6 harjoittajaa, joita tapaat integratiivisen lääketieteen yhteisössä

author
6 minutes, 30 seconds Read

Nykyaikaisen harjoittajan maailma on jännittävä, niin täynnä mahdollisuuksia kuin se on nykyäänkin. Ja täydentävän ja vaihtoehtoisen lääketieteen alalla opiskelevien ja jo ammattitaitoisten mahdollisuudet tarjoavat oman erityisen ainutlaatuisen jännityksensä, sillä kiropraktikot, luontaislääkärit, akupunktuurilääkärit ja muut alalla ammattitaitoiset auttavat muokkaamaan sitä, mitä tarkoittaa lääkärinä ja ammatinharjoittajana oleminen nykypäivän lääketieteellisessä maisemassa.

Kuten kustantaja ja päätoimittaja John Weeks kirjoitti aikoinaan eräässä integratiivisen lääketieteen alan lehden (Integrative Practitioner) kolumnissaan: ”Suuntaukset viittaavat siihen, että yksi integratiiviseen lääketieteeseen suuntautuvan liikkeen päätepiste on se, että ’lääkäri’ kattaa yhä useammin sateenkaaren eri tieteenaloja.” Seuraavassa on kuusi merkittävää lääkärityyppiä, jotka muodostavat integratiivisen ja vaihtoehtoisen lääketieteen alati laajenevan sateenkaaren.DO (Doctor of Osteopathic Medicine) Osteopaattisen lääketieteen tohtoreiksi eli DO:ksi luokitellut lääkärit ovat saaneet erityiskoulutuksen tuki- ja liikuntaelimistöön, ja he keskittyvät yleensä ennaltaehkäisyyn sekä ”virittäytymiseen siihen, miten potilaan elintavat ja ympäristö voivat vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa”, American Osteopathic Associationin (AOA) mukaan. Sinänsä DO:t haluavat auttaa potilaita saavuttamaan mielen, kehon ja hengen hyvinvoinnin, ja he haluavat kuulla mieluummin potilaan koko minää kuin vain hänen oireitaan. Koulutusvaatimukset vaihtelevat yleensä sen mukaan, missä päin maailmaa tai osavaltiota DO:n harjoittaja on kouluttautunut, mutta tyypillisesti vaaditaan nelivuotinen lääketieteen tutkinto sekä nelivuotinen osteolääketieteen tutkinto, jota seuraa 2-8 vuoden erikoistumisjakso, joka riippuu harjoittajan valitsemasta erikoisalasta. DO:t, kuten monet lääkäriryhmät Yhdysvalloissa, saavat luvan harjoittaa lääkärin ammattia kunkin osavaltion lupalautakunnilta, mikä tarkoittaa, että vaatimukset voivat vaihdella paikasta toiseen. ”Tyypillisesti toimiluvan saaminen edellyttää osavaltion toimilupalautakunnan järjestämän lääketieteellisen toimilupakokeen läpäisemistä tai National Board of Osteopathic Medical Examiners -tutkintolautakunnan myöntämän todistuksen hyväksymistä tiukan koesarjan suorittamisen jälkeen”, AOA selitti. Lue lisää DO:n lisenssivaatimuksista täältä: http://doctorsthatdo.org/faq/dos-licensed-certifiedND (Naturopathic Doctor/Physician) Nämä lääkärit ovat vaatineet lääkärin titteliä 1970-luvun puolivälistä lähtien, kun ala alkoi aggressiivisesti muuttua. Toimittaja John Weeksin mukaan: ”He ovat palanneet useimpiin niistä kourallisista osavaltioista, joissa ND:t olivat vielä luvanvaraisia, ja sittemmin korvanneet ’lääkkeettömän parantajan’ säädökset nykyaikaisilla käytännesäädöksillä, joissa lääkäri on osa titteliä ja ainakin jonkin verran reseptilääkeoikeuksia, tyypillisesti, soveltamisalassa.” American Association of Naturopathic Physicians kuvaa ND-lääkäreitä seuraavasti: ”Lisenssin saanut luontaislääkäri (ND) käy nelivuotisen, jatkotason luontaislääketieteellisen lääketieteellisen koulun ja saa koulutusta kaikissa samoissa perustieteissä kuin lääketieteen tohtori, mutta opiskelee myös kokonaisvaltaisia ja myrkyttömiä lähestymistapoja terapiaan painottaen voimakkaasti sairauksien ennaltaehkäisyä ja hyvinvoinnin optimoimista. Tavanomaisen lääketieteellisen opinto-ohjelman lisäksi luontaislääkäri opiskelee myös kliinistä ravitsemusta, homeopaattista lääketiedettä, kasvilääketiedettä, psykologiaa ja neuvontaa.” Vuonna 2001 perustettu Association of Accredited Naturopathic Medical Colleges (Association of Accredited Naturopathic Medical Colleges, AANMC) on helpottanut intensiivisiä ohjelmia, jotka muokkaavat ND-lääkäreitä seitsemässä akkreditoidussa oppilaitoksessa kahdeksalla kampuksella Pohjois-Amerikassa. Tutustu luetteloon täällä: http://www.naturopathic.org/education Potilaat, jotka käyvät ensimmäistä kertaa ND:n luona, saattavat huomata, että he käyttävät aluksi yhdestä kahteen tuntia kattavan hyvinvointihahmotelman laatimiseen; lisäkäynnit kestävät yleensä 30-60 minuuttia hoitajasta riippuen.

MD (Lääketieteen tohtori) Yleisesti ”lääkäreiksi” kutsutut ovat tyypillisesti niitä, joita voidaan kuvata MD/ allopaattisiksi lääkäreiksi tai lääketieteen tohtoreiksi, mikä osoittaa, että he ovat hankkineet totutun lääketieteellisen tutkinnon ja lisenssin akkreditoiduista laitoksista joko Yhdysvalloissa tai Kanadassa. Federation of State Medical Boards (FSMB) -järjestön vuoden 2012 tietojen mukaan yhdeksän kymmenestä Yhdysvalloissa toimivasta lääkäristä on lääketieteen tohtoreita, jotka keskittyvät potilaiden oireiden hoitoon ja leikkausten tekemiseen tai asiaankuuluvan tutkimuksen tekemiseen. MD-koulutuksen akkreditoinnin myöntää yleensä Liaison Committee on Medical Education (LCME), joka on riippumaton elin, jota sponsoroivat Association of American Medical Colleges ja American Medical Association (AMA). Akkreditointielimen mukaan: ”LCME:n akkreditointi on vapaaehtoinen, vertaisarvioitu laadunvarmistusprosessi, jossa määritetään, täyttääkö lääketieteen koulutusohjelma vahvistetut standardit. Prosessi edistää myös institutionaalista ja ohjelmallista parantamista. Saavuttaakseen ja säilyttääkseen akkreditoinnin lääketieteen tohtorin tutkintoon johtavan lääketieteen koulutusohjelman on Yhdysvalloissa ja Kanadassa täytettävä LCME:n akkreditointistandardit, jotka sisältyvät LCME:n asiakirjaan Functions and Structure of a Medical School. Ohjelmien on osoitettava, että niiden tutkinnon suorittaneilla on yleiset ammatilliset valmiudet, jotka soveltuvat koulutuksensa seuraavaan vaiheeseen ja jotka toimivat perustana elinikäiselle oppimiselle ja pätevälle lääketieteelliselle hoidolle.” Yhdistyneessä kuningaskunnassa lääketieteen tohtorin tutkintoa vastaava tutkinto on Bachelor of Medicine, Bachelor of Surgery (MBBS).DC (Chiropractor/Doctor of Chiropractic Medicine) Kiropraktikoksi pätevöityneet tai kiropraktisen lääketieteen tohtorin tutkinnon suorittaneet lääkärit keskittyvät kivun vähentämiseen ja ennaltaehkäisyyn neuromuskulaaristen häiriöiden hoidon ja ergonomiakoulutuksen avulla. Spine-health.com-sivuston mukaan kiropraktikot keskittyvät hermoston ja selkärangan väliseen läheiseen suhteeseen ja noudattavat seuraavia uskomuksia:

  • Selkärangan biomekaaniset ja rakenteelliset häiriöt voivat vaikuttaa hermostoon
  • Monien sairauksien kohdalla kiropraktiikkahoito voi palauttaa selkärangan rakenteellisen eheyden, vähentää herkkään neurologiseen kudokseen kohdistuvaa painetta ja siten parantaa yksilön terveyttä.

Mitä koulutukseen tulee, DC:t käyvät yleensä kansallisesti akkreditoidut nelivuotiset tohtorikoulutusohjelmat opetussuunnitelman kautta, joka sisältää vähintään 4200 tuntia luokkahuone-, laboratorio- ja kliinistä harjoittelua, ja keskimääräinen DC-ohjelma vastaa tuntimäärältään allopaattisia (MD) ja osteopaattisia (DO) lääketieteellisiä kouluja, American Chiropractic Associationin mukaan. ”Suurimmassa osassa osavaltioita ja liittovaltion Medicare-ohjelmassa heidät on nimetty lääkäritasoisiksi palveluntarjoajiksi”, ACA totesi.

AP/LAcs (Doctor of Acupuncture and Oriental Medicine) Vuosien mittaan yhä useammat koulut ovat muodostaneet ohjelmia, jotka tarjoavat tohtorintutkintoa lisensoiduille akupunkturisteille. Yksi tällainen ohjelma Marylandin Integrative Health -yliopistossa (Maryland University of Integrative Health) on suunniteltu ”yhdistämään muinaiset parantavat perinteet ja nykyaikainen tiede koko ihmisen hoidon perustaksi”. Ne, jotka valmistuvat tällaisesta ohjelmasta, ovat sen jälkeen ”tunnustettuja , sekä ammatillisesti että julkisesti, ja heidät valmistetaan työskentelemään elintärkeänä osana monialaisia terveydenhuollon tiimejä”, todetaan yliopiston verkkosivuilla. Nämä ohjelmat ovat edenneet jo jonkin aikaa. Kuten John Weeks totesi vuonna 2010: ”Viime vuosikymmenen aikana noin puoli tusinaa koulua on alkanut tarjota pieniä, akkreditoituja, kliinisesti painottuneita akupunktuurin ja itämaisen lääketieteen tohtoriohjelmia, jotka antavat valmistuneille mahdollisuuden käyttää D.A.O.O.M.:a nimensä perässä ja ’tohtoria’ tittelissään. Suuri sysäys tulee kuitenkin olemaan ammattikunnan siirtyminen nykyisestä maisteritasoisesta peruskoulutuksesta kohti tohtorintutkintoa (entry level doctorate). Keväällä 2008 akupunktio- ja itämaisen lääketieteen korkeakoulujen neuvosto (Council of Colleges of Acupuncture and Oriental Medicine) hyväksyi tämän suuntauksen. Lääkärikysymys seuraa varmasti perässä – ja saattaa vielä tulla esiin poikkeavissa, lainsäädännöllisissä uudelleenmäärittelyissä, kuten Floridassa luotu akupunktiolääkärin kategoria.” American College of Traditional Chinese Medicine at the California Institute of Integral Studiesissa on yksi D.A.O.M.-ohjelma. Tutustu ohjelman vaatimuksiin täällä: https://www.actcm.edu/daom/NP (Nurse Practitioners) Sairaanhoitaja on kliinikko, jonka tehtävänä on yhdistää ”kliininen asiantuntemus terveydentilojen diagnosoinnissa ja hoidossa ja painottaa lisäksi sairauksien ennaltaehkäisyä ja terveydenhoitoa”, kertoo American Association of Nurse Practitioners. Näitä kokonaisvaltaisia hoitajia ei luokitella lääkäreiksi, mutta jokainen heistä on suorittanut maisterin tai tohtorin tutkinto-ohjelman ja heillä on kliinistä jatkokoulutusta, joka ylittää heidän alkuperäisen sairaanhoitajakoulutuksensa, AANP selittää. Noin 916 miljoonaa amerikkalaista käy vuosittain hoitajien luona, ja heitä hoidetaan ainutlaatuisella lähestymistavalla, jota AANP kuvailee seuraavasti: ”NP:t eroavat muista terveydenhuollon tarjoajista siinä, että he painottavat ainutlaatuisella tavalla koko ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. Keskittymällä terveyden edistämiseen, sairauksien ennaltaehkäisyyn sekä terveyskasvatukseen ja -neuvontaan yksityislääkärit opastavat potilaita tekemään älykkäämpiä terveys- ja elämäntapavalintoja, mikä puolestaan voi alentaa potilaiden maksamia kustannuksia.” Perusluettelo muista NP-vaatimuksista löytyy täältä: http://www.allnursingschools.com/nursing-careers/nurse-practitioner/degrees/

Similar Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.