BOSTON
Uuteen vuosituhanteen kohdistuu monia huimia toiveita. Minulla on varsin vaatimaton: että opimme kirjoittamaan sanan oikein. Valitettavasti elämän Scrabble-pelissä on ilmeinen pula n-kirjaimista.
Muistan keskustelun erään ansioituneen televisiotuottajan kanssa, joka oli kehittämässä dokumenttielokuvaa 1900-luvun alkupuolelta. Hieman yllättäen ohjelmaehdotus oli torjuttu useita kertoja. Lopulta tämä tuottaja, vaativa Yalesta valmistunut, ojensi minulle ehdotuksen saatekirjeen. Ja siinä se oli, avauskappaleessa: ”Vuosituhannen vaihteeseen kohdistuvan suuren kiinnostuksen vuoksi tämä ohjelma saavuttaa taatusti huomattavan katsojamäärän…..”
Kun varoitin tuottajaa virheestä, hän oli täysin tyrmistynyt, aivan kuin luotettava lähde olisi kertonut, että aurinko oli sammunut.
”Ei. Todellako? Ei voi olla totta.” Hän kääntyi sanakirjan puoleen ja korjasi asian.
Se oli yli kaksi vuotta sitten. Siitä lähtien, kohdatessani M-sanan sanomalehtiartikkeleissa tai missä tahansa muussa julkaistussa tekstissä, siirryn tahtomattani oikolukutilaan.
Saa kiinnostavat Monitorin jutut postilaatikkoosi.
Liittymällä rekisteröitymään hyväksyt tietosuojakäytäntömme.
Kirjastojen kiiltävät kansilehtien kansikuvat, suurikokoiset näytelmäkirjat, klassisen musiikin nauhoitukset, kalliit mainokset, ja kaikki ne menevät sinne, minne yksikään tekstinkäsittelyn editointiyritys ei ole mennyt ennen. The Millenium .
Hyvänä puolena voin kertoa, että sana on kirjoitettu oikein ainakin puolet ajasta. Mutta kyllä, se tarkoittaa silti huonoa arvosanaa missä tahansa oikeinkirjoituskokeessa.
Miten tämä sana on onnistunut saamaan meidät polvilleen? Yksinkertaisin vastaus on, ettemme ole harjoitelleet sitä tarpeeksi. Kymmenen vuotta sitten harva ajatteli millenniumia, saati sitten kirjoitti sitä. Edellisen kerran, kun englanninkielisten kansojen piti huolehtia ”millenniumin” tai sen vanhan englanninkielisen edeltäjän oikeinkirjoituksesta, oli pimeä keskiaika. Lukutaito oli huonompi kuin nytkään.
Ehkä katsomme liikaa televisiota ja kuulemme sanoja lukemisen sijaan. Tai ehkä katsomme vain vääränlaista televisiota. Onnenpyörän päivittäinen katsominen tekisi meille kaikille varmaan hyvää. ”Onko siinä N?”, kuulen kilpailijan kysyvän. ”Kyllä, siellä on yksi”, Pat Sajak vastaisi, kun Vanna kääntää yksinäistä konsonanttia.
Elämässämme on ehkä liikaa kiirettä, jotta voisimme vaivautua niinkin viehättäviin harrastuksiin kuin oikeinkirjoitus. World Wide Web ei myöskään ole paljon auttanut. Onko kenelläkään oikeasti aikaa kiinnittää huomiota oikeinkirjoitukseen, kun hurjastellaan tiedon valtaväylää pitkin? Erään suositun verkkoportaalin kohdennettu haku virheelliselle sanalle ”millenium” kertoo kaiken: 93 494 osumaa.
Tällaisen huikean todistusaineiston perusteella jotkut sanoisivat, että tuhatvuotistoiveeni ovat turhia. Mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta. Muistatteko vuoden 1989? Berliinin muuri murtui. Autokratia kukistui. Demokratia voitti. Ja lukuisat ihmiset kaikkialla maailmassa oppivat kirjoittamaan ”Uzbekistanin”.
Unelmoijat kuitenkin pilkkaavat. Vuosituhat on vain rankka pop-tietokilpailu, he sanoisivat. Loppukoe on lähellä! Tällainen on millennialismin pimeä puoli.
Ja vaikka maailmanloppua koskevat tuomiopäivän ennusteet ovat absurdeja, oikolukija minussa vapisee ajatuksesta. Voi vain kuvitella otsikot: ”Acopalypse Imminent; GOP Faults Clinton’s ’bridge to the 21st Century’.” ”Maailmanloppu lähestyy; GOP Faults Clinton’s ’bridge to the 21st Century’. ”
Onneksi meidän ei tarvitse pelätä tällaisia apokalyptisia kuvitelmia. Meidän kannattaisi kuitenkin varoa salakavalampaa näkymää: kirjoitetun sanan loppua sellaisena kuin me sen tunnemme.
*Stephen Lapointe on vapaa kirjoittaja, joka asuu Cambridgessa, Massachusettsissa.