Euroopan kieliperheet jakautuvat muutamaan laajaan luokkaan. On indoeurooppalaiset kielet, joihin kuuluvat romaaniset, germaaniset, slaavilaiset ja kelttiläiset alaryhmät sekä kreikka ja albania. Iranin kielet ja useimmat Intian kielet ovat myös indoeurooppalaisia. Sitten on vielä Suomen ja Unkarin kielet, joiden oletetaan kuuluvan laajempaan suomalais-ugrilaiseen perheeseen.
Olipa tämän klusterin paikkansapitävyys mikä tahansa, unkarin ja suomen suhdetta kieliin, jotka ovat säilyneet syvällä Euraasiassa, Uralin takana ja Siperiassa, ei kiistetä. Turkkilaisilla ja seemiläisillä kieliperheillä on jalansijaa Euroopassa turkin ja maltan kautta. Ja lopuksi on vielä baskin murteet. Baskin kieli ei ole sukua millekään muulle kielelle maailmassa; se on kielellisesti erillinen kieli. Baskia on yritetty yhdistää Kaukasuksen kieliin, mutta nämä ovat hyvin spekulatiivisia arvailuja.
Miten baskin kieli on siis peräisin? Yleinen oletus on, että baskin kieli on Iberian niemimaan alkuperäiskieli, joka on ehkä sukua niemimaan etelä- ja itäpuolella säilyneille esi-latinalaisille murteille (roomalaiset saapuivat paikalle aikana, jolloin myös kelttiläiset heimot hallitsivat osittain Espanjaa). Monet menevät vielä pidemmälle ja väittävät, että baskit ovat ensimmäisten Euroopan mantereelle saapuneiden nykyihmisten puhtaita jälkeläisiä, cro-magnonien perillisiä. Vaikka tämä väite on hieman liioiteltu, monet myöntävät, että baskiväestö on peräisin metsästäjä-keräilijöistä, jotka elivät mantereella, kun neoliittiset maanviljelijät saapuivat Lähi-idästä ja indoeurooppalaiset puhujat tunkeutuivat idästä.
Historiallisen genetiikan kannalta nämä oletukset johtavat siihen, että baskiväestöä käytetään ”referenssinä” eurooppalaisen syntyperän alkuperäiskansojen osalle, joka ulottuu viimeiseen jääkauden maksimiin ja laajeni Iberian niemimaan refugiumista jään vetäydyttyä.
Yksi syy oletukseen baskien muinaisuudesta & puhtaudesta ovat baskien geneettiset erityispiirteet. Niistä tärkein on se, että baskien Rh-taajuus näyttää olevan maailman korkein, mikä johtuu ensisijaisesti nolla-alleelin suuresta esiintyvyydestä väestössä (se on resessiivisesti ilmenevä ominaisuus). Rh- on hyvin harvinainen Euroopan ulkopuolella, mutta sen esiintyvyys vaihtelee länsi-itäsuuntaisesti jopa mantereen sisällä. On esitetty, että Rh- ja Rh+-veriryhmien sekoittuminen kuvastaa metsästäjä-keräilijöiden ja maanviljelijöiden sekoittumista jääkauden jälkeen.
Yllä oleva kartta havainnollistaa tämän ominaisuuden frekvenssejä, ja siitä näkee, miten Baskimaan alue on rajattu pois. Se on vanha kartta, koska veriryhmiä kerättiin laajasti 1900-luvun alussa.
Koska tästä periytyvästä piirteestä tiedettiin varhain, on olemassa paljon outoja antropologisia teorioita, jotka perustuvat veriryhmägenetiikkaan, joka syntyi 1900-luvun alussa. Mutta vielä 90-luvun puolivälissä L. L. Cavalli-Sforza raportoi kirjassaan The History and Geography of Human Genes käyttäen klassisia markkereita, että baskit osoittivat jonkinlaista erityisyyttä. Vuosien mittaan Y- ja mtDNA-fylogenetiikan yleistymisen myötä tämä erityispiirre on kärsinyt.
Luulen, että tiedoilla on taipumus vahvistaa odotuksia, tai se tulkitaan usein sellaiseksi. Mutta äskettäinen tarina R1b-haploryhmästä antoi vahvasti ymmärtää, että baskit eivät eroa muista länsieurooppalaisista, ja ovat todennäköisesti itse neoliittisten maanviljelijöiden jälkeläisiä!Uusi artikkeli Human Genetics -lehdessä tukee väitettä, jonka mukaan baskit ovat aivan kuten muutkin eurooppalaiset, Koko genomin kattava tutkimus ei osoita baskien geneettistä erottautuneisuutta:
Baskit ovat kulttuurinen isolaatti, ja klassisten polymorfismien pääasiallisesti esiintyvien alleelifrekvenssien mukaan myös geneettinen isolaatti. Tutkimme espanjalaisten baskien erilaistumista muista Iberian niemimaan väestöistä tiheän, koko genomin kattavan SNP-joukon avulla. Havaitsimme, että espanjalaisten baskien ja muiden populaatioiden väliset F ST -etäisyydet olivat samankaltaisia kuin muiden kuin baskien populaatioparien väliset etäisyydet.
Sama tulos on havaittavissa yksilöiden PCA:ssa, joka osoittaa yleisen eron iberialaisten ja muiden eteläeurooppalaisten välillä riippumatta siitä, ovatko he baskeja. Patogeenivälitteinen luonnonvalinta saattaa olla vastuussa baskien aiemmin raportoidusta suuresta erilaistumisesta hyvin spesifisissä geeneissä, kuten ABO-, RH- ja HLA-geeneissä. Näin ollen baskeja ei voida pitää geneettisenä poikkeavuutena yleisen perimälaajuuden puitteissa, ja heidän alkuperäänsä koskevia tulkintoja on ehkä tarkistettava.
Työntekijät tarkastelevat SNP-sirun avulla paljon geneettistä vaihtelua Espanjan ja Ranskan eri ryhmissä ja keskittyvät erityisesti baskien ja muiden kuin baskien välisiin eroihin sekä eurooppalaiseen HGDP-näytteeseen. Heillä oli noin 30 yksilöä 10 ryhmässä, jotka olivat ainutlaatuisia heidän näytteessään. Aluksi he tarkastelivat populaatiotason Fst:tä, mutta uskon, että PCA on todella informatiivisempi: He rajasivat sen 109 SNP:hen, jotka olivat informatiivisimpia sirussa olevista sadoista tuhansista. Baskien ja muiden kuin baskien välillä ei ole todellista eroa. Kannattaa muistaa, että on melko hyvin todistettu, että baskin murteet olivat varhaishistoriallisella kaudella yleisempiä kuin nykyään, joten Navarrassa on paljon espanjankielisiä asukkaita ja ranskalaisia gaskoneita, jotka ovat lähes varmasti baskinkielisten jälkeläisiä. Siitä huolimatta ei ole mitään sellaista jyrkkää kahtiajakautumista, jota odottaisi kaikkien kansallisten näytteiden perusteella, mikä voisi viitata kryptiseen baskien & ei-baskien geneettiseen kuiluun.
Muinaisten DNA-louhintojen vuoksi Euroopan historiallinen geneettinen historia on juuri nyt muutoksessa. Yksilölliset haploryhmät, joiden oletettiin alkuaikoina olevan metsästäjä-keräilijä-alustan jäänteitä, eivät ehkä olekaan sitä. R1b:tä koskeva uusi tutkimus, joka viittaa siihen, että se on peräisin Anatoliasta, ja sen suuri esiintyvyys baskien keskuudessa asettavat myös kyseenalaiseksi ajatuksen siitä, että baskit ovat puhtaasti paleoliittisen ajan eurooppalaisten jälkeläisiä.
Miksi ihmiset ajattelivat, että baskit olivat niin erityisiä? Lähinnä siksi, että heidän kielensä on erityinen. Se ei ole indoeurooppalaista. Kuten edellä totesin, näyttää siltä, että Rooman valloituksen aikaan suuri osa Espanjaa, erityisesti Välimeren rannikkoreunojen ulkopuolella, kävi läpi kelttiläistymisprosessia. Lopulta roomalaiset saattoivat indoeurooppalaistumisen päätökseen latinankielen leviämisen myötä. Roomalaisen kulttuurin laajenemisen paikat olivat kuitenkin siirtokuntia, jotka keskittyivät Välimeren rannikkoalueille. Valtamerta vastapäätä sijaitseva Iberia oli marginaalinen rajaseutu, jossa latinalaistuminen näyttää edenneen melko hitaasti ja epäsäännöllisesti, kunnes läntinen imperiumi romahti. Sisämaan ja Atlantin puoleisen Iberian uudelleen barbarisoitumisen myötä baskit onnistuivat raivaamaan itselleen kapeikon väkevinä toimijoina (he tunnetusti ahdistivat Kaarle Suuren joukkoja, kun nämä palasivat Fransiaan Pohjois-Iberian retkikuntansa jälkeen).
Euroopan reunamilla ja valtamerta vasten sijaitsevien vuorten takana baskit välttelivät indoeurooppalaistumista. Todennäköisesti se oli pelkkää tuuria ja historian sattumanvarainen teko. On paljon ehdokkaita ei-indoeurooppalaisista kielistä eri puolilla Eurooppaa, jotka tunnetaan yleensä yksittäisistä kirjoituksista, mutta olipa totuus mikä tahansa, näyttää siltä, että muutaman tuhannen vuoden aikana ennen Kristusta indoeurooppalaiset murteet levittäytyivät suurimpaan osaan maanosaa. Ainoastaan Iberian niemimaalla prosessi tapahtui niin myöhään, että saamme siitä häivähdyksiä tekstimuistiinpanoissa. Saattaa olla, että myös Koillis-Euroopan suomalaiset ovat esi-indoeurooppalaisia, jotka ovat säilyneet alueensa erikoisen ekologian ansiosta (toinen malli on, että suomalaiset ovat itse tulokkaita, jotka ovat työntyneet arktista reunaa pitkin Uralilta)
Mutta ennen indoeurooppalaisia oli todennäköisesti muitakin siirtolaisaaltoja, jotka toivat mukanaan oman kulttuurinsa, tärkeimpinä neoliittiset maanviljelijät. On todennäköistä, että Kreetan minolaiset puhuivat esi-indoeurooppalaista kieltä, ja he saattoivat olla tämän Lähi-idästä tulleen maanviljelijäaallon jälkeläisiä. Tässä vaiheessa pidän yhtä todennäköisenä, että baskit ovat Euroopan rannikon reunamille levittäytyneiden neoliittisten uudisasukkaiden jälkeläisiä kuin että he ovat paleoliittista väestöä, vaikka on reilua todeta, että on epätodennäköistä, että he olisivat ”puhtaita” kummassakin mielessä.
Lopetan kirjoittajien johtopäätökseen:
Analyysimme osoitti, että koko genomin kattavaa näkökulmaa sovellettaessa baskit eivät erityisesti eroa muista Iberian niemimaan väestöistä. Ristiriita aiempien raporttien kanssa, joissa baskit kuvattiin geneettisinä poikkeavina yksilöinä, voidaan ratkaista, jos otetaan huomioon, että suurimman osan tästä erilaistumisesta aiheuttavat polymorfismit sijaitsevat ABO:n, RH:n ja HLA-kompleksin kaltaisissa geeneissä, jotka ovat isännän ja taudinaiheuttajan vuorovaikutukseen osallistumisensa vuoksi ilmiselviä luonnollisen valinnan kohteita esipopulaatioissa jopa mikrogeografisessa mittakaavassa.
Tämä on jälleen yksi esimerkki populaatiogenetiikan vankoista oivalluksista, joita voidaan saavuttaa genomin laajuisten SNP:iden tiheällä kartalla, vaikka käyttöön otettaisiinkin vain yksinkertaisin tilastollinen kuvaaja, nimittäin alleelifrekvenssit. Tulevien aineistojen, joissa satojatuhansia SNP:itä on tyypitetty yksilöllisesti suurissa näytteissä, on vahvistettava nykyiset havainnot.
On käytännöllisiä syitä siihen, miksi veriryhmätiedot analysoitiin ja tulkittiin ensin. Nyt on kuitenkin näyttöä siitä, että veriryhmäjakaumat eivät ole sattumanvaraisia, vaan ne saattavat syntyä vastauksina tautipaineisiin. Toisin sanoen ne eivät ole neutraaleja markkereita, jotka antavat hyvän käsityksen syntyperästä. Tämä erityiskysymys yhdistettynä baskien geneettiseen (ainakin näiden lokusten osalta) ja kielelliseen ainutlaatuisuuteen tekee ymmärrettäväksi, miksi baskien paikallista muinaisuutta koskeva teesi olisi houkutteleva. Mutta vanhan järjestyksen on nyt todennäköisesti annettava tilaa uudelle.
Huomautus: Varttumispaikkani vuoksi tunsin melkoisen määrän amerikkalaisia baskeja, ja yleensä he olivat hyvin ylpeitä omaleimaisesta perinnöstään. Jälkikäteen ajateltuna minusta on huomattavaa, että kukaan heistä ei identifioinut itseään latinoksi tai latinalaisamerikkalaiseksi tai väittänyt olevansa espanjalaista perintöä. He olivat ehdottomasti baskeja, mikä oli eri asia.
H/T Dienekes
Sitaatti: Laayouni et al., A genome-wide survey does not show the genetic distinctiveness of Basques, Hum Genet DOI 10.1007/s00439-010-0798-3
.