2. Aikakirja 7:13, 7:14

B.

… nöyrtykää ja rukoilkaa ja etsikää minun kasvojani ja kääntykää pois heidän pahoilta teiltään … (2. Aikakirja 7:14b)

Herra pyytää kansaltaan neljää asiaa löytääkseen uudistumisen. Saatamme ajatella, että neljä asiaa on liikaa. Jotkut saattavat jopa suhtautua kriittisesti siihen, että Jumala vaatii mitä tahansa. Nämä kriitikot eivät kutsu Hänen nimeään. He eivät ole niitä, jotka tulevat parantumaan. Epätoivoinen sielu on se, joka on kokeillut kaikkea ja joka nyt viimeiseen yritykseensä tullessaan pyrkii noudattamaan ohjeita niin kuin on kirjoitettu.

Ajattelemme sokeaa miestä, jonka piti pestä Jeesuksen sylki pois silmistään Siloamin altaassa. Tämä mies ei aikonut ottaa mitään riskejä. Tilaisuus tavata Jeesus oli harvinainen. Hänen pyyntönsä oli jotain, minkä hän pystyi tekemään. Hän halusi nähdä ja siksi hän menisi vain Siloamin altaaseen pesemään silmänsä (vrt. Joh. 9). Vastaavasti, kun olemme epätoivoisia, olemme valmiita tekemään mitä tahansa saadaksemme sen, mitä niin kovasti tarvitsemme.”

Ennen kuin jatkamme, meidän pitäisi ehkä sitten kysyä, ovatko nämä asioita, joita voimme tehdä?

(1) nöyrtyä
(2) rukoilla
(3) etsiä kasvojani
(4) kääntyä pois pahoilta teiltään

Ovatko ne jotakin, mitä kuka tahansa uskova voi tehdä?

Varmasti ovat. Ehkä tämä on syy siihen, että tämä lupaus koskee vain uskovia. Jos joku on uskovainen, niin todella hän voi tehdä kaikki nämä asiat. Itse asiassa, mitä enemmän tarkastelemme näitä neljää ehtoa, olemme hämmästyneitä siitä, että Jumala ei ole tehnyt ehdoista suurempia. Uskonto vaatisi suuria lahjoituksia rahaa, aikaa ja omistautumista. Jumalan uskonto vaatii muutoksia, jotka tapahtuvat sydämessä. Kun sydän on muuttunut, ulkoiset asiat tulevat luonnostaan.”

Ottakaamme siis rohkeutta. Haluammeko elvytettyä hengellistä elämää? Olemmeko nähneet itsemme rappeutuvan viime vuosien tai viikkojen aikana? Haluammeko, että kirkko palaa takaisin perusasioiden äärelle? Tässä on neljä askelta, jotka me kaikki voimme ottaa.

Katsotaanpa niitä neljää asiaa, joita tarvitaan, jotta Jumala ottaisi kansansa pois hirvittävän epätoivoisesta ahdingosta.

1) Nöyrtykää

Kristityt eivät tavallisesti ajattele itsensä nöyryyttämistä.

Saatamme kuulla, että meidän pitäisi olla nöyriä, mutta nöyryyden tavoitteleminen on harvoin kuultu asia. Niin oudolta kuin tämä toiminta kuulostaakin, se on järkevä ensimmäinen toimintavaiheemme.

Kun ajattelemme enemmän omia tapojamme kuin Jumalan tapoja, elämme ylimielisessä ylpeydessä. Ainoa ratkaisu on nöyrtyä.”

Loppujen lopuksi juuri ylpeytemme ja itsepäisyytemme toivat meidät alun perin näihin kauheisiin olosuhteisiin. Me emme halunneet kuulla Jumalaa. Meidän oli pidettävä kiinni omista tavoistamme. Aviomies tietää, että Jumalan sana sanoo, ettei hänen pitäisi erota, mutta hän tekee tunteistaan ja käsityksestään tilanteestaan tärkeämpiä kuin Jumalan sana. Vaimo keksii tekosyyn olla alistumatta miehelleen, mutta se vaatii häntä käyttämään ylpeyttään ja arvostelukykyään Jumalan yli. Lapsi vaatii saada tahtonsa läpi, mutta hän tekee sen suurilla seurauksilla suhteelleen Jumalaan ja vanhempiinsa.

Mitä ”nöyrtyminen” tarkoittaa? Voimme ajatella miestä, joka seisoo pystyssä. Pyydämme häntä kaatumaan maahan ja painamaan kasvonsa multaan jalkojensa juureen. Tämä on kuva miehestä, joka on kumartunut. ’Nöyrtymään’ puhuu kuitenkin ihmisen sydämen ja hengen alentamisesta. Löydämme usein ruumiin nöyrtymistä, mutta tärkeintä on se, että ihminen alentaa näkemystään itsestään. Jeesus puhui sydämen nöyrtymisestä ensimmäisenä askeleena Jumalan valtakuntaan.

Nöyryys on sitä, kun ymmärrämme oikein paikkamme Jumalan edessä.

”Autuaita ovat hengeltään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. (Matt. 5:3, NASB).” (Matt. 5:3, NASB).

Sukupolvellemme on tyypillistä puhe korkeasta itsetunnosta. Me tiedämme vain vähän todellisesta nöyryydestä. Haluamme uskoa itsestämme parempia asioita kuin on totta. Ihmiset jopa auttavat meitä eteenpäin olemalla puhumatta virheistämme ja itse asiassa valehtelemalla. He luulevat, että tämä tekee meille hyvää!

Jumala sanoo, että ensimmäinen askel häntä lähestyttäessä on arvioida itseään hänen pyhän ja majesteettisen luonteensa valossa. Toisin sanoen meidän ei pidä arvioida itseämme sen perusteella, mitä tunnemme itsestämme, vaan sen perusteella, mitä Jumala sanoo Sanassaan. Olemmeko saaneet avioeron? Alistuuko vaimo todella miehelleen? Totteleeko ja kunnioittaako poika ja tytär vanhempiaan? Kun tutkimme itseämme Jumalan sanan valossa, saamme todellisen perspektiivin itsestämme.

Voimme tehdä tämän tekemällä inventaarion asioista, joita olemme sanoneet ja tehneet. Ovatko ne Jumalalle mieluisia? Olemmeko todella kuunnelleet Jumalaa? Kun nöyristelemme itseämme, se tarkoittaa, että vahvistamme selvästi, että olemme vain tomusta tehtyjä. Vain hän on Jumala, ja hänellä on oikeus tehdä mitä tahansa, minkä hän katsoo oikeaksi.

Meidän ei pitäisi sanoa: ”Miksi Jumala teki näin?” vaan: ”Herra, minä olen jättänyt Sinun tiesi”. Älkäämme olko niin ylimielisiä, että ajattelisimme Jumalan voivan koskaan tehdä mitään väärää. Saatamme olla eri mieltä hänen kanssaan, mutta silloin se on meidän mielipiteemme nostamista hänen mielipiteensä yläpuolelle. Todellakin meidän täytyy nöyrtyä. Tämä voidaan tehdä milloin tahansa. Meidän pitäisi tehdä sitä joka päivä. Olemme olleet ylpeitä. Puhukaamme totuus ja myöntäkäämme, että typerästi luulimme ajatustemme olevan parempia kuin Jumalan ajatukset.

2) Rukoilemme

Jos emme nöyrtyisi, rukouksemme olisivat löyhkä Hänen nenässään. Hän ei halua olla missään tekemisissä ylpeiden rukouksiemme kanssa.

”Kun siis annatte almuja, älkää puhaltako pasuunaa edessänne, niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kaduilla, jotta ihmiset kunnioittaisivat heitä. Totisesti minä sanon teille: he saavat palkkansa täysimääräisesti. (Matt. 6:2, NASB).”

Religio on rakennettu nöyryyden näyttämisen varaan, mutta useimmissa tapauksissa sydän on hyvin ylpeä. Omat rukoukset vaihtelevat sen mukaan, mitä todella uskoo Jumalasta. Jumala rakastaa niitä, jotka nöyrästi rukoilevat Hänen edessään ja huutavat apua. Jos ihminen ei ole nöyrä, rukoukset ovat maallisia. Näillä rukouksilla ei ole vaikutusta. He voivat yhtä hyvin olla rukoilematta. Jumala etsii aitoja rukouksia, jotka kumpuavat todellisista sydämen tarpeista.”

Rukoilemme todistaaksemme Jumalan todellisen loistavan olemuksen. Hän on mahtava, mahtava ja armollinen.

Rukoilemme, jotta voimme tuoda erityiset tarpeemme Hänen eteensä. 2. Aikakirja 7:13 mainitsee kolme erityistarvetta: kuivuus, hyönteisten invaasio ja sairaudet Jumalan kansan keskuudessa. Useimmat ihmiset eivät nykyään ymmärrä, että sään, eläinten käyttäytymisen, terveyden ja Jumalan välillä on yhteys. Jumala sanoo hallitsevansa sitä ja käyttävänsä sitä herättääkseen kansansa.

Tarkastellaanpa esimerkiksi sanaa rutto tai vitsaus. Hepreankielinen sana tulee verbistä ’puhua’. Kun Mooses meni faraon luo, Mooseksen ei tarvinnut tehdä muuta kuin puhua, mitä Jumala sanoi hänelle, ja rutto alkoi. Toki voimme palata taaksepäin ja sanoa, että oli fyysisiä tilanteita, jotka vaikuttivat tuohon tautiin, mutta varmasti ajoitus ja lisääntyminen oli Jumalalta. Vetämällä pois Hänen armonsa, tauti vain astuu kuvaan. Tai voimme sanoa sen toisella tavalla. Kun synti lisääntyy, Jumalan armo vedetään pois, mikä mahdollistaa kaikenlaisia ongelmia yhteiskunnissamme. Maailma kohtaa nyt ”hullun lehmän tautia” ja aidsia puhumattakaan lukuisista muista sukupuolitaudeista, jotka ovat peräisin moraalittomista käytännöistä.

Kun ihminen kohtaa ensimmäisen kerran terveysongelman, hän yleensä heti suunnittelee menevänsä lääkäriin. Jos kyseessä on kuivuusongelma, hän tutkii säätiloja. Jos ongelma liittyy johonkin pirulliseen hyönteiseen, joka syö satoa, hän menee ostamaan vahvempaa torjunta-ainetta. Ajatteleeko hän Jumalaa? Harvoin. (1) Vasta kun ihminen on nöyrtynyt Jumalan edessä, hän voi alkaa nähdä, että on olemassa suora yhteys. Näin Paavali yksinkertaisesti teki, kun hän näki sairauden ja kuoleman mallin Jumalan kansan keskuudessa Korintissa.

Sillä joka syö ja juo, syö ja juo tuomion itselleen, jos hän ei tuomitse ruumista oikein. Tästä syystä monet teistä ovat heikkoja ja sairaita, ja monet nukkuvat. (1. Kor. 11:29,30).”

Kun ihminen on tietoinen siitä, että hän on Jumalan tuomion alla, silloin hän ei ole vain nöyrä vaan myös katuvainen. Hän on paljon alttiimpi anomaan Jumalalta armoa. Rukous tulee todella luonnolliseksi, kun ihminen pelkää Jumalaa! Hän ei ehkä ole rukoillut pitkään aikaan, mutta yhtäkkiä hänestä tulee asiantuntija. Hänen tarpeensa johdattaa hänet oikeaan suuntaan etsimään Jumalan armoa ja apua. Katsotaanpa kolmatta ehtoa.

3) Etsikää kasvojani

Jos kertoisimme ryhmälle kypsiä kristittyjä, että on olemassa neljä ehtoa todellisen herätyksen käynnistämiseksi Jumalan kansan keskuudessa, he luultavasti jättäisivät arvaamatta tämän yhden: Jumalan kasvojen etsiminen. Monet kristityt eivät ole koskaan osanneet sanoa, mikä ero on innokkaan kristityn ja perinteisen kristityn välillä. Tämä lause ’etsi Jumalan kasvoja’ tekee hyvää työtä tässä asiassa.

Ensinnäkin näemme, että Jumala murtaa persoonattoman muurin läpi. Jumala on henkilökohtainen, ja häntä on kohdeltava persoonana. Sain juuri tänä aamuna sähköpostia ystävältä, joka sanoi, että hänen täytyy puhua kanssani ’kasvokkain’ eräästä tilanteesta. On monia liikkeitä, jotka puhuvat paljon Jumalan persoonattomuudesta tai Hänen kaukaisesta ’tuntemattomuudestaan’. Tämä jae muistuttaa meitä nopeasti siitä, että Jumala ei ole liian kaukana. Itse asiassa, jos käännymme Hänen puoleensa, Hän on aivan lähellä.

Jumala haluaa paljastaa itsensä meille. Hän ei piilottele itseään niin, ettemme voisi löytää häntä. Aivan kuten piiloleikissä, lapset todella haluavat tulla löydetyiksi. He eivät halua olla ikuisesti eristyksissä piilopaikassaan. Jos lapsi jätetään löytämättä, hän alkaa päästää ääniä, jotta muut tulisivat ja löytäisivät hänet. Meidän on todellakin etsittävä Häntä. Hän antaa meidän löytää Hänet, jos olemme olleet vilpittömiä kahdessa ensimmäisessä askeleessa. Meitä saatetaan koetella vilpittömyydestämme halutessamme tuntea Hänet. Saatamme joutua pähkäilemään siellä ja täällä, ennen kuin Hän sallii meidän löytää Hänet, mutta Hän on siellä ja haluaa todella, että olemme yhteydessä Häneen.

Viimeiseksi meidän pitäisi ymmärtää, että ilmaus ’minun kasvoni’ puhuu intiimistä suhteesta Jumalan kanssa. Jos sanomme ’etsikää minua’, saatamme ajatella, että Hänen ja meidän välillämme on vielä etäisyyttä. Emme voi nähdä Häntä liian läheltä. Emme voi koskettaa Häntä. Mutta kun Hän sanoo ’etsikää kasvojani’, meidän on pakko ymmärtää, että meidän pitäisi tulla lähelle Häntä, kunnes näemme Hänen kasvonsa. Kun kohtaamme Hänet, Hänen kasvonsa vaikuttavat meihin. Kuinka ihmeellistä, että meitä, suuria luopujia, kehotetaan menemään suoraan Jumalan kasvojen eteen.

Me tiedämme, mitä tapahtuu, jos etsimme Hänen kasvojaan. Me tulemme näkemään Hänen pyhyytensä ja rakkautensa. Me kauhistumme yhtäkkiä niitä pahoja asioita, joita olemme tehneet, ja niitä ylimielisiä asenteita, joita olemme pitäneet. Hänen syvä ja läpitunkeva rakkautensa tulee vastakkain halvan itsekkyytemme kanssa. Kontrasti on niin suuri, kuilu niin syvä, että me itkemme näennäisesti loputtomasti. Etäältä katsomalla ei ehkä näe muuta kuin Hänen pyhyytensä. Mutta kun pääsee lähelle Jumalaa, havaitsee myös hänen rakkautensa ja armonsa, jotka antavat meille anteeksi kaikki syntimme. Tähän Jumala haluaa viedä meidät.”

Tahtomme on mukana tässä prosessissa. Meidän on etsittävä Häntä. Meidän on etsittävä Häntä, pyhien kirjoitusten Jumalaa. Kaikki muut uskonnolliset käsitykset ja ajatukset siitä, kuka Jumala on, on laitettava sivuun roskakoriin. Etsikää sitä Jumalaa, joka paljasti itsensä teille, kun tulitte ensimmäisen kerran tuntemaan Hänet. Hän on sama kuin se, joka ilmoitti itsensä Moosekselle tai Aabrahamille.

Muista, että Jumalan tarkoituksena on vetää meidät lähelle, jotta näemme sekä Hänen pyhyytensä että Hänen armonsa. Tätä kohtaamista lupaan, ettet koskaan unohda. Et koskaan halua jättää Häntä. Luopuisit elinikäisestä ilmaisesta huippuviihteestä viiden minuutin tapaamisesta Hänen kanssaan. Meidän on etsittävä Hänen kasvojaan.

4) Käänny pois pahoilta teiltämme

Meidän on tehtävä parannus. On tapamme suhtautua elämäämme ennen Jumalan kohtaamista ja sen jälkeen on selvästi muututtava. Säälin niitä, jotka lähestyvät Jumalaa ja jatkavat silti muuttumatta. Ajatelkaa Juudasta, joka lopulta valitsi hopean uskollisuuden Kristukselle. Meidän on asetettava kääntyminen pois pahoilta teiltämme tärkeimmälle sijalle listallamme.

Mutta osoittautukaa sanan tekijöiksi ettekä pelkiksi kuulijoiksi, jotka eksyttävät itseään. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä tekijä, hän on kuin ihminen, joka katsoo peilistä luonnollisia kasvojaan; sillä kun hän on kerran katsonut itseään ja mennyt pois, hän on heti unohtanut, millainen ihminen hän oli. (Jaak. 1:22-24, NASB).” (Jaak. 1:22-24, NASB).

Jotkut saattaisivat ihmetellä, että miksi Jumala vaatii ihmisen tapojen muuttamista. He saattavat ajatella, että jos Jumala olisi niin kiltti, hän hyväksyisi meidät sellaisina kuin olemme. He ihmettelevät, miksi Hänen armonsa ei vaadi suvaitsevaisuutta ja siksi parannus ei ole tärkeää. Tässä on niin paljon sanottavaa, koska kristityille myydään niin paljon hölynpölyä. Pyhät kirjoitukset käskevät meitä kääntymään pois pahoilta teiltämme.

Monet kristilliset neuvonantajat tuottavat Jumalan kansalle suuren pettymyksen, kun he väittävät, että ihmisen on mahdotonta irrottautua tavanomaisista synneistään. Joskus he sanovat, että ne ovat ihmisen geeniperimässä; toisinaan he sanovat, että se on vain sellainen kuin ihminen on. He rohkaisevat asiakkaitaan kertomalla, että he tekevät hyvää yrittämällä. Vaikka heidän aikomuksensa olisi kuinka hyvä tahansa, on hyvin erilaista yrittää olla ottamatta avioeroa ja saada avioero. Yrittää olla juomatta tai murskaamatta vaimoaan ei ole sama asia kuin olla selvin päin ja olla kiltti vaimolleen. Ei ole muuta toivoa kuin parannus.”

Eilen eräs henkilö kertoi minulle, kuinka moraalittomuuteen syyllistyvä kristitty löytää lohtua kielillä puhumisesta. Jos jätämme tämän kielillä puhumisen kysymyksen sivuun, tiedämme, että Jumala ei puhu hänelle lohduttavia sanoja hänen tilanteessaan. Hän voi yhtä hyvin puhua vieraalla kielellä, koska hän ei kohtaa Jumalaa!

Pelastus tulee parannuksen kautta. Pyhitys tulee myös parannuksen kautta aivan kuten tässä jakeessa sanotaan. Uskallammeko pitää sitä pyhämpänä tai rakastavampana, että Jumala ei vaadi ihmiseltä täydellistä irtautumista huumeista, moraalittomasta käytöksestä, vihasta tai huolista?! Emme vain ole ajatelleet asiaa selkeästi. On selvää, että ihmiset, jotka sanovat yrittäneensä, mutta eivät ole voineet muuttua, ovat samoja, jotka eivät ole koskaan päässeet kolmanteen askeleeseen. He eivät ole etsineet Jumalaa. Jos he etsivät Häntä, se ei ollut oikeaa etsimistä. Jos se oli oikeaa etsimistä, he ovat vain haluttomia muuttumaan!

Useimmiten sillä, ettemme halua muuttua, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tiedämmekö, että se on väärin, vaan haluttomuutemme muuttua. Tietenkin, jos todella nöyrtyisimme, tahtomme kanssa ei olisi mitään ongelmia. Meidän on käytettävä tahtoamme alentamaan korkeaa käsitystämme itsestämme.

On myös paljon kristittyjä, jotka protestoivat, etteivät he vain voi kääntyä pois synnistään. Tässä tapauksessa me vain huijaamme itseämme. Jos olemme ei-kristittyjä, meidän on sallittava, että tämä on totta, mutta muuten jokainen kristitty voi ja on täysin velvollinen kääntymään kaikista synneistään sekä asenteeltaan että käytökseltään. Huomaa Paavalin viimeiset sanat alla:

Mutta älkää antako siveettömyyden tai minkään epäpuhtauden tai ahneuden edes tulla mainituksi keskuudessanne, niin kuin pyhien kesken on soveliasta; älkääkä salliko saastaisuutta ja typeriä puheita tai karkeaa pilailua, jotka eivät sovi, vaan kiittämistä. Sillä sen te tiedätte varmasti, että kenelläkään siveettömällä tai epäpuhtaalla tai ahneella, joka on epäjumalanpalvelija, ei ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa. Älköön kukaan eksyttäkö teitä tyhjillä sanoilla, sillä näiden asioiden tähden Jumalan viha tulee tottelemattomuuden poikien päälle. (Ef. 5:3-7).”

Meidän on saatava asiat kuntoon Jumalan kanssa. Jos kieltäydymme, Jumala asettaa ihmisen vastuuseen. Ihminen sanoo, ettei voi, mutta Jumala syyttää tuota ihmistä, joka väittää tuntevansa Hänet, huijariksi. Heti sen jälkeen, kun Jumala on puhunut lasten kurittamisen prosessista ja tarpeesta, hän on kirjoittanut tämän auttaakseen meitä ymmärtämään, kuinka tärkeää on noudattaa sitä.

Pyrkikää rauhaan kaikkien ihmisten kanssa ja siihen pyhitykseen, jota ilman kukaan ei saa nähdä Herraa. (Hepr. 12:14, NASB).

Tässä on muutama ehdotus.

Meidän pitäisi ymmärtää, että meillä on paljon syntejä, joista meidän pitäisi tehdä parannus.
Meidän pitäisi käsitellä niitä, jotka tulevat ensimmäisenä mieleemme. Mikään synti ei ole merkityksetön.
Jos Jumala tuo sen ensimmäisenä mieleemme, on tärkeää, että käsittelemme sen välittömästi.
Jos luulemme menevämme liian äärimmäisyyksiin, tarkista vanhimmalta jostakin teosta tai asenteesta.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että viime kädessä olemme täysin tilivelvollisia siitä, että palaamme pyhiin kirjoituksiin ja etsimme, mitä Jumala sanoo asiasta.

Katumus on tärkeää, koska se on lähtökohta, jonka varaan uusi perusta voidaan rakentaa. Ilman sitä ei ole pelastusta. Ilman, että todella katkaisemme kiintymyksemme himoihimme, meillä ei ole luottamusta iankaikkiseen pelastukseen (3). Ainoastaan halumme Jumalan tietä kohtaan ja halukkuutemme mennä huuliltamme pidemmälle ja muuttaa sitä, mitä teemme ja miten ajattelemme, voivat vahvistaa tämän sisäisen halumme. Lopulta se, mitä päätämme tehdä tai olla tekemättä, paljastaa, mihin todella uskomme.

Yhteenveto

Katsotaanpa vielä kerran näitä neljää askelta puhdistumiseen: Nöyrtyminen, Rukoileminen, Etsiminen ja Kääntyminen. Voimme tehdä kaikki nämä asiat Hänen armostaan. Jumala on herätyksen ja elämän lähde. Tämä on tosiasia. Emme sano, että koko herätysprosessi on meidän käsissämme. Herätysprosessi alkaa Jumalasta.

Totta, totuus puuttuu; ja joka kääntyy pois pahasta, tekee itsensä saaliiksi. Nyt Herra näki, ja se oli hänen silmissään vastenmielistä, että ei ollut oikeutta. Ja hän näki, ettei ollut ketään, ja hämmästyi, ettei ollut ketään esirukoilijaa; Silloin hänen oma käsivartensa toi hänelle pelastuksen, ja hänen vanhurskautensa tuki häntä. (Jesaja 59:15,16, NASB).”

Herätys on pohjimmiltaan uuden elämän tuomista Hänen eksyneelle kansalleen. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että Jumala on jo tehnyt oman osuutensa. Jeesus Kristus, hänen palvelijansa, on jo kuollut, herännyt henkiin ja noussut ylöspäin. Hän on jo lähettänyt Pyhän Henkensä toimimaan kansansa keskuudessa. Hän on jopa kertonut meille, miten hänen Henkensä toimisi kansansa keskuudessa (2). Jumala on jo tehnyt oman osuutensa! Nyt meidän on vastattava. Koko ehto, jonka ympärille 2. Aikak. 7:13-14 muodostuu, on perustettu Jumalan lupauksen varaan.

Nyt on Jumalan kansan aika toimia.

Tunnustamalla tottelemattomuutensa ja ansaitsemansa tuomion Jumalalta, he nöyrtyvät.
Pyytämällä Jumalalta apua he luopuvat omista juonistaan.
Etsimällä Hänen kasvojaan he hylkäävät kaikki epäjumalat ja himoitsevat Hänen läsnäoloaan.
Kääntymällä pois pahoilta teiltään he osoittavat todellista rakkauttaan ja uskollisuuttaan Jumalalle.

Minkä näistä vaiheista olet käynyt läpi henkilökohtaisessa elämässäsi? Mitkä niistä olet nähnyt seurakunnassasi? Etsi merkkejä Jumalan työstä sydämessäsi.

Sielun murheellisuus tuo surua synnistä, sekä omasta synnistämme että toisten synneistä.
Rukoileminen Jumalan puoleen paljastaa, kuinka typerää on yrittää ratkaista ongelmamme maailman keinoin.
Hänen etsiminen osoittaa, kuinka kauheaa on ollut se, että olemme luulleet muita asioita paremmiksi kuin Häntä.
Synnistä kääntyminen toimii tämän prosessin huipentumana hylkäämällä kaiken rakkauden tai synnin suvaitsemisen.

Joskus olemme melko paatuneita. Ehkä mietitte, miten voitte todella lähteä tälle vaellukselle. Katsotaanpa muutamia ehdotuksia.

1) Kuinka nöyryyttää sieluamme?
Suremalla syntejämme.

Jos emme sure syntejämme ja toisten syntejä, se johtuu yleensä siitä, että olemme paaduttaneet sydämemme omasta synnistämme! Pyydä Jumalaa alkamaan paljastaa sinulle syntisi. Voit pyytää tätä myös seurakunnalta, mutta muista, että jos et ole mukana herätysprosessissa ja sure omaa syntiäsi, on hyvin mahdollista, että sydämessäsi on ylpeyttä tai kaunaa seurakuntaa kohtaan. Keskity omaan sydämeesi. Kun Hän näyttää sinulle jonkin synnin, älä sano, että sillä ei ole merkitystä. Sillä on merkitystä. Siksi et sure syntiäsi. Sen sijaan ota se vakavasti ja aloita yksinkertaisella tunnustuksella siitä, että olet mennyt harhaan etkä kuunnellut Häntä tässä yhdessä kohdassa. Annan sinulle esimerkin.

Ehkä olet lukenut Psalmi 33:18.