10 keskeistä raamatunlausetta opetuslapseudesta

Tämä artikkeli on osa Raamatun keskeiset jakeet -sarjaa.

Seuraa minua

Kristus kutsuu meidät luokseen, ja sitten hän kutsuu meitä johtamaan muita seuraamaan häntä kuuliaisuudessa ja luottamuksessa. Meitä kutsutaan opetuslapsiksi, kun rakastamme toisiamme tällä tavoin. Lue lisää Jumalan suunnitelmasta opetuslapseudelle Raamatusta näillä jakeilla ja selityksillä, jotka on mukautettu ESV Study Bible -opintoraamattuun.

Johanneksen kirja 8:31-38

Silloin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka olivat uskoneet häntä: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te olette totisesti minun opetuslapsiani, ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” He vastasivat hänelle: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Miten sinä sanot: ’Teistä tulee vapaita’?”

Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka harjoittaa syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti; poika pysyy ikuisesti. Jos siis Poika vapauttaa teidät, te todella olette vapaita. Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; silti te yritätte tappaa minut, koska minun sanani ei löydä sijaa teissä. Minä puhun siitä, mitä olen nähnyt Isäni kanssa, ja te teette sitä, mitä olette kuulleet isältänne.”

Heidän ”uskonsa” osoittautuu kertomuksen kuluessa vääräksi (ks. Joh. 8:33-47). Jeesuksen sanassa pysyminen tarkoittaa sitä, että jatkamme uskomista siihen, mitä Jeesus on sanonut, ja vaellamme kuuliaisina hänelle (1. Joh. 2:6, 28; 3:6). Tämä jae osoittaa, että Jeesukseen luottamisen ja hänelle tottelemisen jatkaminen on yksi koe siitä, ketkä todella ovat minun opetuslapsiani.

Tätä jaetta lainataan usein asiayhteydestään irrotettuna, mutta yhteys Joh. 8:31:een osoittaa, että Jeesus puhuu vain yhdestä tavasta oppia tuntemaan totuus, ja se on se, että jatketaan hänen sanansa uskomista ja tottelemista. vapauttaa sinut. Synnillisten käyttäytymismallien syyllisyydestä ja orjuuttavasta vallasta. Synnin orja tarkoittaa kyvyttömyyttä päästä irti synnillisistä käyttäytymismalleista ilman Jeesuksen apua, joka vapauttaa ihmisen (ks. Joh. 8:36).

Matt. 28:16-20

Nyt yksitoista opetuslasta lähti Galileaan, sille vuorelle, jonne Jeesus oli heidät määrännyt. Ja kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, mutta muutamat epäilivät. Ja Jeesus tuli ja sanoi heille: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne aina, maailman loppuun asti.”

Ylösnousseena Jeesus käyttää ehdotonta valtaa koko taivaassa ja maan päällä, mikä osoittaa hänen jumaluutensa. Hänen auktoriteettinsa on annettu Isältä, mikä osoittaa, että hän pysyy Isän alaisena.

Imperatiivi (”tehkää opetuslapsiksi” eli kutsukaa yksilöitä sitoutumaan Jeesukseen Mestarina ja Herrana) selittää lähetyskäskyn keskeisen painopisteen, kun taas kreikankieliset partisiipit (suomennettuna ”menkää”, ”kastakaa” ja ”opettakaa” ) kuvaavat prosessin osa-alueita. kaikki kansat. Jeesuksen palvelutyön Israelissa oli määrä olla alkusysäys sille, mistä myöhemmin tulisi evankeliumin julistaminen kaikille maailman kansoille, juutalaisten lisäksi myös pakanoille. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeäminen (yksikössä, ei monikossa) on varhainen osoitus kolmiyhteisestä jumaluudesta ja avoin julistus Jeesuksen jumaluudesta.

Opetus on keino, jonka avulla Jeesuksen opetuslapset muuttuvat jatkuvasti tullakseen yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi (vrt. Matt. 10:24-25; Room. 8:29; 2. Kor. 3:18). huom. Tottele. Minä olen aina teidän kanssanne. Jeesus päättää toimeksiannon ja Matteus evankeliuminsa opetuslapseuden ratkaisevaan elementtiin: Mestarin läsnäoloon, joka on ”Jumala meidän kanssamme” (vrt. Matt. 1:23). ”Jumala meidän kanssamme” (vrt. Matt. 1:23).

2. Tim. 2:1-2

Sinä siis, lapseni, vahvistu siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa; ja sen, mitä olet kuullut minulta monien todistajain läsnä ollessa, usko uskollisille miehille, jotka osaavat opettaa myös muita.

Kuten 2. Tim. 1:6-14:ssä, Timoteuksen kutsu ”ottaa osaa kärsimykseen” (2. Tim. 2:3) on rinnastettavissa Paavalin omaan kärsimykseen (2. Tim. 2:9), ja kestävyys, johon Timoteusta kutsutaan (2. Tim. 2:1), heijastuu Paavalin kestävyyteen (2. Tim. 2:10). Lisäksi molemmat jaksot alkavat kehotuksella pysyä vahvana Kristuksessa (2 Tim. 1:6-7; 2:1-2), ja kehotukset juontavat joka kerta juurensa Kristuksen pelastustyöhön (2 Tim. 1:9-10; 2:8-10).

Kautta koko kirjeen Paavali korostaa sitä sanomaa, jonka Timoteus on saanut häneltä (ks. 2 Tim. 1:13; 2:8). Kun Paavali kohtaa kuoleman, hän rohkaisee Timoteusta välittämään evankeliumia uskollisille miehille, jotka puolestaan opettavat muita, jotta evankeliumi säilyisi tuleville sukupolville.

Luk. 9:23-24

Ja hän sanoi kaikille: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä joka päivä ja seuratkoon minua. Sillä jokainen, joka tahtoo pelastaa henkensä, menettää sen, mutta jokainen, joka menettää henkensä minun tähteni, pelastaa sen.”

”Tulkaa minun perässäni” tarkoittaa tulla opetuslapseksi (Luuk. 14:27) ja edellyttää, että opetuslapsi: (1) kieltää itsensä (ei pelkästään tiettyjen asioiden kieltämistä vaan oman elämänsä henkilökohtaisen hallinnan kieltämistä); (2) ottaa ristinsä (Luuk. 14:27; muistiinpanot Matt. 10:38 ja Mark. 8:34; tehdä sitoumus, joka johtaa hylkäämiseen ja mahdollisesti jopa kuolemaan); ja (3) seurata minua (seurata Jeesuksen esimerkkiä ja opetuksia). Jeesuksen aikana ”seuraa minua” tarkoitti myös liittymistä hänen opetuslastensa seuraan, jotka kulkivat Jeesuksen kanssa palvelutyössä ympäri Palestiinaa.

Johanneksen kirja 13:34-35

Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne: niin kuin minä olen teitä rakastanut, teidänkin tulee rakastaa toisianne. Siitä kaikki ihmiset tulevat tietämään, että te olette minun opetuslapsiani, jos teillä on rakkautta toisianne kohtaan.”

Rakkauden on oltava Jeesuksen opetuslasten tunnusmerkki. Jeesuksen ”uusi käsky” ottaa lähtökohtansa Mooseksen käskyistä rakastaa Herraa kaikin voimin ja rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään (3. Moos. 19:18; vrt. 5. Moos. 6:5; Mark. 12:28-33), mutta Jeesuksen oma rakkaus ja opetus syventävät ja muuttavat näitä käskyjä. Jeesus opetti jopa rakkautta vihollisiaan kohtaan (Matt. 5:43-48). Käsky rakastaa lähimmäistä ei ollut uusi; uutuus löytyi siitä, että rakastimme toisiamme niin kuin Jeesus oli rakastanut opetuslapsiaan (vrt. Joh. 13:1; 15:13). Jeesuksen myöhemmän kuoleman valossa juuri niin kuin merkitsee rakkautta, joka on jopa valmis antamaan henkensä toisen puolesta (Joh. 15:13).

Acts 1:8

”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki on tullut teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajiani Jerusalemissa ja koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.”

Jeesus korjasi opetuslasten kysymykset (Apt 1:6) toimeksiannolla: ”tämä aika” (Ap. t. 1:6) olisi heille evankeliumin todistamisen aikaa, eikä heidän todistuksensa soveltamisalan pitänyt olla vain Israel vaan koko maailma. Jae 8 on koko Apostolien tekojen tematiikka. Se alkaa Hengen voimasta, joka seisoo Jeesuksen todistamisen takana ja ajaa sitä. Sitten siinä esitetään kirjan karkea hahmotelma: Jerusalem (Apostolien teot 1-7), Juudea ja Samaria (Apostolien teot 8-12) ja maailman loppu (Apostolien teot 13-28). Tulkitsijat ovat eri mieltä siitä, toimiiko Pyhä Henki tavallisten uskovien elämässä ennen helluntaita vähäisemmässä määrin vai ei lainkaan, lukuun ottamatta valtuuttamista erityistehtäviin. Kummankin näkemyksen mukaan tässä oli jotain uutta, jota oli odotettava. Tämä Pyhän Hengen voimakas uusi työ helluntain jälkeen toi mukanaan useita suotuisia seurauksia: enemmän tehokkuutta todistuksessa ja palvelutyössä (Ap. t. 1:8), tehokasta evankeliumin julistamista (vrt. Matt. 28:19), voimaa synnin voittamiseen (Ap. t. 2:42-46; Room. 6:11-14; 8:13-14; Gal. 2:20; Fil. 3:10), voima voittoon Saatanasta ja demonisista voimista (Ap. t. 2:42-46; 16:16-18; 2. Kor. 10:3-4; Ef. 6:10-18; 1. Joh. 4:4) ja laaja lahjojen jako palvelukseen (Ap. t. 2:16-18; 1. Kor. 12:7, 11; 1. Piet. 4:10; vrt. 4. Moos. 11:17, 24-29). Opetuslapset todennäköisesti ymmärsivät ”voiman” tässä yhteydessä sisältävän sekä voiman julistaa evankeliumia tehokkaasti että myös voiman (Pyhän Hengen kautta) tehdä ihmeitä, jotka vahvistavat sanoman. Samaa sanaa (gk. dynamis) käytetään ainakin seitsemän muuta kertaa Apostolien teoissa viittaamaan voimaan tehdä ihmeitä evankeliumin julistamisen yhteydessä (ks. Ap. t. 2:22; 3:12; 4:7; 6:8; 8:10; 10:38; 19:11).

Rooman 10:14-17

Kuinka he sitten huutavat sitä, johon he eivät ole uskoneet? Ja miten he uskovat häneen, josta he eivät ole koskaan kuulleet? Ja miten he voivat kuulla ilman, että joku saarnaa? Ja miten he saarnaisivat, ellei heitä lähetettäisi? Kuten kirjoitettu on: ”Kuinka kauniit ovatkaan niiden jalat, jotka julistavat hyvää sanomaa!” Mutta he kaikki eivät ole totelleet evankeliumia. Sillä Jesaja sanoo: ”Herra, kuka on uskonut sen, mitä hän on meiltä kuullut?” Niinpä usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta.”

Sarjan retoristen kysymysten avulla Paavali pohtii tapahtumaketjua, joka on välttämätön, jotta ihminen voi pelastua. Room. 10:14 liittyy Room. 10:13:een sanalla kutsu. Näiden jakeiden logiikka on selvä: (1) ihmiset kutsuvat Jeesusta pelastamaan itsensä vain, jos he uskovat, että hän voi tehdä sen; (2) uskoa Kristukseen ei voi olla ilman tietoa hänestä; (3) Kristuksesta kuulee vain silloin, kun joku julistaa pelastavaa sanomaa; ja (4) sanomaa Kristuksesta ei julisteta, ellei Jumala lähetä jotakuta tekemään sitä. Siksi Paavali halusi niin kiireesti levittää evankeliumia maan ääriin, sillä hän uskoi, että ainoa tapa pelastua oli kuulla evankeliumi ja uskoa siihen (ks. huomautus Room. 1:19-20). (Paavali ei puhu tässä yhteydessä Vanhan testamentin uskovista, jotka odottivat Kristusta, kuten Aabraham ja Daavid Room. 4:ssä, eikä vauvoista, jotka kuolevat imeväisikäisinä; ks. huomautus 2. Sam. 12:23). Koska pelastus tulee vain evankeliumin kuulemisesta, Kristuksesta kertovan sanoman tuojien jalat ovat kauniit (Jes. 52:7), luultavasti siksi, että jalat kantavat sanansaattajia määränpäähänsä.

Evankeliumin kuuleminen on välttämätöntä pelastukselle, mutta kuuleminen ei riitä: ihmisten on myös vastattava siihen henkilökohtaisella luottamuksella. Jesaja (Jes. 53:1) profetoi, että kaikki eivät usko. Room. 9-11:n yhteydessä Paavali ajattelee erityisesti juutalaisia, jotka eivät uskoneet.

Room. 10:17:ssä Paavali tiivistää nyt tähänastisen väitteen. Uskoon voi tulla vain kuulemalla evankeliumin, ja erityinen sanoma, joka on kuultava, on Kristuksen sana eli hyvä uutinen Jeesuksesta Kristuksesta ristiinnaulittuna ja ylösnousseena Vapahtajana.

Johanneksen evankeliumi 15:16-17

Te ette ole valinneet minua, vaan minä olen valinnut teidät ja määrännyt teidät siihen, että menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että hedelmänne pysyisitte pysyvästi, niin että kaikki, mitä ikinä pyydätte Isältäni minun nimessäni, hän antaisikin sen teille. Tämän minä käsken teitä, jotta rakastaisitte toisianne.

Te ette valinneet minua ei mitätöi opetuslasten vapaaehtoista päätöstä seurata Jeesusta, kun hän kutsui heidät. Jeesus korostaa, että viime kädessä se, kuka häntä seuraisi, oli Jeesuksen oma valinta. Kreikankielisellä sanalla eklegomai on merkitys ”valita tai poimia joukosta”, ja sillä on selvästi tämä merkitys myös Joh. 15:19:ssä. Se, että teidän tulisi mennä ja kantaa hedelmää, viittaa siihen, että Kristuksen valitsemien ihmisten tarkoituksena ei ole ainoastaan se, että heidän syntinsä annettaisiin anteeksi ja he saisivat iankaikkisen elämän, vaan myös se, että heidän elämänsä olisi hedelmällistä ja tuottavaa Jumalan tarkoitusperien täyttämisessä. Keskeiset kohdat valinnan opista löytyvät Room. 9:stä ja Ef. 1:stä.

Kol. 1:28-29

Hänestä me julistamme, varoittaen jokaista ja opettamalla jokaista kaikella viisaudella, jotta voisimme esittää jokaisen kypsänä Kristuksessa. Tätä varten minä ponnistelen, kamppailen kaikella hänen voimallaan, jonka hän voimallisesti vaikuttaa minussa.”

Paavalille ei riittänyt se, että ihmiset tekivät uskontunnustuksen Kristukseen, niin tärkeää kuin se onkin. Teleios voitaisiin kääntää ”täydelliseksi”, mutta täysi täydellisyys saavutetaan vasta, kun Kristus palaa ja uskovat muuttuvat täysin. Siihen asti kypsyyttä, jota kristittyjen tulee tavoitella, on vastakohtana lapsuuden kypsymättömyydelle (vrt. Ef. 4:14). Paavali palvelee, jotta jokainen ihminen olisi täydellinen Kristuksessa.

Hebr. 3:12-14

Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä ole pahaa, epäuskoista sydäntä, joka johtaa teidät luopumaan elävästä Jumalasta. Mutta kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sitä sanotaan ”tänään”, ettei kukaan teistä paaduisi synnin petollisuudesta. Sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, jos tosiaankin pidämme alkuperäisen luottamuksemme lujina loppuun asti.”

Heprealaiskirjeessä varoitetaan useisiin Psalmin 95 avainsanoihin nojautuen siitä, ettei saa sallia, että paatuneen, syntisen sydämen epäusko saa aikaan sen, että ihminen lankeaa pois Jumalasta (gk. apostēnai, ”kääntyy poispäin, luopuu, luopuu”; vrt. esim. Luuk. 8:13; 1 Tim. 4:1). Hänen vastauksensa tähän vaaraan on sekä rohkaista henkilökohtaiseen sitoutumiseen (varokaa) että kehottaa seurakuntaa kulkemaan yhdessä keskinäisessä rohkaisussa (kehottakaa toisianne). niin kauan kuin sitä kutsutaan ”tänään”. Jumalan maailmanhistoriaa koskevien pelastussuunnitelmien näkökulmasta katsottuna seurakunta elää erityistä hetkeä, jolloin Herra on tullut, puhunut ja mennyt, ja uskovat odottavat hänen paluutaan – tällä hetkellä tarvitaan uskoa, ja keskinäinen kehotus ylläpitää ja vahvistaa uskoa.

Kristityn todistus siitä, että hän todella on osallinen Kristuksen pelastuksesta, sisältää kestävyyden loppuun asti. Ehto (jos todellakin) on ymmärretty eri tavoin. Jotkut ovat väittäneet, että ehto (”jos”) osoittaa, että todelliset kristityt voivat menettää pelastuksensa. Raamattu on kuitenkin selvä siitä, että todelliset uskovat eivät voi menettää pelastustaan, kuten osoittavat esimerkiksi Joh. 10:27-29 (”kukaan ei voi riistää heitä Isän kädestä”), Ef. 1:4 (”hän on valinnut meidät hänessä ennen maailman perustamista”) ja monet muut raamatunkohdat (esim. Joh. 6:39-40; Room. 8:35, 38-39; Fil. 1:6; 1. Piet. 1:3-5). Hepr. 3:14 on ymmärrettävä yhteydessä Hepr. 3:13:een, kuten yhdistävä sana ”sillä” (gk. gar) osoittaa. Toisin sanoen jakeeseen 14 liittyy kehotus olla paatumatta (epäuskossa ja synnissä). Näin ollen väitteen logiikka on se, että ne, jotka ovat paatuneet tai jotka paatuvat (Hebr. 3:13), antavat ulkoisia todisteita siitä, että he eivät ole (eivätkä ole koskaan olleetkaan) aitoja uskovia, jotka ”jakavat Kristuksen”, koska aidot uskovat eivät paadu; sen sijaan he pysyvät sinnikkäinä – toisin sanoen he pitävät kiinni alkuperäisestä luottamuksestaan lujasti loppuun asti. Tietenkin Raamattu myös rohkaisee uskovia rukoilemaan ja pyrkimään palauttamaan kaikki luopuneet (Jaak. 5:20; 1. Joh. 5:16) siinä toivossa, että he kääntyvät takaisin. Silti tätä kohtaa tulisi pitää selvänä varoituksena – se on tarkoitettu keinoksi, jota Jumala käyttää pitääkseen kristityt päättäväisinä uskossa ja kuuliaisina loppuun asti. Jatkuva sinnikkyyden kokemus johtaa ”luottamukseen” ja varmuuteen siitä, että ihminen todella ”on osallinen Kristuksessa”.” Tämä jae antaa siis vakavan varoituksen jokaiselle, joka väittää olevansa pelastettu – eli tutkia itseään huolellisesti varmistaakseen, että on todella aito uskovainen, sillä jos ei ole todisteita uskossa ja kuuliaisuudessa pysyvyydestä, on todella syytä epäillä, että tällainen henkilö on koskaan pelastunut.

Kaikki kommenttiosuudet on muokattu ESV Study Bible -kirjasta.

Sarjan suosituimmat artikkelit

Näytä kaikki