Varusteet ja taktiikka

Ei tappavat taktiikat ja välineet

Poliisit pidättävät rutiininomaisesti epäiltyjä virkatehtäviensä yhteydessä. Vaikka useimmat epäillyt antautuvat ilman välikohtauksia, jotkut vastustavat vangitsemista. Useimmissa tällaisissa tapauksissa poliisi pystyy taltuttamaan epäillyn käyttämällä aseettomia tekniikoita, joista osa on peräisin eri taistelulajeista (esim, judo ja aikido) tai perustuvat hermopainopisteiden tuntemukseen.

Ei-tappaviin aseisiin kuuluvat elektroniset laitteet, kemialliset aineet ja erilaiset lyömisvälineet, kuten suorat, sivukahvaiset ja kokoontaitettavat pamput sekä joukko sapluunoita, pamppuja ja nuijia. Poliisien mukanaan kantama pamppu oli alun perin valmistettu puusta, mutta nykyään useimmat ovat komposiittimateriaaleja.

Suora pamppu kehitettiin 1900-luvun puolivälissä. Sen pituus vaihtelee 30-90 cm:n (12-36 tuuman) välillä. Koska se on sileä ja sitä voidaan pitää kummastakin päästä, se aiheuttaa yleensä vain vähän viiltoja tai haavoja; sitä voidaan käyttää sekä isku- että kontrollitaktiikkaan. Muunneltujen pamppujen lisäominaisuuksiin voi kuulua sisäänrakennettu taskulamppu, sähkölataus tai ruisku (esim. hermokaasun vastalääkkeen antamiseksi).

Elektronisia tekniikoita ovat mm. tainnutuspistooli, joka antaa sähkölatauksen, joka aiheuttaa lihaskouristuksia, kipua ja lamauttamista, ja TASER (rekisteröity tavaramerkki), joka on eräänlainen elektroninen ohjauslaite, joka laukaisee kahta piikillistä luotia, jotka antavat sähkölatauksen ilman, että poliisin on tultava käsivarren ulottuville epäiltyä kohtaan. Tainnutuspistooliteknologia on hyvä esimerkki poliisin varusteiden maailmanlaajuistumisesta. Useimmat poliisivoimat, joilla on varaa ei-tappaviin sähköaseisiin, ovat investoineet niihin – myös ne, jotka vastustavat ampuma-aseiden käyttöä.

Tärykaasua käytetään perinteisesti suurten väkijoukkojen hajottamiseen. Varhaisia aerosolisumutteita käytettiin vain säästeliäästi, koska ne höyrystyivät nopeasti ja saattoivat vaikuttaa poliiseihin ja muihin epäillyn välittömässä läheisyydessä oleviin henkilöihin – erityisesti partioauton sisällä. Pippurikasveista saatavaa ärsyttävää ainetta, paprikaöljyhartsia (ks. kapsaisiini), sisältävät suihkeet osoittautuivat tehokkaammiksi kuin muut aerosolit, ja niiden lisäetuna oli se, että ne eivät höyrystyneet.

Riskialttiisiin operaatioihin ja väkijoukkojen hallintaan erilaisia ärsyttäviä kemikaaleja voidaan antaa käsikäyttöisellä pienitehoisella räjähdyskranaatilla, haulikolla tai kranaatinheitinlaitteella. Vähemmän haitallinen PepperBall, jossa yhdistyvät paineilmalaukaisin ja paprikaöljyhartsilla täytetty ammus, kehitettiin 1990-luvulla. Koska ammukset rikkoutuvat osuessaan, ne eivät yleensä aiheuta pysyviä vammoja edes lähietäisyydeltä ammuttaessa. Niin sanottu ”papupussi”-ammus, jota voidaan ampua haulikoista ja kranaatinheittimistä, sisältää painotetun joustavan täyteaineen pehmeässä kangaspussissa. Muita ei-tappavia aseita ovat laitteet, jotka käyttävät ääntä, valoa tai lämpöä hämmennyksen, kivun tai tilapäisen sokeuden aiheuttamiseen.