai digitaalisiin, on olemassa monia muitakin formaatteja. Voimme tarkastella myös videotallennuksen käyttöönottoa liikkuvaa kuvaa varten.
Yksi mielenkiintoisimmista näkökohdista valokuvauksen aikajanalla on nykyaikainen älypuhelin. Ajatelkaapa, taskussa voimme kantaa kameraa, joka tallentaa still-kuvia ja videota. Voimme sitten siirtää nämä kuvat ja elokuvat lähes välittömästi lähes minne tahansa maailmassa.
Photo by Omar Prestwich on Unsplash
Vertailtuna camera obscuraan tai haiseviin metallilevyihin, olemme varmasti kulkeneet pitkän matkan.
Todellakin valokuvauksen historian aikajanan aihepiiristä voisi täyttää melkoisen kirjan.
Toivottavasti tämä lyhyt yhteenveto saa sinut ajattelemaan, että voit jatkaa itseäsi taiteilijana/tiedemiehenä/käsityöläisenä, joka tunnetaan myös valokuvaajana!